Search options

Raportoinpa täältä naapurivallan puolelta, jotta teillekin selviää syitä ja niiden seurauksia...

Kilpailuhan osaltani alkoi jo Hervannassa, jossa hikoilin enemmän ja vähemmän tuskissani eräässä tilaisuudessa. Ajoissa kuitenkin sain Opelixin nokan kohti Paimelaa ja olin kisapaikallakin melkein varttia vaille kuusi. Ei siinä muuta kun oikeat vaatteet päälle ja jo aamupäivän puolella teipattuihin käpäliin suunnistuskengät ja metsästämään numeroa ja muuta tarpeellista sälää.
Kilpailun startti tapahtui partiolle tyypilliseen tyyliin, hillitön hässäkkä kun partionjohtajat yrittivät löytää omat partionsa rastien jakoa varten.
Oman partion osalta jako oli nopea ja selkeä, minulle 3-8 ja yhteiset 9 ja 14, Heli sai 9-16 ja Liisa-Marjatta 1,2,17-19 ja yhteiset.
Heti ensimmäisessä ylämäessä takaa tuli häirikkö: Kiurun Seppo höpötteli jotain ohi juostessaan. Tiukasti keskittyen kuitenkin selvitin tämän charmantin naapuriseuran herran häirintäyrityksen, jottei vain ko. seuran naisjoukkue pääse kuittaamaan sen takia. Mäen rastit löytyivät mainiosti järjestyksessä 3,6,4,5 ja sen jälkeen tuli siirtymä viereiseen mäkeen. Ihan vähän liikaa oikealta kaartaen lippu kuitenkin löytyi nätisti. Rastilta poistumista häiritsi sitten herra Hirvi. Siis ensin tietysti kuvittelin rinnettä alas kirmaavan jonkun raitapaidan aivan hillitöntä vauhtia, mutta pieni pään kääntö ja tarkastelu osoitti, että niin karvaiselle ei raitapaitaa anneta, vaan kyseessä oli ihan OIKEA villieläin. Taas kuitenkin torjuin kaiken sen maskuliinisuuden, mitä siitäkin eläimestä huokui ja suunnistin kauniisti polun risteykseen ja siitä rastille 8 mäen päälle. Seuraavan rastin jälkeen oli tiedossa jotain kuolettavaa: ~puolentoista kilometrin tieväli. No, vain yhden raitapaidan bongattuani (eikä sekään juossut ohi) pääsin metsään, jossa kaarsin rastin 16 kautta oikeaan paikkaan neljälletoista. Sitten ei ollutkaan jäljellä kuin yksi ylämäki kokoontumisrastille. Vähän ennen tielle tuloa pääsin huikkaamaan partiokaverille Liisa-Marjatalle tsemppiä, mutta sain vastaukseksi huonoja uutisia: yhteiset rastit oli vielä leimaamatta. Mitäpä siinä ihmettelemään, sotasuunnitelma valmiiksi ja Liisa takaisin metsään. Kiertelin vielä rastit 17-19 (ja taisin jotain raitapaitaa neuvoakin...). Niiden jälkeen näkyi toinenkin partioni jäsen, Helin kanssa tultiin kokoontumisrastille tien kautta ja päästiin ihailemaan Päijät-Rastin naisten loppukiriä. Kokoontumisrastilla oli todella rauhaisaa jutella niitä näitä, kun kukaan ei ollut häiritsemässä ja huutelemassa.
Aikamme siinä ihmeteltyämme saimme Liisankin rastille ja pääsimme maaliin ihanien Rasti Reippaan miesten luo. Siellä meinasin vielä antaa sen verran tasoitusta, että melkein läimäsin emittini nollaleimasimeen tarkistuskapulan sijaan. argh2: Mutta onneks vaan melkein, saatiin tulos, mitalit ja kahvitkin vielä.
Eli vaikka tuloksissa näyttää hurjalta, meillä oli niin hiivatin hauskaa, että ihan taatusti tullaan ens vuonnakin ja sitten... no, kyllä te tiedätte.
Omalta osalta kisa oli huippu, kun vertaa sunnuntain Orimattilan rääpäsyyn, mikä kyllä tulee hävettämään ja KAUAN. Tästedes taidan aina tulla kisoihin Hervannasta pienellä kiireellä...

"Vähän" kiinnostaisi, minkänäköinen oli Päran naisten rastien jako???