Search options (Sivu 11/12)

Tjaa-a. Mun pitää varmaan kutsua itseni kyläilemään sellaiseen paikkaan, jossa on käytössä exploderi. Operallakaan en ole tätä sivua katsellut.

Kisamakkarat kai täytys hankkii hyvissä ajoin. Niitä on sitte hyvä myydä. Ja limsaa. Arilla on vissiin kisagrilli jo valmiina. Täytyy muistaa ottaa kaasupullo mukaan - ja vaihtorahat.

Sinne metsäänhän voisi laittaa välipalarastin. Kilpailuohjeisiin sitten maininta, että rahaa täytyy olla mukana ja lista välipalarastin antimista hintoineen. Ja jos vielä laitettais silleen, että leimaa ei saa ennenkuin on ostanut nälkäiselle rastikoiralle palan naposteltavaa, niin luultavasti kauppakin kävisi.

Tässä tärkeimmät. Hyvin on hommat hanskassa.

Em määkää mikää Linux-Hörhö ole. Mä vaan haluan käyttää järjestelmää, joka toimii parhaiten. Mä oon niin surkee noitten virusten, matojen, vakoiluohjelmien ym. tietoturvajuttujen kanssa, että mun ainoa mahdollisuus on käyttää järjestelmää, joka ei ole niille kovin altis. Tää on nääs niin vaikea käyttää, että viruskirjoittajatkaan ei tätä hommaa hallitse.

Täytyy sitten vissiin hieman pienentää tyylitiedostossa tuota fonttien kokoa, mutta mun jättinäytöllä ne kyllä menee niin mahdottoman pieniksi, enkä millään jaksais joka kerta suurennella, kun alan foorumia lueskella. Tai ehkä mä teen oman tyylitiedoston itselleni?

Foorumista puheenollen, olettekos huomanneet, että yökupin sivuilla on myös punbb käytössä. Niillä ei ole suomennettua versiota. Pitäisiköhän tarjota niille tätä hieman puutteellista käännösversiota?

Hirtniemessä...

Jo toisen kerran peräkkäin olin iltarasteilla, joilla satoi vettä kaatamalla juuri silloin, kun oli mun vuoro harrastaa liikuntaa "päijäthämäläisessä talousmetsässä ja pahemmassakin". Edellisen kerran kastuin Metsäkankaalla kaksi viikkoa sitten. Vesisade ei sovi mun hipiälle sitten ollenkaan. Viime vuonna kaikkein pahin kastuminen tapahtui AM-pitkillä - siellä satoi kaatamalla jo lähdössä. Sitä edellisenä vuonna niin kävi iltarasteilla Koiravuoressa.

Rata oli sinänsä hieno ja suunnistus varmaankin kohtuullisen onnistunut, koska löysin rastit ja aika oli alle puolentoista tunnin. Eihän tässä pitäisi verrata kehenkään mitään, mutta olin Piltin Mauria 4 sekuntia nopeampi. Vikalla rastilla olin vielä jäljessä. Juoksu sujui varsinkin lopussa - ehkä harjoittelu alkaa hiljalleen tuottaa tulosta, tosin suunnistuskausi alkaa olla pian ohi .

Mutta mites se olikaan, jos ilmoja piisaa, niin iltarastikauden jälkeenhän voisi jonkun viikonloppusprintin järjestää Kullasvuoressa?

Tähän on muuten olemassa plugini, modi tai joku muu sen kaltainen, jolla hymiöt voi laittaa tietokantaan eikä minkäänlaista (?) koodausta tarvita. On kuulemma kätevää. Tutkin asiaa ja katsotaan sitten, josko ongelmat poistuisivat.

On tämä kyllä aika veikeä foorumisofta, ekaa kertaa tutustun tähän oikein puukotusmielessä! (= koodaajien slangia... tarkoittaa siis alkuperäisen ohjelmakoodin muuttamista joko hyvään tai huonoon suuntaan - joskus ohjelma voi lakata toimimasta puukotuksen seurauksena).

Ei oo enää. Otin koko harhaanjohtavan kieleemme pesiytyneen epäilyttävää alkuperää olevan sanan pois.

Jaa-a. 13 lähti matkaan ja 8 toi mitalin, olikos siellä peräti 3 ykkössijaakin? On nii kiire harjoitella, että jaksa koota mitalitaulukkoon sijoituksia. Ööö... ainakaan vielä. Ja voihan Villan Juha ehtiä enste? Mutta hyvältä näyttää joka tapauksessa. Tätä rataa kun hommat jatkuu, niin tänä vuonna tulee enmmän mitaleita kuin viime vuonna.

Näyttäs siltä, että polliin pääsee, kun klikkaa "Vapaa keskustelu" -osalstolla aiheen otsikkoa vasemmalla puolen. Seuran etusivun linkistä ei näy kuin nämä viestit. Ja äänestää voi vain yhden kerran/tunnus.

Ei sitten oo harmaintakaan aavistusta, mitä tämä tekee. Katsotaan nyt...

Ovatkos kaikki valmiina...?

No, ei sitten ihan vielä.

Jos päivitän tämän forumisoftan versioon 1.2.6, jotta saisimme ne "pollit" pelaamaan, niin silloin menetämme ne muutokset, jotka Villan Juha (ja joitain kai minäkin?) on suurella tuskalla saanut aikaiseksi.

No ei ihan noinkaan. Kadotus voidaan välttää, jos Juha muistaa , mitä muutoksia hän on tehnyt mihinkäkin tiedostoon, en nimittäin jaksa alkaa käymään noita läpi yksitellen rivi riviltä. Täytyy vaivata Juhaa, onkos se täällä maisemissa viikonloppuna tai perjantaina? :kysymys:

Terveisin "kuru" vai oliko se "poro" - no jonkin sortin asiantuntija kumminkin

ps. Hiukan helpotusta, tiedän ne 5 tiedostoa, joissa muutoksia on tehty, mutta kun yhdessä tiedostossa voi olla yli 300 riviä mielenkiinnotonta ja mitäänsanomatonta koodia = hyvää iltalukemista siis.

Kannatan! Olisi jännempää kisailla lähituttuja kuin tuntemattomia vastaan.

Am-kisat tulee - oletko valmis?

Aloitin valmistautumisen AM-kisoihin heti Jukolan viestin jälkeen. Kuntoni oli niin huono, että pieninkin ylämäkeen ravaaminen maastossa sai hien kohoamaan otsalle. Tai ehkä annan liian hyvän kuvan: todellisuudessa pieninkin pyrähdys metsässä sai hien kohoamaan otsalle. Silloinkin, kun arvelin juosseeni jonkin pätkän lujaa, muut olivat juosseet paljon kovempaa. En jaksanut juosta metsässä kuin hetken ja sitten oli nojailtava männyn runkoon hetki. Siispä kuntoa kohentamaan.

Tällä hetkellä kunto näyttää olevan nousussa. Juoksentelin tänään reilut 20 km Kullasvuoren tunnetusti tasaisella pururadalla. Olisin mennyt 25 km, mutta piti mennä kotiin syömään. Ensimmäisen 5 km otin varovaisesti, aikaa meni 27.10, seuraavista vitosista muistan vain sen, että toisen kierroksen pitkästä noususta ei jäänyt mitään mielikuvaa - hätkähdin kun tajusin, että tuossahan on jo lasku koululle - , kolmannella vitosella näin kahden ja kolmen kilometrin välillä pururadalla sienen nurinperin ja suurehkon etanan sen päällä, neljännellä kierroksella oli etana kadonnut sienestä, mutta törmäsin siihen uudestaan pari kilometriä myöhemmin (aikamoinen vauhti etanalla). Lopuksi jouduin tekemään noin 400 metrin ylimääräisen kierroksen, mutta reilulla päällä kun olin, niin juoksin noin puoli kilometriä lisää ja sitten kotiin. Näinollen matkaa kertyi hieman yli 20 km. Aikaa meni 1.55.30. Onhan se vähän kauemmin kuin joskus nuorena juostuilla hitailla lenkeillä (silloin meni noin 1.30 ja nopealla lenkillä paras oli n. 1.12), mutta kieltämättä tämä nimenomainen pururata on hitaampaa maastoa kuin hyvät ja tasaiset tiet.

Nopeusharjoittelua en ole vielä ehtinyt tehdä - liian nopsaan tulee AM-pikamatka. Kävin kokeilemassa yhtenä iltana radalla tonnin juoksua ja aikaa meni pari sekuntia alle 4 minuutin. Ehkä radalla olleet aidat hidastivat jollain lailla menoa? Mene ja tiedä. Tarkoitus on kyllä tehdä pari kunnollista rataharjoitustakin vielä. Olen alkanut myös kolmen kuukauden tauon jälkeen venytellä. Teen jalkoihin niitä venytyksiä, mitä tehtiin talvellakin. Pari kertaa venyttelyä viikossa on saanut aikaan ihmeitä: juoksu alkaa sujumaan rennosti myös hieman jyrkempään alamäkeen. Vielä puolitoistaviikkoa sitten tuntui osa energiasta kuluvan tiukkojen lihasten vastustuksen voittamiseen, mutta tänään rullasi jo aika mukavasti. Taitaa olla venyttely mun kohdalla kaikkein tärkein harjoitus, mikäli haluan lisätä nopeutta juoksuun.

Niin, ja suunnistustakin pitää harjoittaa. Melkein jokaisilla iltarasteilla on tullut vähintään yksi paha pummi, poikkeus oli viime tiistain erinomaisen hauska sprintti Hirtniemessä sen yhden mäen ympärillä. Ihan hirveitä mokia en tehnyt, mutta toisaalta kumpu oli täynnä populaa, mikä teki suunnistuksesta helpompaa. Sen sijaan kunto oli vielä hirveän huono, vaikka alku lähti lupaavasti. Kyllä tuo rata olisi pitänyt päästä monta minuuttia nopeammin ihan vaan perushölkälläkin.

Jahah - tartteekin tästä lähteä saunomaan!

:writing:

Tuolta osin koodaus (= virittely) on hieman kesken, mutta asiaan on tarkoitus tulla muutos. Siihen saakka meikäläinen on toiminut seuraavasti:

Olen avannut keskustelupalstan hiiren keskimmäisellä nappulalla uuteen välilehteen ja kun haluan palata takaisin seuran pääsivulle, klikkaan asianomaista välilehteä. Helppoa kuin heinän teko (, josta en tiedä yhtään mitään). Uskoisin, että hommeli toimii myös selaimessa olevasta back-nappulasta.

Keskustelupalstan "Etusivulle" tarkoittaa keskustelupalstan etusivua... Kun tällä sivulla klikkaa jonkin aiheen "viimeistä viestiä", siirtyy kohdistin viestiketjussa ao viestin kohdalle. Sen sijaan, jos klikkaa seuran etusivulla olevaa linkkiä, siirtyy kohdistin ko. viestiketjun alkuun (outoa ja epäloogista, mutta minähän en tota ole koodannut... täytyy yrittää katsoa, josko tuon voisi jotenkin korjata).

Iltarastit Kukkarojärvi

Aluksi

Nopsasti Mr * oli tulokset nettiin saanut! Ja oli siis löytänyt uuden tiedoston, johon linkit tuloksista kipataan... :klap:

Sitten Suunnistukseen

Kartta oli mitä mainioin 1:10 000 pelkät korkeuskäyrät, pari tietä ja ainakin yksi linja oli siihen merkitty. Kerrankin osasin kiinnittää huomioni kartan tärkeimpiin yksityiskohtiin!

Se paha pakollinen tuli matkalla rastille 9. Eksyin siinä suolla hiukan suunnasta. Olivat leveitä nuo ojat ja joka ojassa näkyi hyvä ylityskohta vasemmalla kulkusuunnasta... 3 x 50m = 150m. Kuivalle maalle tultaessa olin yllättävän kaukana suunnitellusta - enkä edes ollut täysin varma sijainnistani. Nyt tiedän olleeni enemmän lännessä kuin uskoinkaan.  Ei sitten muuta kuin toiselta kartalta ("se tavallinen") katsastin hiukan maisemaa ja juoksin itään, kastelin jalkani oikein kunnola muutamassa mutarapakossa ja kun vihdoin olin siinä kohtaa, jota aluksi olin ajatellut - siitä sitten rauhallisesti käpäillen rastille. Seuraavankin välin kävelin. Hyvin tuossa kartassa kiinni pysyy, kun riittävän hitaasti etenee.

Kakkosella meni pari minuuttia, kun rastikoodi ei täsmännyt rastimääreen koodiin. siinä sitä sitten kääntelin karttaa ja tutkin ympäröivää maastoa ja kiipesin kukkulalle ja funtsailin, että onkohan tämä se oikea kukkula vai jokin muu (kuten tavallisesti). Lopulta leimasin ja lähdin hiihteleen kolmannelle rastille, joka ei ollut sinänsä paha, mutta vetäsin ensin hiukan oikealta ohi, sitten vielä enemmän oikealta ohi (ojaa pitkin tietty), reilu korjaus vasempaan ja siitä se sitten löytyi. Ihan olin vierestä menny.

Ratahan oli mitä mukavin ja maasto enimmäkseen ihmeen hyvää. Kartta oli mainio, mutta yhden lisäyksen siihen voisi tehdä: Merkitä järvet ja leveämmät purot ylityskohtineen.

Tällaisia harjoituksia lisää! (Ens viikolla jo?)

Nim. kohti AM-kisoja, Voikos niihin ilmoittautua verkkovihon kautta vai jotenkin muuten?

PS. Oliskos kiinnostusta, jos la 16.7. järkättäis vaikka Kullasvuoreen nopeavauhtinen ja aika helppo suunnistus? Tai johonkin maastoon, mutta tuossa olis jonkun verran noita tyhjiä karttoja? Ehdotuksia?

No mikäs sille nyt oikeen on tullut?!?!

SSI-ongelma korjattu!

Mutta vielä:

Palautetta kaipailen siitä, miltä nämä sivut näyttävät pienissä postimerkinkokoisissa näytöissänne - siis 15" tai 17" näytöissä.

Juhannuslenkin jälkeen - hyvältä näyttää!
(Täältä tullaan AM-kisat - heikot kyykkyyn)

Keskinkertaisesti sujuneen alkukauden jälkeen (vain yksi AM-mestaruus) ei ole muuta mahdollisuutta kuin tiivistää harjoittelua. Kyselin paria kovakuntoiseksi tietämääni seurakaveria mukaan juhannusaaton harjoitukseen, mutta he aavistivat, että nyt tullaan menemään niin lujaa, että mukaan ei kehtaa lähteä. Oikeassahan he olivatkin . Mukanani oli sitten yksi 12-vuotias poika, joka pysyi pyörällään menossa mukana jotenkuten kaatumatta*).

Suunnitelma

Auttoisten ohi autolla ja sieltä juosten (15 km) kotiin. Ei ole paljon mahdollisuutta oikaisemiseen tuolla välillä.

Näin se meni

0 - 1 km: 5min kilometri, alkulämmittelyä
1 - 2 km: 4:45/km, huomatkaa: vauhti kiristyy
2 - 5 km: sitä samaa rataa, vauhtia lisäten
5 - 6 km: 3:15/km, vauhdikkain kilometri. Järjetön vauhdinjako ja vielä on matkaa hirveesti jäljellä. Aurinko paistaa selkään inhottavan kuumasti, millonkohan mä sippaan täydellisesti? Onneksi on kaverilla kännykkä mukana.
6 - 7 km: 3:30/km, eihän kukaan hullu jaksais kahta kovaa kilsaa peräkkäin, hä?
7 - 8 km: Voimat alkaa loppua, enää 3:50/km
8 - 9 km: Epätoivoista taistelua, 3:45/km
9 - 16 km: Ei mainittavia muistikuvia, tai hetki, kyllähän mä sen muistan, kun tuossa yhdessä nousussa huomasin, että enää ei kertakaikkiaan jaksa, reidet ihan puhki.

(Missä on se hymiö, jossa hikipisarat tippuvat keltaiselta pallolta?)

Ja loppuaika: 1:17:07

Sitten loppuanalyysi

Lämmin keli varmaan auttoi koviin kilometriaikoihin pääsemiseen. Lisäksi noissa on huomioitu ikäkerroin . Puhumattakaan kertoimesta, joka saadaan polkupyörän mittarivirheestä - tosin se on pienempi kuin ikäkerroin (, joka on huomioitu tasoituksena 20 vuoden ajalta). Se lenkkihän oli 15 km eikä 16 kilometriä. Mutta ihan hyvin se meni - paremmin kaikin puolin kuin viime vuonna, paitsi ajallisesti jäin kaksi ja puoli minuuttia. Tästä on hyvä jatkaa! Jalat tuntuvat paljon paremmilta kuin vuosi sitten. Ehkä Asicsin juoksukengillä on osuutta asiaan. Seuraavat lenkit nautin ehkä Kullasvuoren melko tasaisessa maastossa. Eli jos vertailet omiin aikoihisi suoritustani, niin tuo loppuaika on oikein...

*) Siis vauhti oli sellainen kuulemma, että hitaammin ei olis voinu polkea kaatumatta.

Pieni tarkennus, että kenellekään ei reissun todellinen luonne jäisi epäselväksi:

Luonnollisesti sana "lenkki" tuossa otsikossa viittaa makkaralenkkiin tai sen tilalla oleviin grillimakkaroihin. Se, mitä muuta tuolla saaressa on tapahtunut - jonkinlaista retkeilyä marjamaastoja kartoittaen - lienee sitten epäselvempää.

Sorgen Jörgen, mutta mä olen kyllä vielä monta vuotta sarjassa H40, jos siis tuo TimoM viittaa muhun. Taitaa rankka treenaus jättää jälkensä... ja treenit on vaan kovenemaan päin.

Tuo seurojen välinen yhteistyöhän voisi olla kannattavaa - ostetaan puuttuvat lenkit naapureiden varamiehistöistä ja -naisistoista. Ei ku hattu kiertämään!

Nostetaan nyt tämäkin aihe asiaankuuluvalle paikalleen eli kärkeen!

Aion ottaa matkakaasugrillin ja kaasupullon mukaan retkelle Anjalankosken synkkiin korpiin. Ostin myös yhden paketin makkaraa. Jos joku toinenkin haluaisi grillata makkaraa, niin kannattais kipaista äkäseen kaupassa ostamassa Wilhelmiä. No, kyllä kabanossikin käy.

Jukola on suunnistajalle vuoden suuurin makkaransyöntitilaisuus - Älä pummaa tätä rastia!

ps. Onhan siellä varmaan makkaramyyjiä moneen lähtöön, mutta itse käristetty on omaa luokkaansa.

Iltarastit Metsäkangas

Joku jo tuolla reenaamiskeskustelussa ehti kehua, kuinka huonosti iltarastit menivät.

Maailmassa on monta turhaa tarinaa ja tässä on yksi turhimmista. Mutta tämä tarina on tosi. Tarkistakaa vaikka netistä.

"Porukka alkoi valitella, että juoksen liian hitaasti.
Silloin mä päätin näyttää, miten jalkoja pitää käyttää."

Hege näytti heti alussa ottavan oudon suunnan - enkä sen jälkeen häntä enää nähnytkään. Minä painelin hurjaa vauhtia tietä ja metsätietä pitkin ja onnistuin löytämään ensimmäisen rastin. Tästä rohkaistuneena juoksin hyvää ja selkeää kangasta pitkin seuraavalle rastille, mutta meinasin mennä hiukan ohi, mutta onneksi en mennyt.

Eiku vaan samaa vauhtia kohti kolmosta. Ja näytti siltä, että hyvin menee. Mutta rastia ei löytynyt. Kelailin eestaas 17 minuuttia, ennenkuin joku toinen etsiskelijä löysi sen. Kokeilin kävellä kompassisuunnalla. Kokeilin kävellä ojan vierusta pitkin ojan mutkaan, jonka vieressä pitäisi olla kumpare. Ei sitä siinä mutkassa ainakaan ollu. Tarkistin kaksi kertaa. Suo - hyvin selkeä mutka ojassa, hiukan mutkan ohi ja oikealle. Ei kumparetta - ei rastia. Se taisi olla noin 39 metriä siitä eteenpäin. Se on paljon maastossa, jossa näkyvyys on alle 10 metriä ja huippusuunnistajia ei painele kohti rastia molemmin puolin ohi.

"Tunnelma oli 'hieman' latistunut,
mutta päätin jatkaa ja varovaisesti aloin kiihdyttää ja itteäni viihdyttää"

Nelonen löytyi aika kivuttomasti, vitoselle sain juosta jo ihan kohtuu vauhtia, kun alla oli suora polku. Etenin hyvin varovasti pallo hukassa harjannetta pitkin ja tähyilin, missä mahtaa olla pistekumpare, joka on karttaan merkitty. Menin ohi ja olin sillä viimeisellä kumpareella. Lannoitin metsää ja mietin, pitäisikö lähettää metsänomistajalle lasku. Kävelin takaisinpäin ja rasti löytyi. Jee... Tunnelma latistui hiukan lisää. Kutosesta yhteentoista rastit löytyivät meikäläisittäin kohtuu hyvin. Kahdennellatoista sitten taas harhailin ja kun tuli kiire, niin pummailin oikein kunnolla. Mutta se löytyi. Loput sitten meni taas ilman suurempia vaikeuksia.

Jaa-a. Juoksukunto ainakin tuntuu olevan kohenemaan päin. Eilisiltana kymmenen jälkeen vetelin kullasvuoren vitosen pitkää nousua ylös eivätkä jalat hyytyneet. Ei oo enää sekään mäki entisessä kunnossa. Vaikeetahan tätä lajia on golfiinkaan vaihtaa, kun siinäkin pitäis osata.

Lopuksi tällainen nykyaikainen itkuvirsi:

"Oi Herra, jos mä mato matkamies maan,
ilman pummeja kerrankin rastit löytää saan..."

[size=2]Näin se kävi - eli sinne ja takaisin[/size]

(Kertomus siitä, kuinka minusta tuli mestari)

Lahti 1.6.2005

Lahdentien ja Tampereentien risteys klo 14:02:04 Puhelin pärähtää soimaan ja tuima miesääni kysyy: "Onkos sulla kamat mukana...?"

Päijänteenkatu 17 A 1 klo 17:16 Viimeinen asiakas on juuri astunut ovesta ulos. Odotan hetken, nostan repun olkapäälle ja ryntään rappukäytävään. En ole vielä repäissyt päällysvaatteita yltäni erään Krypton-planeetan miehen malliin.

Päijänteenkatu 17 klo 17:26 Hyppään ohikiitävän tumman urheiluauton hurjaan kyytiin. Kuski on tunnettu ralliautoilija Hankasalmelta. En ole vielä löytänyt Porschea, jonka hän (silloin joskus) sanoi omistavansa - no, eipä hänkään ole löytänyt Ferraria, jolla (silloin joskus) olen kehuskellut. Aivan oikein. Hän on vaimoni. Kova ääni ei lähde auton mustista kumirenkaista eikä moottorista. Kak... lapsemme kommunikoivat takapenkillä ja antavat ohjeita tulevaan koitokseen.

Tie 24 kukkilan mäki klo 17:27 Hurjastelemme 40 km tuntivauhtia Kukkilan mäessä kahden rekan takana.

Noitala, Paimela 1.6.2005

Klo 18:15 En ole vieläkään repäissyt takkia yltäni. Kävelen rauhallisen keskittyneesti tien reunaa kohti lähtöpaikkaa. Heikkohermoiset ja huonokuntoiset ottavat väliin juoksuaskeleita ja paljastavat levottomaan ja epävarmaan mieleensä hiipivät pelot turhalla toiminnalla, joka kuluttaa sitä energiaa, jolla leivotaan... mestareita !

Klo 18:34:52 Ohittelen vieläkin huonokuntoisempia kilpakumppaneita loivaa jyrkemmässä ylämäessä. Vastaavasti huomattavan kovakuntoiset kuntoihmeet pomppivat kevyesti ohitseni molemmin puolin. Mäen päältä on vain hieman matkaa kohtaan, jossa ajattelin siirtyä metsän puolelle. Ja kas - älylajistahan tässä on kysymys - seuraan vain edelläni sakeassa pusikossa eteneviä oppaita suoraan rastille. Totuuden nimessä on mainittava, että katsoin muutaman kerran karttaan (jota pitelin kädessäni oikein päin) varmistaakseni, että osoite on oikea. Lähtöalueella olin luopunut päällysvaateistani, joiden alta paljastui edellisen illan iltarastien pesemätön ja hikinen, mutta aina niin häikäisevä seuramme suunnistuspuku.

Klo 18:39:30 Näen Lahtisen Arin pyrkimässä osapuilleen samaan suuntaan kuin itsekin. Teen kaikkeni saadakseni hänet kiinni, mutta epäonnistun liukastuessani maassa makaavaan koivunrankaan (en kuitenkaan kaadu). Juosta hölköttelen kohti rastia nro 9 polkua pitkin. Oivallan, että paras reitti rastille kulkee kumpareen kylkeä pitkin. Kyseessä oli virhearvio, sillä kumpareen juuri on ryteikköinen ja sen päällinen nopeakulkuinen. Kapuan mäelle ja juoksen toisten perässä rastille. Totuudessa pysyäkseni tiesin koko ajan, että se rasti on tässä metsässä.

Hieman myöhemmin seuraava rastini on nro 11. Pomppaan polulta metsään ja arvelen, että paras on juosta erään mäen alta vihreän ryteikön reunasta mäelle, jolla rasti piileskelee. Yht'äkkiä mr * huikkaa, että voisin yrittää juosta hänen perässään. Hyvä valvonta on joukkueessamme, kun joukkueen johtaja näin ystävällisesti käy varmistamassa, että muut hoitavat hommansa. No, rasti löytyy kaikesta huolimatta ja vielä seuraavakin, joka on edellisestä noin 150 metrin päässä. Ja väkeä on kuin Jukolassa.

Sitten Hämmästyksekseni saan perääni peesaajan, joka kyselee, minne rastille olen menossa. Voi miesparkaa, kun minua seuraa, mutta en paljasta hänelle vaistonvaraista kykyäni juosta jokaikisen mäennyppylän ja ryteikön pahimmista kohdista. Minä olen siihen jo tottunut, mutta muut eivät ehkä. Hypätessäni ryteiköstä tielle, kuulen rytinää pusikosta. Pari sataa metriä juostuani peesaaja tulee hoippuen ulos pusikosta. Vetelen pitkää väliä tietä pitkin pitkällä askeleella ja edelläni olevat selät näyttävät loittonevan. Onneksi on kartta - sen avulla ei eksy!

Minna Kaupin näköinen tyttö hypähtää tielle ylämäen kohdalla ja lähtee juoksemaan samaan suuntaan. odotan koko ajan, että kohta jokin suhahtaa ohitseni, mutta erehdyn. Kuntoni on ilmeisen kova, sillä hän jää kauas jälkeen. Sitten näen raitapaidan edessäni. Hege painelee hirven lailla edelläni ja katoaa metsään. Valitsen helpon reitin linjaa pitkin, käännyn mäen päällä itään ja juoksen suoraan rastille. Seuraava rasti on 200 metrin päässä samalla korkeuskäyrällä. En kuitenkaan juokse käyrää pitkin, vaan seuraan erästä kovakuntoista suunnistajaa suoraan rastille. Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä minä sille itsekin olisin joskus löytänyt.

Loppukiri alkaa Matkaa viimeiselle rastilleni, joka on kokoontumisrasti, on linnuntietä pitkin 1300 metriä. Päätän juosta vain pohjoiseen kunnes tulen tielle. Edessä on valtava aukea, jolla meitä raitapaitoja näyttää menevän minun lisäkseni kaksi. Valtosen Pekka ja Mr * juoksevat edelläni enkä saa heitä kiinni. Etsin muutaman pöheikön ja juoksentelen niitä pitkin ja juuri ennen tietä löydän ryteikön, jota on pakko käydä testaamassa. Tiellä juoksen alamäkeen jonkun matkaa ja hypähdän metsään samalla kohdalla kuin pari vanhempaa suunnistajaa. Saavun avokalliolle ja ymmärrän, että sedät ovat joko eksyksissä tai menossa muualle kuin oletin. Tällä ratkaisevalla hetkellä jouduin vihdoinkin laittamaan kaiken taitoni peliin ja vaikka olisin halunnut pyrähtää pari kierrosta ympäri silmät kiinni ja jatkaa 3 minuuttia näin arvottuun suuntaan, maltan mieleni ja käännän suurennuslasin oletetun sijaintikohtani päälle. Huomaan kartassa harmaan läiskän, joka tarkoittaa avokalliota. Hyvällä tuurilla se on juuri se paikka, jossa olen. Suuntaan katseeni rastin suuntaan ja höristän korviani. Ei näy, ei kuulu. Lähden kävelemään valitsemaani suuntaan ja yht'äkkiä eteeni avautuu metsään leiriytyneiden suunnistajien joukko. He ovat leiriytyneet viimeiselle rastille! Leimaan sen ja hetken päästä myös Mr * saapuu leiriin. Hege onkin lepäillyt jo jonkin aikaa, mutta meillä ei ole vaikeuksia houkutella häntä juoksemaan vielä noin 270 metriä maaliin saakka.

Lopuksi Voitimme sarjamme (H35) ylivoimaisesti reilulla 13 minuutilla. Toinen sarjassamme kilpaillut joukkue ei kyennyt uhkaamaan meitä, vaikka jättivät jonkin rastin leimaamatta. Heidät hylättiin. Voittomme perustui lujaan kuntoon, rautaiseen tahtoon, tiukaan keskittymiseen, hyvään joukkuehenkeen ja nopeaan ja järkevään rastien jakoon.

"Aivan fantastinen olo, en kyennyt kuvitelmissani arvaamaan lähellekään, kuinka upealta aluemestaruus tuntuu. Tästä vaan nyt jatketaan entiseen malliin ja katsotaan kausi kerrallaan, mihin pystytään. Uskon, että ensi kaudella muutkin ovat parempia ja tekevät kovempia kierrosaikoja. Hieno kisa ja muita muistuttaisinkin siitä, että tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto."

Pystyy varmaan. Nyt on taas niin mahoton kiire (piti käydä hakemassa se partiosuunistuksen aluemestaruuskin tässä illalla ), kauheesti kaiikea tekemistä, mutta yritänpä katsoa sitä jonain iltana - tai aamuna.

Urheilulääkäreistä en tiedä ja useimmat terveyskeskuslääkärit eivät tajua polvesta + urheilusta paljoakaan (kokemusten mukaan). Tule käymään Lahdessa mun vastaanotolla keskiviikkona, niin vilkastaan hieman sitä polvea. Jos käy todella hyvä tuuri, niin siihen voi löytyä apua, jos ei, niin tuskin se huonommaksi menee (ainakaan paljoa huonommaksi - ja ainahan se voidaan amputoida )

Juu jaa - en minäkään mitään näistä hommista tajua. Yleensä riittää hyvä tuuri ja onnekas arvaus. Se vaan on hämmästyttävää (ja kiitollista), että yleensä minä olen ollut ensimmäinen terveydenhoitoalan ammattia harjoittava henkilö, joka on yleensä koskenut asiakkaan kipeään polveen. Joskus hyvällä menestyksellä (=> tulee maaginen maine), joskus ei tule mitään tulosta (=> no, mitäs mä sanoin, ei se mitään osaa).