Search options (Sivu 10/12)

Jep, siellä oltiin. Todella kivat rastit, sää mitä parhain ja nastareissa pito kohdillaan. Tämä oli kertakaikkiaan hauskaa!

Niin - ja tuloksetkin on nyt tuolla tulossivuilla. Pistelasku taas muuttunu tjohonkin suuntaan, mutta fiksaan sen sitten ens kaudeksi kohdilleen.

-- mainos -- mainos -- tutise eresults lite -- vapise ttime -- mainos -- mainos --

iltarasti.pl

Tekijä: tm, 2005
kuvaus: Linuxissa toimiva iltarastitulosten julkaisujärjestelmä. ERITTÄIN helppokäyttöinen. Melko varmasti paras tähän tarkoitukseen tehty ohjelma. Voi olla, että sen saa toimimaan myös windowsissa ( -- vapise Mr. * --  ).
Ominaisuudet: (+ = toteutettu, - uupuu vielä)

+ lukee ttimen tuottaman log-tiedoston tiedot (mtr:ltä)
- lukee eresultsin tuottaman log-tiedoston tiedot (en oo testanu vielä)
- lukee tiedot 250-leimasimelta ja lisää suorituksiin
- lukee tiedot suoraan mtr:ltä
+ muodostaa automaattisesti radat suoritusten perusteella

+ sallii suorituksen lisäyksen manuaalisesti
+ sallii suorituksen poistamisen
+ sallii suorituksen muokkauksen eli ylimääräisten rastileimausten poiston (ja enemmänkin )

+ html:n generointi tuloksille ja väliajoille
+ tulostaulukon taustavärien säätö (otsikko, parittomat ja parilliset rivit)
+ lehtitiedote tuloksien kera
- tulosten suodatus (ei julkaista tulosta, jos ujo suunnistaja ei halua)
+ ratojen tulostamisjärjestyksen muuttaminen

- iltarasticup-tietokanta
- iltarasticup-tilanteen tulossivu html:nä (nimi, pisteet, aika yht., matka yht...)

+ muokattujen (tai muokkaamattomien) tulosten tallennus, jolloin talletetaan kaikki mahdolliset asetukset, joita on tulosten julkaisun yhteydessä tehty

Kuvaruutukaappauksia:

Ohjelman etusivu
Suorituksen muokkausta...?
Tulosten julkaisu

ps. Nyt kaivattaisiin hyviä nimiehdotuksia, jotta nimi tuntuisi luontevalta myös englanninkielisen väestön huulilla. Ajattelin kääntää tämän jossain vaiheessa myös englanniksi ja antaa vapaaseen levitykseen.

Mahdollisesti ohjelmasta tulee myöhemmin, joskin am-kisojemme kannalta liian myöhään, versio, jolla voisi hoidella myös erilaiset kilpailut kunnialla läpi.

Korjattu!

Ja nyt myös korjattu se mun ohjelma!

Ja sen myötä pe 4.11. väliajat.

Ainoastaan tuota pistelaskua pitäisi tarkistaa. Ajatuksenani oli, että eri ratojen pisteet olisivat "vertailukelpoisia" = matka x (suorituksenmukaiset pisteet / km).

No vihdoinkin!

Ihmettelin, kun Mr * ei ole lykännyt parin viikon takaisia iltarastituloksia nettiin, mutta sehän johtui vaan siitä, että mtr:n datakaapeli oli unohtunut mulle. Siellä se roikkui tietokoneeni perässä

No, pienen ohjelmointiurakan jälkeen oma iltarastiohjelmani alkaa olla jotenkuten toimivassa kunnossa ja pienen trimmailun jälkeen siitä saa nyt melko siistit tulostaulukot. JOTEN: käykääs vilkaisemassa kaksia edellisiä tuloksia!

Pisteiden lasku on hiukan kinkkistä. Nyt tein sellaisen kaavan, johon vaikuttaa aika/km ja matka. Siis lyhyellä radalla juostu hyvä kilometriaika kärsii pisteissä radan lyhyydestä johtuen... Onkohan tää hyvä vai paha? Tai tehkää ehdotuksia. Aattelin, että olis hyvä katsoa jonkinlaisesta tulosjoukosta, millaisia pisteitä tuo kaava arpoo ja jos ne suosivat erityisesti minua, niin hyvä, mutta jos ei, niin täytyy arpoa seuraava kaava.

Tuossa ohjelmassani on muutama pienehkö bugi vielä. Yksi niistä ilmenee 4.11.2005 juostujen rastien väliajoissa Lahtisen Arin kohdalla. Ari oli leimannut yhden ylimääräisen rastin ja sen poistamisen jälkeen lasketut väliajat tekivät jonkin tepposen -> täytyy hiukan tutkia. Loppuaika on kuitenkin oikea.

Sillai.

ps. Mr * :kin voi huokaista helpotuksesta, jos tämä ohjelmani arpoo hyviä tuloksia ja se kelpuutetaan seuramme viralliseksi tulosgeneraattoriksi. Sen siirtäminen windowsiin voi olla hankalaa, joten voi olla, että mun täytyy laitella ens kesänä tulokset nettiin. Hmmm... Tai sitten Mr * :n koneelle asennetaan toiseksi järjestelmäksi linux.

Yökupin jatkot ke 2.11.05 Kalliojärven uimaranta, Pariisi

Luulin jo lopettaneeni suunnistukset tältä kaudelta, mutten malttanut, kun piti päästä testailemaan viimeisen parin viikon karttaharjoitusten vaikutusta suunnistukseen.

Kartta oli Pariisin kartta, ihan sopivan simppeliä aluetta yösuunnistukseen. Ratakin oli tehty siten, että oli mahdollista edetä polkujakin pitkin (jos tiesi, missä polut meni, kaikki eivät olleet kartalla).

Uusi kartanlukutyyli jännitti. Ennen metsään menoa jo arvelin, että tällä kertaa en varmaan löydä yhtään rastia, mutta toisin kävi. Alku oli hieman totuttelua ja itseasiassa koko harjoitus - rastivälien maaston mielikuvan luonti oli vielä hiukan hidasta, mutta välillä helppoa. Maalissa saatoin vain todeta, että en ollut missään kohdassa eksyksissä, vaan homma meni suurimmaksi osaksi täsmälleen suunnitelman mukaan, joskin jouduin välillä muuttamaan suunnitelmaa mm. liian pahan tiheikön takia (vaalean vihreä olisi pitänyt merkitä tumman vihreäksi...)

Jokunen rastiväli oli todella nautittavaa juoksentelua, kun ei tarvinnut miettiä missä oli. Vetelin vaan hienoa kangasta mäen rinnettä mäen päähän ja siitä alas, ja kas, notkossa oleva polku (kartassa) oli polku ja polku vei seuraavan rastin lähelle. Siinä luin karttaa väärin, kun en huomanut melko laajan kumpareen olevankin apukäyrällä piirretyn. Ja koska käppyrä oli vihreän peitossa pääsi maasto yllättämään. Siinä sitten yritin etsiä "kumparetta" ja kiertämällä jyrkemmän kohdan reunaa tulinkin sitten rastikivelle.

Parillakin kohtaa hakeuduin pitkulaisen mäen päälle ja juoksin mäen harjaa rastille. Toimihan se, kummallakin kertaa pamahdin rastille suoraan. Vaikka en juuri karttaa katsellut ja sen kanssa stressaillut, kuten tavallisesti. Tai oikeestaan rastin lähellä mulla oli tarkoitus varmistella rastin sijaintia, mutta rasti näkyi niin kauas, että en ehtinyt sitä edes kaivata.

Matkaa oli 4,9 km ja aikaa meni noin 1:19 eli meno oli hidasta, mutta tämä olikin eka kerta tällä uudella tyylillä. Ja huom! En ollut juurikaan pallo hukassa sijaintini suhteen. Tästä se vaan paranee. Ehkä mä opin tän jutun vielä!

Terveisiä vaan Ippelle, joka kirjaa mainosti! Hyvät vinkit siitä saa. Suosittelen näitä kartanluvun "kuivaharjoituksia" kaikille niille, jotka tuntevat usein olevansa metsässä hieman hukassa.

Asiaan tietysti kuuluu, että eksyn pahasti perjantain rasteilla Kullasvuoren vaativassa maastossa, enkä löydä kotiin ennekuin sauna on täysin kylmennyt.

Jaha - täytyy mennä töihin, enkä edes kerennyt tarkastamaan kirjoitusvirheitä asiasisällöstä puhumattakaan.

Juu - ja unohtamatta sitä, että talvella voi tehdä "kuivaharjoittelua" Halikko-viestin kartalla.

nim. "Ensi keväänä osaan toivottavasti"

(Hmmm... vastasin tähän jo päivällä, mutta taisinkin sulkea ikkunan sen sijaan, että painoin "lähetä" nappulaa, no uusi yritys)

Suunnistustaito-kirja on jo luettu kertaalleen. Suunnistus.netin harjoituksiakin vilkaisin jo ennen tämän kirjan lainaamista ja siellä on tosiaan hauskoja harjoituksia, joiden tekeminen onnistuu kotona nojatuolissa istuenkin... :)

Harjoitus, jota nyt ainakin itse voisin alkaa kokeilla on lenkkeily kartta kädessä. Eikä mikä tahansa kartta, vaan Halikko-viestin kartta. Eli harjoitus menee siten, että juostessa pyritään lukemaan ko kartan rastivälejä ja muodostamaan kartan kuvista mielikuva edessä olevasta maastosta (jolla ei tietenkään ole mitään tekemistä lenkkipolun varren maaston kanssa) ja sen tärkeimmistä kohteista (kai ne ovat mäkiä, kasvillisuusrajoja, notkoja). Vastaavasti katsellaan oman lenkkipolun maastoa ja pyritään luomaan mielikuva siitä, miten ko maisemat voitaisiin kuvata kartalla.

Se, että harjoituksessa käytettäisiin Halikko-karttaa, antaa harjoitukselle vielä ylimääräisen edun: jos maasto vanhan valtatien eteläpuolella on suunnilleen samanlaista kuin pohjoispuolella, on myös kartta suunnilleen samannäköinen. Kun on etukäteen opetellut lukemaan tietyntyyppistä karttaa, on kilpailussa samantyyppisen kartan lukeminen helpompaa ja myös reitinvalinta on helpompaa. Näin ainakin väitetään...

Suunnistuskouluideointia

1.kerralla ei mennä maastoon, vaan istutaan mukavasti pöydän ääressä.

Aluksi kerrotaan mistä suunnistuksessa ylipäätään on kysymys ja että sitä voidaan tehdä monella tapaa, mutta kuitenkin kannattaa jo alussa alkaa harjoitella sitä nopeampaa ja varmempaa tyyliä ja niin eespäin.

Sitten tutustutaan erilaisiin varusteisiin: suunnistuspuku, suunnistussukat, kompassi, otsalamppu, emit-kortti, karttamäärite-kotelo, kartta.

Seuraavaksi tutkitaan karttaa hieman lähemmin ja tutustutaan kartan ihmeellisiin merkintöihin ja miten ne kuvaavat maastoa. Ehkä samalla voisi mainita suunnistusmääritteiden symboleista ja vilauttaa niitäkin. Ja tietysti suunnistusradan merkinnöistä: rasti, lähtöpiste (vai onko se K-piste), maali, viitoitus, kielletty alue.

Kartalle on merkitty muutamat rastit. Opetellaan suuntaamaan kartta oikein kompassin avulla. Tässä vaiheessa voisi jo ottaa tehtäväksi miettiä, miten seuraavalle rastille kannattaisi edetä. Kukin saisi ehdottaa reittiä (ja kun ovat niin ujoja, niin käytännössä jotkut kokeneemmat apuopettajat voisivat ehdotella ja perustella reitinvalintaa ottaen tietenkin huomioon opetettavien taidot).

Kotitehtäväksi jäisi 1. kerran tietojen kertaaminen. Kartalla olevat rastit ovat tietenkin oikeita maastossa olevia rasteja! Niitä tullaan käyttämään seuraavalla kerralla, joten kartta talteen. Sitten kerrotaan, missä harjoitellaan seuraavalla kerralla, varusteista ja tarvitaanko kyytiä jne...

2. kerralla mennään heti maastoon, jossa rastit sijaitsevat

Siellä sitten ohjaajan avulla suunnistetaan muutamat rastit ottamalla suuntaa ja tarkastellaan samalla maastoa ja verrataan sitä karttaan.

Sitten annetaan suunnistustehtäviä, jotka jokainen kurssilainen saa itse omin päin selvittää. Rastit ovat sitten ihan lähellä, muttei näkyvissä. Ne voisivat olla sen verran hankalia kuitenkin, että eivät ole aivan polun varrella, vaan harjoittelija joutuu tutkimaan kartasta muutakin kuin polun kulkua.

Alue, jolla rastit sijaitsevat, ympäröidään lippusiimalla...

Kotitehtäväksi jäisi tutkailla karttaa ja muistella harjoitustehtävien suorittamista.

3. kerralla mennään taas maastoon.

Tällä kertaa tutustutaan hiukan pidemmän ja hankalamman rastivälin suunnistamiseen. Ensin tutkitaan karttaa ja rastiväliä - tehdään suunitelma reitistä - ja sitten suunnitelmaa toteuttamaan.

Alue täytyy varmaan olla rajattu - olisko tehtävä suoritettava pareina, olisiko mukana ohjaaja...?

Idea olisi se, että harjoittelija voisi kokeilla paria erilaista reitinvalintaa. Otetaan vaikkapa kompassisuunnalla ensimmäinen kerta ja toisella kerralla etukäteen paremmin harkittua reittiä pitkin.

Kurssin lopuksi Annetaan virallinen suunnistusdiplomi...

Kommentteja, lisäideoita jne...? Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Kausi alkoi tuttuun tyyliin rapakuntoisena, tänä vuonna vielä huonommassa kunnossa kuin edellisenä vuotena, jolloin epäilin olevani vakavasti sairas, kun ei kunto kohentunut edes harjoittelulla.

Suunnistuksen osalta kausi alkoi hiukan haparoiden. Minusta tuntui käsittämättömältä, että kartan ja kompassin kanssa ylipäätään pystyy osumaan rastille edes jotenkuten suoraan. Välillä on käynyt tuuria ja rasti on onnekkaasti löytynyt ihan heti etsimättä, mutta nämä kerrat voi laskea noin yhden käden sormilla. Am-kisat osoittavat, että olen ottanut entistäkin tukevamman otteen peräpään valvojana. Täältä tullaan Eddie Edwards...! Jos muuttaisin johonkin eksoottiseen keskiafrikan tasavaltaan, niin voisin hyvällä säkällä päästä vaikka MM-kisoihin, jos itse kustantaisin matkat ja muut kulut.

Tänä vuonna tuli tehtyä myös aivan uudenlaisia pummeja. En huomannut, että rasteja oli vielä jäljellä, vaan toiveikkaasti kirmasin maaliin. Toinen uutuus on lähteä juoksemaan kohti väärää rastia ja sitten ihmetellä, että on tää hiukan outoa maastoa tämä kolmosen ja nelosen väli (ja kolmosella ei ole vielä tullut edes käytyä...).

Aloin harrastaa yösuunnistusta, mikä onkin sinänsä ihan kiva harrastus. Haittatekijänä tosin on se, että suurin osa yörasteista järjestetään jossain 70 km:n päässä. Ja kun sinne jonnekin pääsee, niin joka kerta olen viipynyt metsässä entistä kauemmin (tietenkin: täytyyhän siitä ottaa kaikki irti). Yritin kokeilla tuota peesaamistakin, mutta siinä tutkimustenkin mukaan suurimman hyödyn saavat keskenään tasaväkiset suunnistajat. Kolmen kimpassa rastit löytyy. No, kun minä kokeilin mennä muiden perässä niin homma ei mennyt ihan noin hienosti. Tipahdin junasta ensimmäisellä rastilla... sen koodi oli eri kuin minun. Hämäävästi oli rasti ikäänkuin montussa, mutta notkohan se olikin ja se oma pikku kuoppa oli noin kolmenkymmenen metrin päässä. Paras vaan retkeillä oman suunnitelman mukaan ja antaa urheilijoiden mennä menojaan.

Kauden huipennus oli varmasti tänään: tähän saakka olen sentään löytänyt rastit vaikka väkisin (jos olen huomannut niitä etsiä), mutta tänään ei tahtonut löytyä mitään. Lopulta hukkasin emitin. Etsin sitä kauan ja hartaasti. Alue, jolle se tipahti on noin 200 metrin pituinen ja epämääräisen levyinen, olin näet hiukan hukassa, kunnes törmäsin rastille ja meinasin leimata.

Siinä etsiessä iski pienehkö henkinen väsymys. Tuli sellainen tunne, että tämä homma saa riittää tältä kaudelta. Jos nyt vielä yrittäis jaksaa siellä Halikossa eksyä ja etsiä pahimmat pusikot ja yrittää pitää kiinni emitistä - tarkoitan laina-emitistä, niin hyvä olisi.

Kauden ehdottomat valopilkut tähän mennessä olivat 26 kilsan lenkki (jaksoin juosta sen!) ja Padasjoki-hölkkä (paransin edellisvuotista aikaa!).

Pohdiskelua

Aika usein olen ihmetellyt, miten muut oppivat suunnistamaan kohtuullisen hyvin. Itse sekoilen metsässä suurimman osan aikaa hiukan eksyksissä ja muutaman otteeseen (aina rasteilla) tunnen tietäväni, missä olen. En vaan osaa lukea maastoa ja sijoittaa sitä karttaan. Mulla on näitä suunnistusharrastusvuosia takana jo yhteensä ööö... kahdeksan...? - mutta joka vuosi olen yhtä eksyksissä. Oppimiskäyrästäkään ei voida puhua, kun se on suora viiva, jossa ei ole nousua.

Toinen ihmettelyn aihe on ollut suunnistuksen harrastajien kova kunto. Kaverit vetelee pöpelikössä sellaista vauhtia, että minä en pääse siihen edes radalla. Nimitäin pururadalla.

Okei liioitteluni. Tarkoitin tietysti kaksoisklikkaamalla.

Ja näyttää siltä, että M$ ei aio korjata puutteitaan edes tulevassa IE7:ssa, vaan jatkaa epästandardilla linjalla. Kaikki muut selainten tekijät sen sijaan pyrkivät täyttämään tietyt standardit, jotta olisi mahdollista tehdä sivustoja, jotka toimivat hyvin kaikilla selaimilla.

No, koska on näin, niin ainakin monet ulkomaiset kirjoittajat kehoittavat boikotoimaan IE7:aa ja käyttämään muita selaimia. Firefoxissa on vikansa, mutta se tuntuu toimivan riittävän hyvin. Operakin taitaa (uudemmat versiot) toimia suht hyvin.

Harmillista, että windowsissa ohjlmien asentaminen on tehty niin monimutkaiseksi, että nappia painamalla ei voi vaihtaa selainta... => täytyy olla melko rohkea ja etevä tietokoneen käyttäjä, että osaisi asentaa jonkin toisen paremmin standardien mukaan toimivan selaimen.

Eli täytyy alkaa tuolla php-koodissa tutkimaan selainta ja valitsemaan sivulle tyylitiedosto sen mukaisesti. Tämä voi kestää hetken! On tota homma sen verran paljon. Ehkä huomenna saan iltarastituloksetkin julkaistua omalla TM-standardit täyttävällä ohjelmallani.

Kaikkee kivaa voi tehdä helposti, mutta niiden käytön estää usein surkeat selaimet. Jos windowsissa ei olisi oletuksena mukana exploderia, niin veikkaisin, että suurin osa ihmisistä käyttäisi jotain muuta kuin sitä - jotain sellaista, joka toimii. Maailmassa on monta selainta, joista mikään ei täytä täysin näitä standardeja, mutta yleisesti ottaen yksi huonoimmista on exploder.

Täytyy tosiaan tutkia, josko ton efektin vois poistaa, jos selain on exploder. Ja järkätä tilalle jotain, joka on "sinne päin".

Kullasvuori 8.-9.10.-05

Lauantai-sunnuntairastit olivat tällä kertaa todella pahat. Radalla oli nousua yhteensä noin 180 metriä, reitistä riippuen enempi tai vähempi, mittasi Harkolan Hannu. Miten paljon nousua on tavallisesti iltarastiradalla? Mielenkiintoista olisi tietää.

No, toiseksi nopeimmat juoksivat reitin aikaan 28.26. Hopeaa saivat tällä kertaa sitten JV ja Niko. Mr * jätettiin tässä mittelössä tylysti pronssille, mikä oli melkoisen hieno suoritus viimeisen kuukauden harjoitteluun nähden.

Laiskuuttani en jaksa laittaa tuloksia nettiin ihan vielä. Väsyttää niin vietävästi ja saunakin on lämpiämässä. Tuli tänään treenattua nääs sekä maantie- että maastojuoksua. Siihen sitten päälle pyrähtelyharjoitukset Kullasvuoren mäissä.

Jos hyvin käy, niin tulokset ovat sitten netissä huomenna.

Mittasin viime lauantain suunnistuskartalta Padasjokihölkän ensimmäisen kilometrin. Siihen joelle, jossa oli ensimmäisen kilometrin kyltti, on matkaa vain 940 metriä. Siispä juoksin ensimmäisen kilometrin noin 4:05 (eikä 3:50), mikä kuulostaa huomattavasti realistisemmalta ajalta. Liian kova alku kuitenkin!

Vastaavasti kuuden kilometrin pyykki oli ainakin kolmesataa metriä liian myöhään.

Täytyy varmaan ensi vuonna käydä merkitsemäsä rastilipuilla oikeat kilometrit. Tai ainakin strategisesti tärkeimmät eli ekat kolme kilsaa ja viimeinen merkki tasan kilometri ennen maalia. Ja ehkä puolivälin voisi merkitä.

No, ei tää ihan suunnistusta ole, mutta sinnepäin. Rataahan ei ole kunnolla erotettu ympäröivästä maastosta esimerkiksi piikkilangalla tai vastaavalla, vaan harvakseltaan puiden oksiin kiinnitetyillä punaisilla nauhoilla. No, joka tapauksessa, en pummannut!

Tavoitteekseni asetin minuutin nopeammin kuin viime vuonna (35:31 -> 34:30). Alku näytti lupaavalta, aloitin näet juoksun rauhallisesti sillä vauhdilla, mikä tuntui mukavalta ja kuitenkin kisavauhdilta. Ensimmäisen kilsan väliaika oli 3:50. Hiukan hätkähdin, sillä radalla pääsin kilsan kesällä aikaan 3:48.

Siitä vauhti sitten hiljakseen tasaantui. Hyytymisen oireet alkoivat heti Laivarannan tien ylitettyäni. Kaksi kilometriä 8:40, kolme kilsaa 13:20. Sitten hetkeksi lisää vauhtia. Neljäs kilometritolppa vilahti ohi huomaamattani, mutta vitosen kohdalla aika oli 23:risat - siis jäljessä tavoitteesta. Kuuden kilometrin kohdalla aikani oli 28:25, etukäteen ajattelin, että se voisi olla 27:00. Lopun laskuvoittoisella osuudella sain kuitenkin sen verran lisää vauhtia, että loppuaikani oli 34:26 eli paransin aikaani minuutilla ja viidellä sekunnilla viime vuodesta

En usko, että nuo kilometripyykit olivat ihan oikeilla kohdillaan, 2 kilsan taulukin oli vähintään sata metriä aikaisemmin kuin viime vuonna. Jos nyt esimerkiksi kuuden kilsan taulu oli oikealla paikallaan, juoksin lopun suurinpiirtein 3:40/km vauhtia, mikä itsestäni tuntuu aika uskomattomalta, vaikka hurjassa kunnossa olenkin!

Vitosen takanousussa Henri juoksi minut kiinni kepeästi, mieleni teki heittäytyä lepäilemään, mutta eihän sellaista kehtaa tehdä seurakaverien nähden! Pakko vaan oli tarpoa mäki ylös. Ja lopussa oli helpompi juosta suorituskyvyn äärirajoilla, kun toisen askeleet läpsähtelivät heti siinä takana. Jokin kaikukin siinä oli, kun välillä luulin, että takaa tulee enemmänkin populaa.

Kaiken kaikkiaan hauska hölkkä taas kerran. Sääkin oli mukavan lämmin.

Narraat...!

Tää kalenteri on kyllä hyvä!!

En ihan ehtiny keskiviikon puolella kommentoimaan. Tutkin nääs öistä tai ainakin pimeää maastoa Orimattilassa. Hyvä ja helppo oli edetä, mutta kyllä helposti meni rastista ohikin! Ja kartassa kyllä oli lukemista ja suurennuslasi ahkerassa käytössä.

Haravakylän yökuppi ke 14.9.2005

Säästä täytyy todeta, että se paheni siihen saakka, kunnes olin jo metsässä. Sain suunnistuskamppeet ylleni auton tavaratilassa suojassa älyttömältä sateelta kivan tuulen kera, mutta astuttuani sieltä pois, kastuin välittömästi. Heitin 2 euroa lippaaseen, sain kartan ja ei ku matkaan.

Maasto oli tuttua aluemestaruuskisojen normaalimatkoilta ja niin oli siis karttakin. Rata oli tehty ystävällisesti hyväkulkuiseen maastoon, joka tosin oli vaikeampaa kuin Am-yön maasto. Sellaista normaalimaastoa, jota meilläpäin ei ole liian paljoa.

Sade oli aika lämmintä ja niin oli ilmakin. Rastit löytyivät enimmäkseen aika hyvin, vaikka heijastimet olivatkin parhaimman kiiltonsa menettäneet. Yösuunnistuksessa on helpompaa keskittyä omaan suoritukseen kuin päivärasteilla. Nytkin olin usein aivan rastin tuntumassa, kun näin erinäisen määrän lamppuja heilumassa sinne tänne. Kiva oli huomata, että ainakin osa kilpakumppaneista oli yhtä pallo hukassa kuin minäkin , joskin - kröhöm - aika monta kertaa minä huomasin rastin ensimmäisenä . Tosin on vaikea sanoa, mitä rastia muut etsiskelivät. Meikäläisen suunta & kävely on kyllä aika tehokas menetelmä hitaudestaan huolimatta (En ny sentään koko ajan kävelly).

Eka kunnon pummi tuli rastilla 10/14. Edellinen rasti löytyi ihan suoraan ja tälle onnetomalle oli siitä vain parinsadan metrin pyrähdys. Mutta pimeässä on vaikea arvioida matkoja. Sitten näin kaverin pyöriskelemässä kehää ja syrjäsilmällä näin suon vieressäni. Kaikesta päätellen olin liikaa vasemmalla. No siitä oikomaan oikealle, vaikka jälkikäteen olis pitäny ottaa tarkka sijainti suon vieressä olevasta jyrkänteestä argh2: Ei löytyny rastia ja yhdessä tuon toisen kaverin kanssa juostiin rastin takana olevalle tielle. Sitä kautta sitten rasti löytyikin. Tuli etittyä rastia liian aikaisin... Rasti olis ollu siinä suunnassa, johon etenin - ei pitäisi katsoa muiden tekemisiä.

Toka pahempi pummi oli sitten vuorossa rastilla 13/14. Vaikka tuon em. kaverin kanssa näytettiin kulkevamme ihan eri polkuja, olimme rastilla suurinpiirtein samanaikaisesti. Matkalla kohti kolmeatoista hän meinas hypätä pöpelikköön reilusti liian aikaisin, joten huikkasin, että liekö tämä oikea kohta. No, siinä sitten tuumiessa syöksyimme ohi sen oikean kohdan ja onnekaasti tajusimme sen. Siitä suunnalla kohti rasti. Minä otin tietysti kartasta väärän kiintopisteen ja kohta ihmettelin pikkuruista suota (rasti oli pienellä suolla) ja ihmettelin, että kovasti tuo toinen veti oikealle ja katosi. Sitten loksahti ja tajusin paikkani. hetken hypittyäni tasajalkaa niin, että suo tömisi, jatkoin kohti rastia, joka sitten löytyikin helposti.

Maalissa selvisi, että hävisin kuulemma 6 sekuntia tuolle kaverille. Voittajalla meni hivenen yli puoli tuntia tähän 4,1 km:n kisaan, mutta meikäläisellä 1.16.26.

Eikä muuten ole paljoa hyötyä suurennuslasista vesisateessa. Tuli testattua nääs.

Asikkalan yökuppi 7.9. Syrjäntauksen kartalla

Uusi kartta ja uusi maasto. Rata oli jossan määrin vaikeampi kuin Taruksella olleet kaksi edellistä. Pummasin melkein joka rastia, mutta se, joka oli piilossa riippakuusen oksien & pienen jyrkänteen alla - sille kopsahdin kuin telkkä pönttöön. Kävellen löyty helpommin kuin juosten ja rajoittuneesta näkyvyydestä johtuen vadelmapöheiköt eivät tuntuneet niin laajoilta kuin ne ehkä olivat. Tämä olis varmaan ollut haastava rata päivälläkin (se koostui muuten iltarastien rasteista).

Plussat:

+ Löysin rastit
+ Rasteilla heijastimet.
+ Ei lainkaan hirvikärpäsiä. Näyttää siltä, että hirvikärpäset eivät liiku öisin.
+ Halutessa olis voinu turvautua polkuihin (jos olis viittiny hiukan kiertää) eli alue oli hyvin rajattu näin aloittelijallekin.
+ Lämmin ilma.
+ Vetä alkoi sataa vasta stten, kun olin tullut maaliin.

Miinukset

- Loppuviitoitus oli hiukan harva - eksyin siltä! (onneksi en kauas).:rolleyes:

Onhan tää aika jännää. Dewaltin akkuporakoneen laturilla ladattu akku toimi hyvin. Käytin lähes koko ajan 10 watin lamppua, joten olisin voinut vaellella siellä vielä pitkään. Tuskin Am-kisoissa tuota vaikeampia rasteja on.

Ti 30.8. Metsäkangas, epäviralliset yöharjoitukset

Olihan meitä lopulta kaksi harjoittamassa yösuunnistuksen jaloa taitoa. Tuttu kartta ja tuttu maasto ja monta tuttua rastipistettä takasivat mukavan harjoituksen siinä mielessä, että rastit löytyivät ja isompia pummeja ei tullut. Pimeässä on muuten kiva suunnistaa siksikin, että hirvikärpäset ovat nukkumassa. Yhtään en tavannut, vaikken niitä suoranaisesti etsinyt.

Ensi viikolla keskiviikkona yökuppi näyttää olevan Vääksystä jonkun matkaa Padasjoelle päin. Siispä sinne taas harjoittelemaan. AM-kisat ovatkin sitten ensi viikon perjantaina.

Juuri tästä syystä minäkin koetan kuntoa kohottaa! Nyt en pysy nopeampien perässä vaikka kuinka yritän.

Juoksin keskenäni hienon lenkin - 15 km:n sijaan matka olikin vaivaiset 5km. Illansuu vaihtui vielä illemaksi, kun halusin testata uutta akunkantoliiviäni ja otsalamppua. Niinpä lähdin illalla n. klo 22:n kieppeillä pimeälle Kullasvuoren pururadalle. Metsän elävistä en nähnyt muita kuin kissan, jonka silmät kiiluivat aika jännästi. Tuntui olevan sama otus, jonka olen ennenkin nähnyt "vesitornin" luona. Yksi myöhäinen sauvakävelijäkin paineli uutta asvalttitietä pitkin.

Juoksu oli hyvin nihkeän tuntuista. Jo aamulla herätessä oli outoa kipua oikean pohkeen ylä-ulkosyrjässä eikä se hellittänyt edes kevyen hieronnan ja venyttelyn avulla. Muutenkin oli väsynyt olo, sillä olin noussut jo puoli kuudelta koodaamaan iltarasten tulostenjulkaisuohjelmaa.

Juoksun jälkeen väsytti niin, että menin huippuaikaisin nukkumaan ja sen ansiosta heräsinkin jo puolikuudelta taas. Tässä sitä taas näpytellään ja pitäisi alkaa koodata Mites se menikään? Ööli bööd käts tö woom.

Lenkki lauantaina illansuussa 27.8.-05

Onkos halukkaita lähtijöitä? Suunnitelma on seuraava: Matka olisi joko noin 16 km tai tasan 15 km. Jos juostaan 16 km, niin siinä ei ole sen kummempia aikatavoitteita, mutta 15 km:n koitoksessa mieluusti pyrin alittamaan tunnin ja 10 minuuttia. Ja varsinkin tuo 15 km on sitten asvalttia, ellei juokse tien pientareella. Niin, ja jos heittää leikin kesken varhemmin, lyhenee 15 km reiluun 12 kilometriin.

Ja voidaan sitä tehä toisenkinlainen lenkki, jos joku vaan ehdottaa.

Ehdinpäs pois saman vuorokauden aikana!

Tosin muut ehtivät ennen. Tuttu kartta ja maasto auttoivat kyllä paljon, vaikka lentokentän poluissa hiukan sekosinkin. Ja hiukan metsän puolellakin. Mutta teitä pitkin juostessa tuntui jaloissa hyvältä - ja pimeässä vauhti hurjalta.

AM-yö lähestyy - oletko valmis?

Sitä ennen näyttäisi olevan huomenissa (ke 24.8.05) Taruksen maastossa yösuunnistusharjoitus eli yöcuppi. Onkos sinne menijöitä? Itse ajattelin lähteä kokeilemaan, nimittäin hyvä on harjoitella ennen AM-kisoja.