Search options (Sivu 4/12)

Kesäyö ja -aamupäivä Kangasalla on nyt koettu, ja hienoksi tapaukseksi havaittu. Pouta oli kuin pukin sarvi, ja lämpöäkin riitti. Ei ollut puitteissa moitteen sijaa.

Suunnistaakin maltettiin. Järjestyksessä Niko Nättinen, Ilpo Märkjärvi, Sampo Keskinen,  Heikki Pelkonen, Esko Jussila, Henri Törmä, Vesa Tähtinen seilasi Päijät-Rastin veljesseitsikko kisan läpi ja tuli maaliin sijalle 628. Sijoitus on yleisiin odotuksiin nähden aivan ok, jopa hyvähkö, joten tasaisesti edennyt harrastajajoukko voi olla suorittamiseensa tyytyväinen, ja aikahan se osaltaan sitten vain parantaa tuntemuksia ja kertomuksia. Ankkurin tullessa maaliin oli teltta luonnollisesti jo purettu, mutta nyt saattoivat teltan purkajat ojentaa sairastapauksen vuoksi varamiehen vakanssilta matkaan lähteneelle Vesalle palkinnoksi seitsemän kappaletta emit-kortin kiinnityslenkkejä!

Tällä kerralla ei päästäne kansikuviin edes paluumatkan fiilistelyissä, ellei sitten joku sopuli ole bongannut Ippeä tekemässä loppuverryttelyä tunkin kanssa.

Tämä tapaus on nyt siis voiton puolella, mutta, huolestuttavaa kyllä, joissakin puheenvuoroissa jo sivuttiin napapiiriä ja Rovaniemeä ...

Muutaman kyssärin voi poistaa. Kävin jo kohtuullisessa maastossa suunnistamista kokeilemassa, ja kyllä se jotenkin sujui, ja seuraavana aamunakin sentään pääsin omin voimin sängystä ylös, joten selkäkään ei pahemmin siitä itseensä ottanut. Buranaa ja Mobilattia kyllä kuluu!

Heip!
Iltarastikausi on korkattu. Tarpeeksi helpon maaston ja lyhyen radan kun valitsin, niin kyllähän se jotenkin onnistui. Testijakso jatkuu, mutta vaikuttaisi siltä että pystyisin jotenkin myös Jukolassa samoamaan. Tuossa porukassa osuus varmasti olisi sieltä valoisasta loppupäästä, mieluiten tietysti 4 tai 5, ehkä jopa 6. No, osuuksia ehditään kyllä arpoa vielä moneenkin otteeseen, nyt pitää pestä nastarit ja yrittää jos ehtisi toisenkin kerran iltarasteille, ehkä jopa keskuspuiston ulkopuolelle villiin vihreään luontoon! 

Mölö-Matin hisuharkkoja Maukka piti useana talvena. Kyllä siihen mieheltä tunteja paloi, mutta hienoja tapahtumia niistä sitten syntyikin. Mieleenpainuvia, joskus jopa paikallislehteen pienen jutun ja kuvan kera päästiin (kun itse se tehtiin). Lähes kymmenkunta henkeä taisi parhaimmillaan Kauttisen rantamaisemissa rastien perässä hiihdellä.

Aktiivisuutta etenkin osanottajien puolelta se vaatii, että tapahtumia kannattaa järjestää.

Kisat jatkuvat, seuraavana on sprintti Iisalmessa. Henkilökohtaisilla matkoilla on tulessa Jukka ja Veijo, viestissä ei taida joukkuetta olla. Seuranta on päällä!

Miten meni vuosikokous 2018, onko sen tiimoilta mitään kerrottavaa?

Rospuuttokausi on meneillään, mutta harrastaa voi monella tyylillä. Espoossa alkoi hiihtokausi jo marraskuun puolella, ja jatkuu edelleen. Aivan hyvänoloista baanaa on parin kilometrin verran, mutta kyllä on käyttäjiäkin! Itse olen malttanut käydä vain muutaman kerran suksilla, eikä jalkalenkkejäkään ole juuri sen enempää, kun koko kesän vaivannut selkä ei ota oiken parantuakseen. Otin jo kesällä kovat otteet käyttöön ja kävin Lahdessa Timpan luona otilla, mutta oleellista muutosta ei ole tapahtunut.    Jää nähtäväksi miten talvi taittuu!

Juostu on. Ja sitten seli seli seli.

Tasaisen rauhallisesti ja naatiskellen veti kakkosjoukkue. Paraiten onnistui varmaankin Railimon Matti, joka vitospätkällään taisi olla puolet ajasta uran vierellä ohituskaistalla, koskapa nosti sijoitusta 175 pykälää. Erinomainen suoritus "lyhyellä" osuudella, The Vahvistus vol 2! Myös Maukka avausosuudella lienee saanut varsin puhtaan suorituksen.

Itse osaan kertoa jotakin kakkososuudesta: pöly kuivasi kurkkua ja silmiä, häiritsi jopa näkemistä lampun valokiilassa. Maasto oli jo varsin kulunutta urien kohdalla, mikä kylläkin helpotti etenemistä huomattavasti.

Yli puolenvälin mentiin mukavasti, mutta sitten tein kyllä todella alokasmaisen virheen: vaativalla välillä rastille 133 tein pienen kunniakierroksen ennen rastia, mutta sain opeasti koordinaatit haltuun ja rasti tuli vastaan niin kuin pitikin. Tulin kuitenkin rastille "väärästä" suunnasta, ja ehkäpä sen vuoksi lähdin myös väärään suuntaan, täydet 180 astetta! Matkaa piti olla kolmesataa metriä tielle ja juomapaikalle, joten vetävää uraa etenin hyvää vauhtia. Mielessäni manasin, kun vastaan tuli koko ajan porukkaa jota piti väistellä, eikä sitä juomapaikkaakaan näkynyt. Ajattelin että ovat varmaan kolmososuudella, mutta pian huomasin että kakkonenhan heillä osuusnumerona oli. Että sellaista, olen siis hyvän aikaa juossut täysin väärään suuntaan! Täytyipä sitä virhe myöntää ja tehdä täyskäännös, mutta energisessä v-mielentilassa hukkasin uran ja jouduin täysin iskemättömään jättisupikkoon jossa ei muita valoja näkynyt. Vaivalloisesti rymysin eteen-ylös-alas-sivulle, ja ikuisuudelta tuntuneen rymistelyn jälkeen tie lopulta tuli vastaan. Ja juuri juomapaikan kohdalle! Mutta juomapaikka oli autio ja tyhjä, ei ristin sielua. Missä ihmeessä olen, seuraava juomapiste on kartalla kilometrin päässä? Hyvän aikaa steppailin tietä edestakaisin ja arvoin suuntaa, päätin sitten lähteä kohti pohjantähteä. Ja kuinka ollakaan, sieltähän tuli parinsadan metrin päässä vastaan toinen juomapaikka ja useita ristinsieluja. Tuon ensimmäinen juottolan olivat ilmeisesti Venlat jo juoneet kuivaksi, eikä sitä ollut edes merkitty karttaan. Pienen ketunlenkin tämä episodi poiki vielä seuraavalle rastille, mutta pianhan pahin höyry oli päästä öiseen supikkoon haihtunut ja pääsin normaaliin tahtiin, ja loppurata meni kohtuullisesti. Vaikea sanoa kuinka paljon aikaa tähän häröilyyn todella meni, mutta kyllä se ketutti ainakin kymmenen minuutin edestä!

Maaliin kuitenkin päästiin ja Timppa päästettiin irti.

Järjestelyt olivat erinomaiset ja kisakeskus aivan bueno. Oli hieno taas nähdä vanhoja ja uusiakin tuttuja näissä merkeissä. Vuoden päästä tätä nannaa olisi sitten tarjolla Kangasalla.

Hyvä! Tässä porukassa halogeenikin on aika modernia tekniikkaa.

Joukkue elää, mikä periaatteessa on hyvä merkki.

Minulle pimeä osuus ei ole mitenkään mieleinen, näkeminen kun on nykyisin aika kehnoa tasoa jo päivänvalossa. Mieluummin vaikka lopun pitkiä osuuksia, jos asiaan voi vielä vaikuttaa. Myöskään minkäänlaista toimivaa valaisinta minulla ei ole, onko lamppuja mahdollisesti saatavissa lainaksi seuran sisältä?

Kävin vielä Tennilässä katsastamassa Salpausselän supikkoa, ja kyllä se edelleen on kunnioitusta herättävä raskaudessaan ja vaativuudessaan. Se kyllä oli havaittavissa että paljon on harjoituskarttoja koluttu, sen verran selkeästi uria oli maastoon jo muodostunut. Kyllä ne etenemistä helpottivat huomattavasti. Tosin se vaara niissä aina on, että uralta kun ei viitsi hypätä pois, niin ajautuu aika reilustikin sivuun suoralta reitiltä. Mutta kyllä niitä monttuja jossakin määrin kannattaa kiertääkin!

Tosiaan, tuo lamppujen tilanne askarruttaa.

:klap:  :klap:

Todella hienoa lukea että iltarasteja voidaan pitää uudella kartalla! Ja vieläpä oman seuran aktiivien tekemällä! Sen verran kartoitushommasta tiedän että kyllä siinä tekijöillä aikaa ja menovettä kuluu tällaiseen harrasteeseen. Paras kiitos mitä tällaisesta toiminnasta voi antaa on ahkera osallistuminen kartalla järjestettäviin tapahtumiin, sitä vartenhan se työ on tehty.

:klap:  :klap:

Löysinpä ankkuriosuuden kartan Hälvälästä vuosimallia 1987 (siis 31 vuoden takaa!). Muisti pelasi oikein, Kotajärvet silloin kierrettiin. Järvethän näkyvät myös Vihatun kartalla, jolla siis helatorstaina käytiin suppia koluamassa. Kolme rastia oli harjoituskartan alueella, järvien etelä- ja länsipuolella. Kyllä ovat olleet nekin aivan täysipainoista suunnistusta vaativia suppia ja notkoja, etenkin kun kartta oli mittakaavassa 1:15000!

Tänä vuonna radat eivät ilmeisesti aivan näin pitkälle tule, koskapa täällä nyt saa harjoitella. Avokalliota ja jyrkänteitä vanhan kartan alueella on kahdella kohdin, n. kilometri Kotajärvistä pohjoiseen ja n. 2 kilometriä järvistä koiliseen. Muualla kalliota ei ole ollenkaan.

Jou!

Nyt on ohjeet, joten perille saattaa löytää. Tarkkaa puuhaa on autoilukin, google esittää osoitteen "Tampereentie 450 Lahti" aika tavalla k-pisteestä Hämeenkoskelle päin, pitää huomata laittaa kunnaksi "Hollola".

Näyttäisi siltä että päästään lähes rikospaikalle, muistelen että edellisen kerran tuolla Jukolaa juostessani rata kiersi Ketarlammit.

  Helatorstain kelit näyttävät varsin kesäisiltä! 

Onko päivän aikataulusta ja harjoitussessioiden paikasta jotakin tietoa? Toivottavasti päivän ensimmäinen harjoitus ei ole kovin aikaisin, koskapa siirtyminen majoituksesta tapahtumapaikalle kestää lähes kaikilla varmaan hyvän matkaa toista tuntia.

Kakkonen sopii ainakin minulle tuossakin järjestyksessä!

Yhden kerran olen nyt maastossa käynyt, ja se pitää todeta että harjoittelua kyllä kaivataan vielä kipeästi. On tuo metsässä ja kallioilla juoksentelu oudostaan taas sen verran raskasta että huh huh! Yllättävän hyvät nastarit sentään löytyi kaapista, niillä kyllä askel pitää kalliollakin!

Mukavastihan noita nimiä on listaan saatu, enää viisi puuttuu kolmosjoukkueesta! Tai jos masentavasti realisteja ollaan, niin ainahan joku kuitenkin kolhii itseään tai joutuu muutoin olemaan samaan aikaan toisaalla, joten on oikeinkin hienoa että tässä vaiheessa on jopa kaksi vapaaehtoista pääsemässä varamiehen rooliin.

Pian alkaa suunnistuskausi 2018, neopreenisukat ja nastarit on jo esiin kaivettu. Samoin kompassi ja emit-kortti. Suunnilleen kerta viikossa olisi tarkoitus iltarasteja koluta, jos vain intoa ja terveyttä riittää.

Eipä nyt muuta kuin Mobilattia niveliin ja emittiä nollaamaan!

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli …

Aivan vielä ei kaikki lumi ole kesäiseen faasiin muuttunut, mutta vähiin se vääjäämättä käy. Aamusella toki vielä on mitä parhaat kelit hiihdellä hankikannolla vaikkapa järvenrantamia ja pellonreunoja, siinä matka taittuu ja aika kuluu keväthangista nauttien. Samalla voi vaikka miettiä tulevaa kesäsuunnistuskautta.

Kulkuväylät alkavat olla jo niin hyvin sulaneet että nastalenkkaritkin voi laittaa naftaliiniin ja hölkötellä kevyillä ja joustavilla kesämalleilla. Talviunesta ollaan selvästikin heräilemässä, sen kyllä huomaa katukuvassa iltaisin. Vielä ehtii monta kertaa lähteä lenkille ilman karttaa ja kompassia, maastoon alkaa päästä vasta kuukauden kuluttua oikein toden teolla!

Hienoa kun Juippi on valmiustilassa, toivottavasti myös muu teknillinen osasto mukaan lähtee, niin että saataisiin täysimääräisenä kaksi joukkuetta veljeksiä liikkeelle! Harjoitusmaastoissa varmaan kannattaa käydä maastotyyppiin ja etenkin niiden kivikkoisten suppien koluamisen ihanuuteen tutustumassa.

Missä maastossa näitä kisoja on kaavailtu pidettäväksi, ja millä päivämäärällä? Taisin jotakin kaavailuja Vuokatissa kuullakin, ja sattoipa olla niin että minulla on siloin RIL:n maraton (se on elokuulla), joten en ehkä pääse paikalle tapahtuma-aikana.

Vuokatissa kisailtiin hisun SM-keskimatkat ja viestit Katinkullan golfkentällä kipakassa, lähes kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Fluorivoide vain kitisi suksen ja hangen välissä kun huurupartaiset hiihtäjät hengitys viheltäen lykkivät tasaisella ja erittäin hienolla, taitoa vaativalla urastolla runsaslumisessa Sotkamon maisemassa.

Lauantain keskimatkalta pokkasi Veijo Tahvanainen hopeaa. Jukka Luukko hieman sähelsi ja sijoittui sarjassaan kuudenneksi oltuaan puolimatkassa jo vahvasti mitalin kulmassa kiinni. Hopea olisi ollut otettavissa hänelläkin.

Sunnuntain viestissä oli tulessa trio Jukka Luukko, Veijo Tahvanainen, Esko Jussila. Sijoitukseksi tuli neljäs sija, eroa samalla ajalla pokattuihin hopeaan ja pronssiin oli tuloslistan mukaan 45 sekuntia. Silminnäkijähavainnon mukaan eroa oli kuitenkin enintään 10 sekuntia. Järjestäjien tulospalvelu hyytyi pakkasessa selvästi pahemmin kuin hisustajat, eikä oikeiksi mainittuja tuloksia saatu julkaistua kuin vasta iltauutisten alla.

  Taas yksi käyttäjätunnus ja salasana lisää muistettavana kun lisenssi pitää hommata Suomisportin kautta

No onpa se nyt tältä vuodelta hoidossa, mutta vuoden päästä varmaan taas tämäkin prosessi taas aiheuttaa hammasten kiristelyä ja manailua sekä salasanan muistelua.

Irman kanssa kävi niin että salasana oli varmaan työpaikan vaihdoksen yhteydessä "tilapäisesti" kadonnut muistista ja muistiinpanoista. Kyllähän sieltä uuden tilata sai, mutta kun sähköpostikin oli vaihtunut, niin eipä tuota enää päässyt lukemaan. No kyllä tästäkin selvittiin, ja nyt on siihenkin sitten uusi salasana. Tarttis varmaan omakohtaisesti yhtenäistää tuota salasanakäytäntöä, nyt niitä aivan liikaa erilaisia!

Ensimmäisiin hisukisoihinkin on jo ilmo laitettu, Luumäellä odottaakin sitten heti kättelyssä kolme starttia kahdessa päivässä! Hiihtotuntumaa vielä haetaan, onneksi täälläkinpäin alkaa jo olla lumetettuja latuja muuallakin kuin Oittaalla, niin että toivottavasti tuo väenpaljous siitä hieman hellittää.

Tikulla silmään: Näin mentiin vuonna 1987 Hälvälän Jukolassa (ainakin virallisten tulosten mukaan, en muista oliko joukkue lopulta juuri tämä):

1. Mikko Kanerva
2. Mauri Piltt
3. Juha Nieminen
4. Rauno Nieminen
5. Veikko Virkki
6. Vesa Virkki
7. Esko Jussila

Sijoitus 571, joukkueita 1104, hyväksyttyjä 989, voittaja HiKi

Joukkue oli keski-iältään varsin nuori, Rane kokemuksellaan ja taatunvarmalla suorituksellaan toi mukavasti rauhallisuutta mukaan. Kolmososuus oli pimeä, pitkä ja ilman hajontaa, joten se lankesi luonnollisesti Koistalle. Ankkuriosuus kiersi mm. Kotajärvet, ja raskas suppamaasto kyllä tuntui kintereissä. Muutama suurehko ketunlenkki laumassa tuli tehtyä, etenkin loppupuolella väsyneenä tehdyt kivikkoisten suppien kierrot olivat pummialttiita. Parhaan suorituksen taisi tehdä Vesa kutospätkällä.

  Eikä tuo kovin pahasti suunnistamistakaan haittaisi, sillä suunnistettaessa ei istuta! Eipä taida Timppa pariin päivään muutenkaan istuskella tuon fillaroinnin jälkeen.

Tervepä terve!

Kyllähän lähtökohdan pitää olla sellainen, että Hollolan Jukolaan saadaan kaksi veljessarjaa lentokentän kankaita ja suppia koluamaan. Osallehan (kuten minulle itselleni) homma on jo tuttua.

Tavoite minulla on aikalailla sama kuin Timpalla, eli ensi kesänä pitäisi olla omiin lähtökohtiin nähden vähintäänkin kohtuullisessa juoksukunnossa. Se nyt ei vielä kuuta taivaalta kurkota, mutta säännöllistä ulkoilua ja harrastusta se kyllä toki edellyttää. Uskoisin että kakkosjoukkueessa voisin lähteä mille osuudelle tahansa, mutta ykkösjoukkueen tasolla jättäisin itseltäni pimeät osuudet pois valikoimasta.

Kohta alkaa päivä taas pidentyä, ja kesä on käsillä ennemmin kuin arvata saattaakaan, joten monipuolinen ja säännönmukainen valmistautuminen kannattaa ottaa ohjelmaan hetimmiten. Ja Hälvälän Jukolan ympärille voi hyvinkin rakentaa seuran yhteistä toimintaa! Toivotan Marikalle ja koko seuralle aktiivista otetta tulevalle kaudelle!

Minä en vielä näillä sohjoilla hiihtokautta aloittanut, eikä ollut oikein tilaisuutta käydä edes katsomassa olisiko Oittaalla mahdollisesti jo ruoholla lykkimään päässyt. Tosin ei täällä kehäkolmosen tuntumassa sitä lunta niin paljon ollutkaan kuin vaikkapa Riihimäen korkeuksissa.

Jos kylkiluissa on säröjä niin kyllä se nannaa tekee ja menemisiä jonkin aikaa rajoittaa, sen voin kokemuksella sanoa! Onneksi sentään vielä on hyvä tovi luutumiselle ennenkuin hangilla oikein tositoimiin ryhdytään.

Kesän reserviläismaastokisasta on pieni juttu myös
Helsingin Seudun Reserviläispiirin lehdessä.

https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat-3-2017_web