Padasjoki-hölkkä

No, ei tää ihan suunnistusta ole, mutta sinnepäin. Rataahan ei ole kunnolla erotettu ympäröivästä maastosta esimerkiksi piikkilangalla tai vastaavalla, vaan harvakseltaan puiden oksiin kiinnitetyillä punaisilla nauhoilla. No, joka tapauksessa, en pummannut!

Tavoitteekseni asetin minuutin nopeammin kuin viime vuonna (35:31 -> 34:30). Alku näytti lupaavalta, aloitin näet juoksun rauhallisesti sillä vauhdilla, mikä tuntui mukavalta ja kuitenkin kisavauhdilta. Ensimmäisen kilsan väliaika oli 3:50. Hiukan hätkähdin, sillä radalla pääsin kilsan kesällä aikaan 3:48.

Siitä vauhti sitten hiljakseen tasaantui. Hyytymisen oireet alkoivat heti Laivarannan tien ylitettyäni. Kaksi kilometriä 8:40, kolme kilsaa 13:20. Sitten hetkeksi lisää vauhtia. Neljäs kilometritolppa vilahti ohi huomaamattani, mutta vitosen kohdalla aika oli 23:risat - siis jäljessä tavoitteesta. Kuuden kilometrin kohdalla aikani oli 28:25, etukäteen ajattelin, että se voisi olla 27:00. Lopun laskuvoittoisella osuudella sain kuitenkin sen verran lisää vauhtia, että loppuaikani oli 34:26 eli paransin aikaani minuutilla ja viidellä sekunnilla viime vuodesta

En usko, että nuo kilometripyykit olivat ihan oikeilla kohdillaan, 2 kilsan taulukin oli vähintään sata metriä aikaisemmin kuin viime vuonna. Jos nyt esimerkiksi kuuden kilsan taulu oli oikealla paikallaan, juoksin lopun suurinpiirtein 3:40/km vauhtia, mikä itsestäni tuntuu aika uskomattomalta, vaikka hurjassa kunnossa olenkin!

Vitosen takanousussa Henri juoksi minut kiinni kepeästi, mieleni teki heittäytyä lepäilemään, mutta eihän sellaista kehtaa tehdä seurakaverien nähden! Pakko vaan oli tarpoa mäki ylös. Ja lopussa oli helpompi juosta suorituskyvyn äärirajoilla, kun toisen askeleet läpsähtelivät heti siinä takana. Jokin kaikukin siinä oli, kun välillä luulin, että takaa tulee enemmänkin populaa.

Kaiken kaikkiaan hauska hölkkä taas kerran. Sääkin oli mukavan lämmin.