Venlat, Päijät-Rasti 1, ankkuriosuus
Vaihtopuomilla Katri antoi kartan lisäksi neuvon ”Älä kiertele, suoraan vaan ja täysillä”. Nämä ohjeet mielessä lähdin kohti ykköstä, ja ainakin ohjetta ”suoraan” pystyin koko matkan noudattamaan
Radalla oli 20 rastiväliä ja ainakin 18 näistä etenin suoraan sitä punaista viivaa pitkin. Yhdellä pidemmällä välillä harkitsin tiekiertoa, kun suurin osa kanssakilpailijoista lähti kiertämään, mutta päätin pysyä hyväksi havaitsemallani linjalla, viivaa pitkin siis sekin väli.
Rastit 1 - 13: Eipä jäänyt juuri mitään mieleen. Olisiko tästä maastosta pitäny jäädä jotain mieleen? Suoraan vaan uraa pitkin rastilta toiselle. Osa porukkaa lähti aina jostain kiertämään ja porukka ympärillä vaihtui ja tulihan sieltä aina välillä joku selkeästi selkä edellä vastaan ja pääsi nauttimaan tunteesta että on kovemmassa kunnossa 
Rasti 13 - viimeinen rasti: Rastin 13 jälkeen oli jäljellä enää loppulenkki ja nyt päästiin kartalla tutulle alueelle kuntoratojen sekaan. Näitä polkuja on muutama kerta tullut kolmen vuoden aikana juostua. Tosin tässä vaiheessa kävi kyllä mielessä, että ei olisi ollut pahitteeksi vaikka vielä useammin olisi lenkkareita täällä ulkoiluttanut. Reissun ainoa pieni pummikin tuli tehtyä sitten täällä ”kotikenttä”-alueella…
Maali: Haastavin osuus oli edessäpäin. Pitäisi löytää maaliin. Maalin paikkaahan oli nimittäin vaihdettu kesken venlojen ankkuriosuuden, emmekä me sijoilla "ynnä muut”-joukkueet saaneet juosta sinne viralliseen maaliin. Olin kyllä kilpailuohjeista lukenut että maalin sijainti vaihtuu, mutta ihan tarkkaa käsitystä uudesta maalin paikasta ei ollut. Niinpä oli vähän hankala arvioida, koska sen ihan viimeisen kirivaihteen laittaa päälle. No onneksi ei joutunut pahaan kirikamppailuun ja tulihan se maalikin vihdoin vastaan sieltä kartan luovutus- teltan takaa.
Vielä yhden joukkueen ohi olisi täytynyt jaksaa puristaa niin olisi saatu hieno tasaluku ensi vuoden lähtönumeroksi, mutta nyt täytyy tyytyä numeroon 501.
Elämäni hienoin Mikkelissä vietetty viikonloppu takana 