Search options (Sivu 6/12)

Terve kaikki!

Minulla ei ole juuri kenenkään joukkueeseen kaavaillun yhteystietoja, enkä niitä ennätä mistään kyselemäänkään, joten kuitatkaa (mieluusti siis myönteisesti) osallistumisenne tällä foorumilla tai ilmoitelkaa minulle (esko.jussila@poyry.com, 050-312 3697).

Tällä kertaa mennään siis näin itsepalveluperiaatteella.

1.  Pate                 13,8 km, hämärä/pimeä
2.  The Vahvistus   12,4 km, pimeä
3.  Henkka            15,7 km, pimeä/hämärä
4.  HaHa                 8,1 km, hämärä/valoisa
5.  Hege                 8,6 km, valoisa
6.  Eki                  12,7 km, valoisa
7.  Sampo            14,5 km, valoisa

Nyt alkaa sitten se pekulointi osuuksista. Tästä lähdetään:

1.  Pate                 13,8 km, hämärä/pimeä     80 min     365 m (noususumma)
2.  The Vahvistus   12,4 km, pimeä     73 min     285 m
3.  Henkka            15,7 km, pimeä/hämärä     94 min     405 m
4.  HaHa                 8,1 km, hämärä/valoisa     45 min     205 m
5.  Hege                 8,6 km, valoisa     46 min     215 m
6.  Eki                  12,7 km, valoisa     70 min     320 m
7.  Sampo            14,5 km, valoisa     79 min     355 m

Sinä ja tuossa on, saadaanko joukkueellinen viestinviejiä kasaan. Tällä hetkellä saattaisi ilmeisesti ilman suurempaa väkivaltaa paikalle ilmaantua Pate, Henkka, Kimmo, HaHa, Eki ja Hege. Yksi joukkue on kisaan ilmoitettu, joten yhtä henkeä ainakin vielä tarvittaisiin.

Nyt olisi kyllä aivan erinomainen tilaisuus kokea Jukola rauhallisemmalla otteella, sillä mitään sijoitus- tai aikatavoitteita ei todellakaan aseteta. Suuri voitto on jo saavutettu jos joukkue kisaan starttaa.

Kuulostellaan josko vielä saisimme täydennystä ryhmään!

Talvikausi on lusittu. Meidän seurallemme kausi ei ollut mikään tavallinen, sen kaikki varmaan huomasivatkin.

Kisajärjestelyjen lomassa on lopulta ihan kiitettävällä tasolla kisailtukin, siitä pitää kyllä antaa tunnustus seuran aktiivihisustajille. Ja ensi kautta kohden odotukset vain kasvavat! Pitääkö järjestää karsintakisoja viestin edustusjoukkueeseen, kun kolmea osuutta havittelee viisi kovakyytistä hiihtäjää?

Joo, kyllä minäkin voin lähteä jos minua tarvitaan!

Tuossa viime sunnuntaina Hausjärven kyläteillä hölköttelin aluksi hyvinkin hikoisassa helteessä, mutta puolen tunnin jälkeen alkoi vettä ripotella ja taivas meni pilveen. Ukkoskeliähän se luonto siihen rustasi, ja pian alkoikin näkyä salamoiden välkettä ja kuulua ukkosen jyryä. Kerran rävähti oikein tuntuvastikin, ihan terävästi ja repivän tuntuisesti. Nelisen minuuttia siinä sateessa nylkyttelin, ja edessä tien päällä näkyi sankasti savua. Kohta olin jo paikalla, ja siinähän oli aivan piennarojan ulkoreunalla maapohja ja kanerva ilmiliekeissä suunnilleen neliömetrin kokoisella alueella. Lähimpään taloon oli matkaa n. 20 metriä. Paikalla oli harvakseen nelimetristä männikköä, mutta puissa en mitään vaurioita nähnyt, ainoastaan maapohja oli tulessa.

Ilmeisestikin siinä oli tuo aikaisemmin kuulemani salama iskenyt maihin. Kaksi metriä tien reunasta juuri sillä puolella jota olin juoksemassa. Oli varmaan minun kannaltani onni että en lähtenyt neljää minuuttia aikaisemmin lenkille. Olisin saattanut vaikka pelästyä! Tiedä vaikka olisi pyykkipäivän siitä kehittänyt (no menivät ne shortsit joka tapauksessa pyykkiin, kyllä siellä sen verran hiki irtosi).

Kymmenisen minuuttia kun taivalsin eteenpäin, niin tulihan sieltä mutkan takaa paloautokin vastaan vilkut päällä. No eipä se tuli tainnut kovin pahaa saada aikaan, sen verran tuli luonnon sprinklereistä sammutusainetta sen puolituntisen ukkoskuuron aikana.

Helsinki City Run on taas juostu, tällä kertaa ilmeisesti myös täysmittaisena eli puolimaratonina. Viime vuonnahan matka toki oli mitattu ja ehkä myös merkattu oikein, mutta juoksijoissa taisi olla mukana sen verran suunnistajia, että oikaisuja ja parempia reitinvalintoja tehtiin siinä määrin että juostu matka jäi lähes puoli kilometriä alamittaiseksi. Mutta nyt ei siis oikaisut onnistuneet.

Itse en aikonut alun perin paikalle vaivautua lainkaan, mutta taiteilijanimen turvin kuitenkin lopulta matkassa olin, erästä työkaveria tuuraten. Ihan hyvä niin, sillä tapahtuma oli hieno, samoin kuin keli juoksun aikana.

Omalta kohdaltani juoksu meni tasaisen rauhallisesti koko ajan. Ensimmäiset 5km olivat ajoittain hieman ruuhkaisia, mutta sitten päästiin keskuspuiston hiekkapoluille, ja vauhti selvästi parani. Ennakolta ajattelin että tulokseen 1.45 olisin hyvinkin tyytyväinen. Alku viittasikin juuri tuohon, mutta lopulta pääsin olympiastadionin takakaarteessa sijaitsevan maalilinjan yli ajassa 1.42.29. Juoksu meni siis hyvin, vaikeuksia ei ollut, ja loppuun asti jaksoin mukavasti. Tosin, kyllä se maali oli hartaasti odotettu!

Paljon oli porukkaa liikkellä, jokunen tuttukin sentään. Veikon bongasin paikalla, olimme samassa lähtöryhmässäkin. Alku taisi hänellä olla ok, mutta loppupuolella tuli hieman vaikeuksia, ja muutaman kävelypätkän myötä eroa meille tuli kuutisen minuuttia. Ykkösryhmässä startannut Siljanderin Ilpo veti hyvän ajan 1.32.35.

Yleisöä ja kannustajia oli myös kiitettävästi, näkyipä siellä tuleva? pääministerikin juoksijoita tsemppaamassa olevan.

Kepulisti kävi hisukisoille

Vähiin jäi hisuttelut tältä talvelta, kun lähes kaikki kisat jouduttiin perumaan! Pohjoisessa sentään pystytään jotakin pitämään, mutta sinne ei taida monikaan satunnainen harrastelija näin etelästä ja näillä hiihtopohjilla lähteä lainkaan. On siinä sentään eroa onko kisa Mäntsälässä vai Sodankylässä!

Onhan kolíkolla tietysti se toinenkin puolensa. Kun hiihtokelejä ei ole, niin juoksukelejä kyllä piisaa. Ainakin täällä kehäkolmosen sisäpuolella asfaltit ovat täysin vapaat lumesta ja jäästä, joten aivan lenkkitossuilla pääsee jo lenkkiä tekemään. Minulla akillekset kipeytyivät loppusyksyllä pahasti, ja olen pitänyt taukoa juoksentelemisesta pari kuukautta, mutta nyt olisi kyllä jo päästävä jaloittelemaan. Nähtäväksi jää, kuinka homma skulaa, aivan kunnossa kantapäät eivät ole vieläkään. Monenlaista mielenkiintoista tapahtuma kyllä kalenterissa näyttäisi olevan heti keväästä alkaen!

Kuviahan on, ja koko ajan tulee lisää.

Ajatuksenani on että jokainen voisi kauden (= vuoden) kuluessa keräillä omia kuviaan, ja sitten loppusyksystä, ennen vuosikokousta, jokainen saisi laittaa esim. 5 parasta kuvansa näytille. Näistä sitten tavalla tai toisella äänestetään paras kuva. Kuvat siis olisivat kaikki tämän vuoden aikana otettuja. Tavalla tai toisella suunnistukseen tai Päijät-Rastiin liittyviä.

Luonnollisesti, jos ja kun hyviä kuvia tulee esim. jostakin kisatapahtumasta, niin niitä kannattaa laittaa hetikin esille. Ainakin Villan Juha niitä saa ja osaa nettiin laittaa. Mielenkiinnolla odotamme esim. Kangasniemen SM-hisutteluja, sieltä saattaisi hyvinkin jotakin mielenkiintoista digitaalifilmille tallentua!

Vilakkaa oli, hyvin lähellä kahtakymmentä pakkasastetta. Mutta harkka vedettiin läpi.

Vaikeaa oli, se pitää todeta. Virheitä tuli, ja kaikenlaista muutakin vaikeutta oli näin suksikauden alussa. Emittikin pimeni, vaikka se ei vielä kovin vanhakaan ollut. Kyllä se ensimmäinen kortti oli huomattavasti parempi ja kestikin varmaan viisi vuotta kauemmin kuin tämä uudempi.

Tulipa tämän talven hiihtokilometrit kerralla triplattua! Nyt on hiihtokortissa n. 15 km, kun lauantaina korkkasin kauden Oittaan tykkilumella ja puolen kilometrin lenkillä. No siitä se lähtee, onneksi kisatkaan eivät vielä paina päälle kun nekin on järjestään joko peruttu tai siirretty keväämmälle. Kovin kummoista hiihtotuntumaa tuskin tänä talvena ehtii saadakaan. mutta näillä mennään.

Harjoitus on kalenterissa, mutta osanottovarmistus puuttuu toistaiseksi.

En ole vielä metriäkään viime kevään jälkeen lumella hiihdellyt, asfaltilla rullien päällä kyllä aika paljonkin. Hiihtovälineitä ja -tekstiileitä tarvii varmaan tovi taas etsiskellä, samoin lintulautaa yms spesiaalivälineistöä. Toivottavasti löytyy!

Yleensä olen koonnut hisutilaston, ja Juha on hoitanut sen ja kesäkauden saavutukset sitten näytille. Hoidetaan tämäkin kausi samalla formaatilla, kaivelen tiedot menneen talven lumilta ja toimitan ne Karkkilaan.

Tällä kertaa harjoitettiin myös kuvamuistia, kun mustesuihkarilla tehty kartta levitti puolimatkan jälkeen värit tasaiseksi plantiksi kartalle, ajankohtaan sopivasti ruskan skaalaan. Ei sentään pakkasta ollut ... . Ratapainatus sentään pysyi aika hyvin lukukelpoisena. Loppupuolen yhdellä välillä tuli tämän vuoksi suunnilleen 3 minuutin ylimääräinen kierto, mutta muuten osasin hieman jopa hyödyntää kanssakilpailijoita, joten maaliin selvittiin lopulta aika hyvin.

En ole tällä viikolla ehtinyt iltasella lenkille lainkaan, mikä itse asiassa vaikutti siihen, että meno oli aika tasapainoista ja toimivaa. Eipä tullut yhtään verryteltyäkään, ja alun nousut kyllä konetta hyydyttivät. Hyppyrille noustessa keuhkoon ja hengitykseen koski aika tavalla, suorastaan kirveli, ja käsien voimat oli valutettu radalle jo puoliväliin mennessä. Eli summa summarum: hyvä lenkki!

Tästä se alkaa, talvikauteen valmistautuminen.

Kyllä saivat järkkärit kovan homman eteensä kun taitavat yksittäisistä leimasimista leimausten tietoja kaivaa! No, ovatpa niitä jo sen verran purkaneet että hylsyjäkin on kärkipäästä löytynyt, voittajakin saatiin vaihdettua. Lähes kymmenentuhatta suunnistajaa, jokainen leimaa lähes parikymmentä kertaa ... oj va det är roligt!

Tällaistakin voi siis tapahtua, vaan enpä muista lahden tällä puolen tuota tapahtuneen, ainakaan noin suuressa mitassa. Sattuu sitä kömmähdyksiä muissakin lajeissa: Espoon rantamaratonilla täyden matkan juoksijat lähtivät liikkeelle, ja joku ilmeisesti potkaisi lähtöportin töpselin siinä vaiheessa irti pistorasiasta. Systeemillä kyllä oli akkuvarmistus, mutta se kesti vain reilun puolitoista tuntia, ja puolimaratonin ykkösryhmä (jossa minäkin olin) lähti kaksi tuntia täysmatkalaisten jälkeen. Lähtöportti siis oli siinä vaiheessa jo pimeänä, joten nettoaikaa ei tälle porukalle saatu. Puolikkaan toinen porukka lähti kymmenen minuuttia myöhemmin, ja silloin oli töpseli jo taas seinässä ja oikeatkin ajat saatiin kirjattua.

Notta sattuu sitä muillekin kuin vain ruottalaisille suunnistuskisojen järkkäreille.

Hola!

Nyt kun joukkue on täynnä, niin onko osuusjaoista vielä tietoa? Vai mennäänkö perinteisen kaavan mukaan ...

Tätä minä hieman pelkäsinkin!

Kyllä tuossa mannareissussa ryynätessä varmaan jo sen verran rähjääntyykin, että seuraavan viikonlopun mieluusti viettää kotosalla, vaikka sitten joutuisikin talkoisiin pakertamaan. Joten, varovaisesti aletaan tutustua ulkotilojen puhdistusvälineiden käyttöohjeisiin. Keväällä vastaavassa tilaisuudessa oli onneksi hyvät palautumistarjoilut, joten sitä odotellessa ...

Mielenkiintoinen bongaus Nuuksio Classic Trail Marathonin tuloksista:

31 398 Juha Villa FIN Karkkila Team Ensi Kausi 4:14:28 1:02:30 (43) 3:21:08 (32)

:kysymys:

Taitaa olla juuri tuo sama vaiva minullakin. Olen talvikausina käynyt kuntosalilla, ja sieltä sitä jännitettä on saattanut kerääntyä selkäruodon ympäristöön. Onneksi tässä lähes työpaikalla on fysioterapialaitos, tiedä sitten löytyykö sieltä Parantajan tasoista nikamien niksauttajaa.

Pitipä oikein tarkistaa noiden tossujen merkki, ja kyllä se Newline on. En ole niitä missään liikkeessä muistaakseni nähnytkään, nämä ostin jostakin esittelytilanteesta suoraan konsulentilta. Tossut ovat ulkoisesti varsin vaatimattoman oloiset, muistuttavat jollakin tapaa hieman Karhun ilmatyynyaluksia. Erikoisuutena kannassa ja päkiässä on vaihdettavat vaimennuslevyt, niitä on muutamaa eri kovuusastetta. Myös pohjallisia kengän mukana tuli useammanlaisia. Eikä pakettia ollut hinnallakaan pilattu, joten kokeeksi otin, ja niillä olen tämän kesän enimmäkseen hölkkäillyt, varvasystävällisesti.

Pitkää lenkkiä harrastetaan myös tänä vuonna. Lauantai-iltapäivällä lähdettiin taas Olympiastadionilta Paavo Nurmen patsaan juurelta vaeltamaan pääkaupungin asfalttia ja noppakiveä. Minä ja reilut 5000 muuta hölkkäilijää. Lähtiessä vettä hieman riputteli, ajoittain reilumminkin, mutta parin tunnin jälkeen ilma kuivui ja oli lopulta oikein sopiva tällaiseen ulkoiluun.

Tällä kertaa tätä auvoa kesti 3.43.28, mikä oli oikeastaan juuri realististen odotusten mukainen aika. Meno oli jotenkin mitäänsanomatonta reiluun kolmeenkymppin, ei ollut oikeastaan minkäänlaista tuntemusta, ei hyvää eikä huonoa. Sen jälkeen alkoivat etureidet puutua, ja askelpituus lyheni ja madaltui selvästi. Mitään ongelmia ei kuitenkaan varsinaisesti tullut, joten maalin asti pääsin vähintäänkin kohtuullisesti ilman kramppeja tai kävelyä.

Toinen puolikas vei 3.54 enemmän aikaa kuin ensimmäinen, sen verran se kangistuminen verotti. Kyllä oli taas mukavaa loikoa stadikan nurtsilla kahvia juoden ja välipalapatukkaa mussuttaen!

Tämä oli kesän toinen maraton minulle. Juhannuksen jälkeen käväisin kokemassa miltä se meno Mikkelissä tuntuu. Siellä kului aikaa 3.47.38, ja loppuosuus oli n. yhdeksän minuutia aikavampi kuin alkuosuus.

Tänä kesänä en ole päässyt tekemään pitkiä juoksulenkkejä niin paljon kuin oli tarkoitus, ja se ilmeisesti näkyy siinä että jalkojen lihakset menevät loppumatkasta tukkoon. Syssymmällä olisi vielä hienoja juoksutapahtumia tarjolla kosolti, joten ehkä lähden vielä ainakin kerran kruisailemaan, katsotaan jos saisi jonkun minuutin tuosta ajasta pois.

Mor Jens!

Oli erittäin mieleenpainuva tapahtuma! Aika rankkaa on tuo valvominen, kyllä sen joutuu korkoineen kuitenkin maksamaan takaisin.

Raitapaitajengi veti aikalailla sen mukaan mitä olin ennakkoon kuvitellut, eli suunnilleen kakkosjoukkueen sijoille. Varsin hyvin oli porukka talvehtinut, ja jokainen sentään mahtui parin dekadin takaiseen suunnistuspaitaan. Varmasti lähes jokaiselle jäi taas jossiteltavaa, mutta ensi kesänä on taas tilaisuus iskeä. Vuosi aikaa harjoitella!

Oma osuteni meni aika normaaliin tapaan. Yksi pummi, n. 3min, ja muutama pieni koukku tai varmistelu, joista tulee ehkä minuutti yhteensä lisää. Kunto kesti tuon vauhdin ihan hyvin, mutta taitotaso ei sallinut yhtään lisätä tempoa. Nivelet olivat oikein hyvässä tilassa, buranaa tai mobilattia en tarvinnut ollenkaan, eikä kramppejakaan esiintynyt. Kaikenkaikkiaan mukava ja sopiva lenkki!

Oli todella hieno vetää vanha raitapaita päälle ja huomata että muilla tuntui fiilis olevan samoilla aallonpituuksilla.

Juoksukalenterista bongattu. Tämä olisi varsin sopivaa aktiviteettia myös suunnistajille. Tosin ajankohta taitaa olla helatorstai, jolloin on hyviä suunnistus-, pyöräsuunistus- ja hölkkätapahtumia todella paljon tarjolla muutenkin (ja tarkastelupisteestä riippuen lähempänäkin).

Mutta olisiko suunnistajilla intoa kokoontua yhteen testaamaan kevätkuntoa puolimaratonille? Lenkin kesto, reilu puolitoista tuntia, vastaa aika hyvin Jukolan pitkiä alkuosuuksia.

PÄIJÄNNE-JUOKSU

Ajankohta: 09.05.2013

Laji: Juoksu

Sarjat: Puolimaraton N/M, N/M35. 10 km N/M, N/M35.

Paikkakunta, lähtöpaikka ja kellonaika: Padasjoki, Matkahuolto (Tammitie) klo 12

Osanottomaksut ja ilmoittautuminen:
Os.maksu 5 e/aikuinen, jälki-ilm. 10/e, os.maksu tilille fi2342120010074918, viestiin osallistujan nimi.

Palkinnot: Mitali kaikille osallistuneille.

Reitti: Padasjoen kirkonkylän kävelyteillä, asfalttialustalla pääosin. Päijänteen rantamaisemissa.

Lisätietoja: Puolimaratonin reitti virallisesti mitattu.

Yhteystiedot: Kirsi Häme 040-5023316.

Järjestäjä: Padasjoen Yritys ry

Am-tasolla hisukausi saatiin valmiiksi kun Utissa mittelöitiin sprinttimatkojen parissa.

Aamusella kotiportaan mittari näytti kipakkaa 25 asteen pakkasta , mutta kymmeneen mennessä oli keväinen aurinko jo tehtävänsä tehnyt, ja ulkoilukeli oli koko päivän mitä mainioin.

Uttihallin läheisyyteen oli luotu erinomainen urasto pääosin kankaalle ja rämesuolle, radat tosin olivat hieman reilunmittaiset sprinttikisaan. Urat olivat hienot ja kestivät hyvin hiihtäjien alla.

Mitaleitakin saatiin. Mauri Piltt pokkasi pronssia, Markku Salo ja Antti Aalto puolestaan hopeaa. Mestarikin saatiin, kun Esko Jussila voitti aluekisassa sarjansa.

Ei päivä tähän yhteen starttiin jäänyt, vaan muutaman tunnin tauon ja tankkailun jälkeen oltiin taas urilla, tällä kertaa matkaa oli edessä keskimatkan verran. Nyt osui kohdalle jo tuntuvaa ylämäkeäkin, ja rasteja oli paljon. Oma suunnistukseni onnistui melko hyvin, vaikka flunssataudin vaivaamana kunto olikin kovalla koetuksella. Kanssakilpailijoiden pienen epäonnen avittamana sijoituin sarjassani toiseksi, samoin kuin kokonaistuloksissa, ja niinpä pääsin yllättäen kuittaamaan palkinnon myös kansalisessa sarjassa! Keskimäärin ihan mukava homma! Myös Markku oli sarjassaan kakkonen, yhteistuloksissa neljäs.

Hisukausi jatkuu vielä tositekijöiden kalentereissa, mm. keskimatkan ja erikoispitkän SM-mittelöt ovat vielä edessä. Minun osaltani kausi jatkuu näiden kisojen tulosseurannalla.

:klap:  Markku Salo nappasi pronssin Jämin SM-pitkällä!   :juhlaa:

Ja hienosti veti koko H70 -kolmikko:

Markku Salo sijalla 3
Jukka Luukko sijalla 10
Olavi Erkkilä sijalla 18

... ja viestihän on siten huomenna ...

Viestistä tuli vides sija, reilu 9 minuuttia kärkeä perässä.

Hopee ei oo häpee, mutta kulta se on johon tähdätään!

Hisun keskimatkan ja pitkän matkan am-kisat pidettiin HauSkin kansallisten yhteydessä Hauholla, Teijo-talotehtaan hehtaarihallin toimiessa väljänä kisakeskuksena. Talviset kelit suosivat, ja urasto ratoineen oli totuttuun tapaan erinomainen.

Lauantaina ratkottiin paremmuuksia keskimatkalla. Nopeavauhtiset ja pienipiirteiset urasyheriköt tuottivat pieniä ja isompiakin virheitä, mutta radat päästiin läpi hyväksytysti. Am-hopeaa toivat sarjoissaan Mikaela Karjalainen, Esko Jussila sekä Markku Salo. Jukka Luukko kasvatti seuran mitalisaalista pronssillaan. Ihan voiton syrjässä ei kukaan ollut kiinni, reilu pariminuuttinen erotti Markunkin mestaritittelistä.

Sunnuntaina vedettiin hieman laajennetussa maastossa pitkät matkat. Hopea oli nytkin vahvasti seuran väri kun Jukka ja Esko sijoittuivat sarjoissaan kakkosiksi. Pronssia ei tullut pyhäpäivältä ollenkaan. Mutta eipä jäänyt seura ilman mestaruutta tämän viikonlopun kekkereistä! Siitä piti nimittäin huolen Mikaela, joka siis pokkasi piirin mestaruuden pitkällä matkalla sarjassa D12. Bueno!

Mitalistien lisäksi uria kolusivat Olavi Erkkilä, Antti Aalto sekä Mauri Piltt. Maukka sai toimia kisassa mm. tienristeyksessä opastajana neuvomalla eksyneelle juniorille sijaintia. Oikopoluillekin mies ehti, mutta näillä teillä oli vaarana varpaiden kastuminen, jopa jäihin putoaminen! Onneksi sentään Maukka kuivin jaloin retkeltään uralle selvisi.