Ala-Porasan Pirkkojen hisustelua (Sivu 4/6)

Mikaela ehti aloittaa hisuilun Orimattilan harjoituksissa. Markku lähtee  Joutsenoon. Mä aloitan  Jyväskylästä. Kyytiin mahtuu.
Ootteko kuulleet tätä lapinaiheista:
Lapin äijä, Aslakka poroisäntä, laittoi poikaansa opintielle pääkaupunkiin. Antoi rahaa elämiseen ja ohjeita. "Elät siellä sitten normaalisti ja syöt tavallisia ruokia!"
Jonkin ajan päästä poika soitteli isälle, että rahat alkaa olla vähissä.  Isä Aslakka kysymään, että miten sie olet elänyt, mitä sie oot syöny?
"Ihan tavallista, vastaa poika, riekkoa, rautua, lohta ja poroa....

Kuuluu hyvin! Antti on tervetullut Ala-Porasan Pirkkoihin. Erkkilän Ollikin, kunniajäsenemme, kirjasi Irmaan talven edustusseuraksi taas PäiRan.
Esko, sun emitagisi numero on 3394798.  Kirjaile se Irmaan. Eiköhän se ranneke sulle kulkeudu.
Maarasen Timo on kirjaillut nimiämme Irmaan niin, että ilmoittaumisen voi tehdä aika moni itse siten että laittaa ruksin seura maksaa ruutuun. Ja mikäli jollakin ruutu ei ota ruksia niin mä voin tehdä ilmoittautumisen. Niin ja ainahan voi itse maksaa.
Olen tekemässä sunnuntaiksi hisuharjoitusta,  varautukaa puoliltapäivin starttiin satasen maalista. J

Esikisaharkat vedettiin läpi mukavassa muutaman asteen pakkasessa, luisto oli kerrassaan mahtava. Jukka oli tehnyt oikein hyvät radat. Karttaa sai lukea oikein kunnolla, ja siltikin jokunen selkeä virhe tuli: seisoskelua, ohiajoja, turhia kiertoja ja toisaalta taas kannattavan kierron käyttämättä jättäminen. Käyrien luku on tarpeen, kun sekunnit ratkaisevat. Kapeat kelkkaurat koettelivat kovastikin alkukauden tekniikkaa ja tasapainoa.

Vaikka radat olivat lyhyitä, niin kyllä tämän varmaan huomaa hartioissa muutaman päivän ajan. Erittäin hyvä käynnistys näiden lumien rastikaudelle!

Mä kävin katsomassa Maarasen nurkissa olisiko isäntä salaa harjoitellut saunastaan käsin... siis jaloin umpinakuhankipaljasjalkajuoksua, jälkiä oli, mutta en voi varmuudella salaharjoittelua todistaa, kun yöllä oli satanut uutta lunta.... Olisiko kiereskellytkin kun oli enkelin kuvia hangella...
Monalta tuli viesti, että Monan hisukisa on Vesivehmaan kentällä 20.1. klo 11 alkaen. Kolme rataa, emit keimaus, aikuisilta vitonen.

   Kuulumisia Keinukalliolta 

Keravan Urheilijat järjesti Keinukallion hiihtokeskuksen maastoissa sprintin ja sprinttiviestin am-kisan lauantaina. Paikalla oli runsaasti Uudenmaan alueen ulkopuolistakin hisuporukkaa lajituntumaa hakemassa.

Pakkanen oli aamusella tuntuvaa, lähempänä kolmeakymmentä monin paikoin etelässä (jo Jyväskylän korkeudella liikuttiin kymmenen asteen lukemissa). Henkilökohtaisen matkan lähtöjä siirrettiin kahteen otteseen tunti eteenpäin, ja puolenpäivän tienoilla oltiin sen verran lähellä kahtakymppiä, että kisa käynnistettiin, tosin vielä sillä huomautuksella, että pois saa jäädä ja osan ilmoittautumismaksuista voi saada takaisin.

Kylmää siis oli, mutta vaatetta vain lisää päälle ja uralle! Lähtöpaikalle oli kilometrin verran hölkättävää suksia kantaen, ja siinä meinasivat sormet kylmettyä. Muutoin oli kohtuullisen siedettävä olotila, sillä ilma oli aivan tyven ja aurinkokin paistoi, ja sen lämmön tunsi aivan selkeästi.

Kartta oli sprintin luonteeseen sopivasti 1:5000, ja urasto tiheää ja varsin epäselvää, asutuksen lähellä olevaa ulkoilualuetta. Rasteja oli paljon ja lähekkäin. Tarkka kartanluku oli arvossaan.

Jukka teki perushyvän suorituksen ja sillä irtosi tällä kertaa sarjan kärkisija parinkymmenen sekunnin marginaalilla. Hienoa! :klap:

Mikaela veti ratansa läpi tarkasti ja vauhdilla, mikä niinikään riitti sarjan voittoon, mutta nyt ero sarjan kakkoseen oli lähes käsittämättömästi kahdeksan minuuttia!  argh2:  Kerrassaan mahtavaa!    :klap:

Antti ja minä pääsimme ratamme läpi kohtuullisen mukavasti, sijoitus suunnilleen odotusten mukaisesti puolivälin paikkeilla.

Lähtöjen siirron takia parisprintin lähtö oli varsin pian henkilökohtaisen kisan jälkeen, viimeisillä maaliintulijoilla oli väliä ehkä puolisen tuntia. Pakkanen laski koko ajan, ja nyt oltiin jo jonkin verran alle kahdenkymmenen lukemissa. Järkkäreille sattui ilmeisesti jotakin odottamatonta rastien kanssa, kun lippuja kiikutettiin maastoon vasta viestin yhteislähdön jo tapahduttua. Kiirehän siinä tuli, etenkin kun kyse oli osuuden ensimmäisestä rastista! PäijRalla oli matkassa yksi joukkue (Antti & Eki), mutta ykkösrastin epäselvä tilanne aiheutti hylsyn sillekin. Kaikki osuudet kyllä samottiin läpi, joten hyvää tuntumaa kisaan kyllä saatiin.

Kolme starttia saatiin yhdelle päivälle. Kyllä ne etenkin hartioissa tuntuvat, vaikka olivatkin varsin lyhyitä sprinttimatkoja (noin kaksikymmentä minuuttia kukin).

Hopee ei oo häpee, mutta kulta se on johon tähdätään!

Hisun keskimatkan ja pitkän matkan am-kisat pidettiin HauSkin kansallisten yhteydessä Hauholla, Teijo-talotehtaan hehtaarihallin toimiessa väljänä kisakeskuksena. Talviset kelit suosivat, ja urasto ratoineen oli totuttuun tapaan erinomainen.

Lauantaina ratkottiin paremmuuksia keskimatkalla. Nopeavauhtiset ja pienipiirteiset urasyheriköt tuottivat pieniä ja isompiakin virheitä, mutta radat päästiin läpi hyväksytysti. Am-hopeaa toivat sarjoissaan Mikaela Karjalainen, Esko Jussila sekä Markku Salo. Jukka Luukko kasvatti seuran mitalisaalista pronssillaan. Ihan voiton syrjässä ei kukaan ollut kiinni, reilu pariminuuttinen erotti Markunkin mestaritittelistä.

Sunnuntaina vedettiin hieman laajennetussa maastossa pitkät matkat. Hopea oli nytkin vahvasti seuran väri kun Jukka ja Esko sijoittuivat sarjoissaan kakkosiksi. Pronssia ei tullut pyhäpäivältä ollenkaan. Mutta eipä jäänyt seura ilman mestaruutta tämän viikonlopun kekkereistä! Siitä piti nimittäin huolen Mikaela, joka siis pokkasi piirin mestaruuden pitkällä matkalla sarjassa D12. Bueno!

Mitalistien lisäksi uria kolusivat Olavi Erkkilä, Antti Aalto sekä Mauri Piltt. Maukka sai toimia kisassa mm. tienristeyksessä opastajana neuvomalla eksyneelle juniorille sijaintia. Oikopoluillekin mies ehti, mutta näillä teillä oli vaarana varpaiden kastuminen, jopa jäihin putoaminen! Onneksi sentään Maukka kuivin jaloin retkeltään uralle selvisi.

:klap:  Markku Salo nappasi pronssin Jämin SM-pitkällä!   :juhlaa:

Ja hienosti veti koko H70 -kolmikko:

Markku Salo sijalla 3
Jukka Luukko sijalla 10
Olavi Erkkilä sijalla 18

... ja viestihän on siten huomenna ...

Viestistä tuli vides sija, reilu 9 minuuttia kärkeä perässä.

Terveisiä ja kokemusta vaan tuliaisina Latvian veteraani MM-hisukisoista!!
Lunta oli keski-Latviassa enemmän kuin kotona. Ladut ja maastot olivat verrattomia lajin harrastamiselle. Eka kisa oli Madonan kaupungin ulkopuolella Gaitzinkalns mäessä. Mäki on Latvian korkein paikka, 330 m korkealla, korkeuseroa  töyssyllä kuitenkin vain 60 metriä, eli Kullasvuoren verran ja kuitenkin paikka on Latvian ylpeys pienehkön ruokapaikkansa kanssa. Täällä eka kisa meni hyvin , kolmisen minuuttia koukkuja ja toinen sija H70 sarjan avauksena.
Toinen kisa lähempänä Madonaa, ampumahiihtostadionin maastossa. Ajattelin etukäteen kämpillä, että olen aika tyhmä, jos mokaan mitalisaumani, kun etumatkaa neljänteen oli useita minuutteja. Kannustusta järjen käyttöön tuli kotisuomen ystäviltä. Kisan ykkönen miltei näkyi K pisteeseen, mutta niin vain kävi, että virhe siinä tuli minullekin. Rastiympyrän alle oli jäänyt yksi latu ja vikaan käännyttiin.  Onneksi vikaladulta oli oiko rastille ja virheeni oli vain puoli minuuttia. Moni tuhri siinä useita minuutteja. Kakkoselle alku leveää uraa täysillä kilometri ja sitten söheröön. Siinä tuli ratamestarin toivomalla tavalla virheluku urissa, viisi minuuttia kiertelyä. Seuraavat rastit jotenkin, mutta sitten lyhyellä minuutin välillä täysi shokki kun rastia ei löydy. Hiihdän takaisin lähtörastin näköpiiriin ja seisoskelen shokissa uralla tietämättä mitä tehdä. Hiihtelen ja harhailen ja kas tuoltahan se lippu pilkoittaa puun kyljessä. Miksi en nähnyt sitä tästä kun ensimmäisen kerran tässä ihmettelin muutama minuutti sitten. Siinä meni taas viisi minuuttia. Loppurastit löytyvät vauhtia hidastamalla tarkasti. Sijoitus kuudes, mutta mitali karkaa. Kokonaiskisassa tulee viides sija. Huhhuh... Tuntuu mäkäräiseltä... Mietin mitä olisi voinut tehdä toisin. Olisi pitänyt ymmärtää ajatella suoritusta verryttelyssä eikä vain hiihdellä lämpöä. Olisi pitänyt tarkemmin tiedostaa, että urilla, missä ratkotaan eliittisarjojen sprinttimestaruuksia ei veteraanien pitkien matkojen kisa voi olla vauhdikas ja helppolukuinen. Siis asennoitumispuute ja -virhe pilasi kisani. Sarjani kaksi parasta tajusi kai asennoitua oikein ja hiihtää jarru päällä. Jotenkin tuntuu, että olen itseni lisäksi pettänyt kannustajani, jotka yrittivät neuvoa.  En sentään koko Suomen kansaa niinkuin Mäkäräinen.... Saas nähdä oppiiko tästä mitään. Suunnistuskisat saavat kuitenkin jo viikon päästä jatkoa ja silloin Esan sanoin "Uudet panokset". MM-kisassa voi jäädä viidenneksi ...

Laskin MM toisen päivän kisan viiden kilsan matkan kelkkaurien risteykset hiihtämälläni reitillä. 16 rastia, ja 140 risteystä kun lasketaan molemmille puolille kääntyvät eri kohdilla olevat risteykset. Siis 70 uraa puolelleen sinne minne pitää hiihtää.  Tekeekö se, että on risteys joka 70 metrin päässä. Ja vaan pari risteystä väärin ja poodiumille ei asiaa. Jääkiekon maalivahti on aika hyvä jos tolla prosentilla torjuisi. Hämähäkin seittiä uraverkosto, eikö vain.

Käytiin Liperin Pärnävaaralla hakemassa sprinttikokemusta. Fyysiset radat, aika helpot  teknisesti. Onnistuimme ilmeisesti taitojemme mukaisesti eli huonojen suoritusten sekaan mahtui sentään joku onnistunutkin pätkä. Eli mulla neljä starttia ja yksi puhdas kisa. Viestissä H140 oltiin Markun kanssa yhdeksäs. Joukkueita oli kait kuusitoista. Sen verran sählättiin molemmat, että ensi vuonna yritetään uudestaan kun mahdollisuus parempaan elää... Eki kirjoitellee omistaan...
Tutustuin kisajärjestelyihin kilpailunjohtajan Pertti Ahtiaisen opastuksella. Teen jonkinlaisen raportin tai ainakin yritän kertoa ydinkohdat havainnoista. Siis palaan asiaan palaverissa ja ehkä täällä toisaalla kisajärjestelysivuilla.

Kokemuksen vuoksi matkaan lähdettiin, ja sitä kyllä myös saatiin. Erinomaisen hienot ja vauhdikkaat on maastot ja urat Pärnävaaralla, ja väljyyttä kisakeskuksessa mukavasti. Tosin lämmintä sisätilaa oli taas varsin niukasti. Koirien agilityhallikin oli turkasen kylmä, iltapäivällähän siellä oli varmaan kylmempi kuin ulkona. Eipä siellä juuri kukaan viihtynytkään sen pidempään kuin että kilpailunumeron kävi hakemassa.

Tarkoitukseni oli katsella tapahtumaa kilpailijan kannalta, ja se kyllä toteutui. Järjestelyissä ei juuri moitteen sija ollut. Uskoisin että sprintin luonne tuli varsin hyvin esiin näillä radoilla. Viisi kertaa laitettiin kartta telineeseen ja suunta kohti maastoa. Parannettavaa on paljonkin, osin välineissä, osin tekniikassa, osin kunnossa. Kosketusvapaa leimaussysteemi tuo omat piirteensä rastityöskentelyyn.

Finaali oli vaativa ja rankka, samoin viestin lenkit. Virheitä kyllä tuli heti kun keskittyminen hajosi muualle kuin edessä olevaan rastiväliin. Oikeastaan yllättävintä oli se, että radan lopussa ei ollut mitään erityistä syheröä joka olisi vaatinyt tarkkuutta ja hidastusta.

Hyvä pojat, Utin mitalistit! Minä pidin vapaan viikonlopun, ensi lauantaina sitten Lehtimäen Jyskeen pyhätössä taas.
Onko ensi tiistaina Hollolaan lähtijöitä? Siellä on Liiton aluekierros, ratamestarikortinkin siellä voi uusia.

Lehtimäen/ Alajärven kisan maalissa tuntui, että nyt tuli hyvä sijoitus kun virheitä matkalla ei tullut. Starttasin  kait noin kolmantenakymmenentenä ja maalikuulutus kertoi minun menneen kolmanneksi kun odotin ekaksi. Keli ja ukot paranivat kuitenkin loppua kohti ja ohi mentiin järjestään. Analysointi kertonee kuitenkin hyviä selityksiä sijan huononemiselle loppua kohti. Olin tehnyt yhden hitaan reitinvalinnan. Olisi pitänyt neloselta lähteä taaksepäin. Ja sitten keli, aamuyhdeksältä 25 astetta, klo 12 enää 3 astetta pakkasta. Viimeiset ukot rankiparhaina saivat hiihtää luistavalla lumella kun meillä alkupään lähtijöillä oli yön kuiva vitikeli ja kylmä hengitellä. Ehkä tulosluottelon järjestys ei olisi muuttunut, mutta aikahajonta olisi pienentynyt puoleen, jos keli olisi ollut sama kaikille. Ykköselle mentäessä olisi pitänyt olla röyhkeä. Lähteä lähdössä alamaahan keulaan eikä jäädä sentlemannia näytellen akkojen taakse ruuhkassa auraileen ja jarrutteleen. Parikymmentä sekuntia tuli siinä annettua hyvitystä kavereille pimatsujen peppuja katsellessa.... Ottakaa opiksi...

Pienellä porukalla voitais ensi viikonvaihteessa hiihdellä karsintamaastoa ja ideoida kisan kulkua. Oisko lähtijöitä hangelle.

Ihan katteeks käy teidän Mannareisu. Herättelin viestillä reissujohtajaa jo viikkoa liian aikaisin, kun luulin, että heräilette jo silloin laivassa.
Jalkani, eli akilles on nyt paketissa. Leikattiin eilen. Akilles oli jänteestä vähän poikkiomessa ja muutenkin vaurioitunut. Saldona (ja osasyynä), tuli kipeellä jalalla tappio Mikaelalle yökisassa, harmittaa, vaikka määrittelin aiemmin syyksi sen, että Mikaela juoksi yön pimeydessä täysillä.... ensi vuonna....

Järjestän sauvasuunnistuksen lauantaina 26. 10. klo 14 Ahjolan urheilukentällä. Siellä ois pukusuoja sateen sattuessa. Ja alueelle saisi mäkeä käsille ja jaloille. Vanhat säännöt, vain merkittyjä polkuja ja liikennöityjä pihoja ja alueita saa käyttää.
Jukka

Kyllä tämä harjoitus on pitkälti ajateltuna Mikaelaa ja ehkä muitakin nuoria varten, mutta ajattelin viedä kuitenkin rastit jo nyt, että ehdittäisiin ennen lumia vielä uudestaankin. Ehkä joku Asikkalassa lukee tämän ja pitää sielläkin... sakäsun... siis sauvakävelysuunnistuksen...
Tottakai rastit säilyy muutaman päivän halukkaille.

Sauvakävely pidetään la klo 14
Noususumma 200m, aikaa nousuun on minuutti kolmelle metrille, siis aika reilusti.

Tällä kertaa harjoitettiin myös kuvamuistia, kun mustesuihkarilla tehty kartta levitti puolimatkan jälkeen värit tasaiseksi plantiksi kartalle, ajankohtaan sopivasti ruskan skaalaan. Ei sentään pakkasta ollut ... . Ratapainatus sentään pysyi aika hyvin lukukelpoisena. Loppupuolen yhdellä välillä tuli tämän vuoksi suunnilleen 3 minuutin ylimääräinen kierto, mutta muuten osasin hieman jopa hyödyntää kanssakilpailijoita, joten maaliin selvittiin lopulta aika hyvin.

En ole tällä viikolla ehtinyt iltasella lenkille lainkaan, mikä itse asiassa vaikutti siihen, että meno oli aika tasapainoista ja toimivaa. Eipä tullut yhtään verryteltyäkään, ja alun nousut kyllä konetta hyydyttivät. Hyppyrille noustessa keuhkoon ja hengitykseen koski aika tavalla, suorastaan kirveli, ja käsien voimat oli valutettu radalle jo puoliväliin mennessä. Eli summa summarum: hyvä lenkki!

Tästä se alkaa, talvikauteen valmistautuminen.

Eskokos se, hän, on laittanut vuosittain mitalitilaston muistiin.

No niin, saunarempan keskeltä pistelin noi tulokset vihdoin iltarastitulossivulle, siihen ylimpään osioon, Hisu- ja sauvaharjoituksiin. Ja sitten taas hiomaan ja maalaamaan!

Hei!

Talven ensimmäiset hiihtokilometrit tuli jo suihkittua viime viikolla Levin laduilla! 4,5 km ensilumenlatu oli ajoittain todella ruuhkainen ja  maajoukkuehiihtäjää lappasi ohi oikealta ja vasemmalta! Rauhallisempia lenkkejäkin oli hiihdettävässä kunnossa, mutta näillä baanoilla luonnonlumi riitti ainoastaan luistellen etenemiseen. Sehän hisuttelijoille toki sopiikin. Kyllä laduilla näkyi muutamia lintulaudalla varustettuja hiihtelijöitä; yhdellä naisella karttateline oli selkäpuolella - olisiko tämä sitä "silmät selässäkin"-ilmiötä?!

Toivotaan tosiaan lunta tänne eteläänkin pikapuolin! Ihanaa valoa lumipeite kyllä tuo; aika ankealta tuntuu nyt tämä etelän pimeys. Treeni-intoa kuitenkin kaikille!

Marika

Marika kävi bilet...viilettelemässä tunturihotellin liikunta-areenoilla. Meikä hiihti eilen kotimaisemissa Kauttisen rantajäällä. Harkka jatkuu tänään, tulkaa mukaan. Kisat lähestyy...

Liekö Mara Tiimanen laitellut uuden kisakalenterin ilmoittautumisvalmiiksi talven hisukisoihin. Käymme jo Mikaelan kanssa kuumana, kun Rieskarastihisu lähestyy. Odottelen ilmoittautumisia kyytiintulijoista, että tiedän pitääkö laittaa oikein PäijRan ystäviltäni pari vuotta sitten korkeasta ikääntymisestäni saama suksipoksi auton katolle vai mahtuuko hikilaudat sisään...

Nyt kannattaa lähteä kuusenhakuun Taulun Teollisuustielle Kaitsun halkolaanille. Siellä on Päijät-Rastin edullisia käpykuusia tarjolla. Hinnat tänään 15 euroa, huomenna 10,- ja maanantaina jo ilmaisia.  Kuuset ovat savotastani tuotuja myrskypuiden latvoja, toiset tosi käpyisiä. Osa on kapeita ja sopii pieniin tiloihin palkintohyllyn ja pianon väliin. Joten kaikki kolme näkyvät... Rahat menevät laanilla lyhentämättöminä taskuuni...