Search options (Sivu 2/12)

Pidinpä minäkin kauden toisen hisu-viikonlopun, kun Vantaan Petikossa kisailtiin. Aivan viimevuotisen Keimolan maaston vieressä nyt könyttiin. Paljon olivat järkkärit uraa maastoon vetäneet, ja alueella on kattava osin lumetettukin hiihtourasto. Lunta maastossa oli aivan riittävästi, mutta viikon vesisateet ja suojakelit olivat pehmentäneet urat todella vaativiksi ja raskaiksi. Kelkkauratkaan eivät enää kantaneet vaan suksi upposi helposti 10 ... 20 senttiä, sauva vielä enemmän. Kolme lähtöä, sunnuntain pitkän matkan osalta tehtiin sellainen päätös että ratoja hieman lyhennettiin, muuten olisi ollut liian rankkaa. Aika paljon oli poisjääntejä kuitenkin. Kyllä oli joka paikka täysin märkä maaliin tullessa, hiihtokengätkään eivät olleet vielä maanantai-iltana kuivat vaikka olivat olleet yli vuorokauden lämmityspatterin päällä. Urat ja risteykset menivät paikoin aika huonosti havaittaviksi, mutta oikolatuja ei kukaan tarkoituksella tehnyt, sen verran hankalaa noin syvässä kahlaaminen oli kun lumi ei yhtään kantanut suksen alla!

Loppiaishisussa oli tarkoituksena tarjota kisailijoille kauden avajaisiksi hieman reilunmittainen sprinttikisa, koska tämä varrmaankin oli modelle ensimmäinen kerta rastien metsästystä näillä lumilla. Talvi kuitenkin hieman yllätti rajuudellaan. Lunta on paljon, samoin pakkasta.
Ratoja luonnosteltaessa lumi oli todella luistavaa, ja matala hanki mahdollisti vauhdikkaan luistelun kapeillakin urilla. Viimeisellä viikolla urat jäätyivät todella kantaviksi mutta samalla myös penkat jäätyivät ja luistelu vaikeutui huomattavasti. Samalla myös luisto katosi, ja paikoin meno oli kuin hiekkalaatikossa lykkimistä. K-pisteeltä lähtevän hiihtäjän suksien kitinä kuului selvästi viimeiselle rastille asti! Tuli varmasti ainakin hyvä ja tuntuva kapean uran etenemisharjoitus!

Lunta ja pakkasia odotellessa. Urien ja ratojen suunnittelu ja toteutus on nyt laitettu liikkeelle toden teolla. Tarkoitus on kayttää rasteilla samaa Emit-systeemiä jota käytetään kesälläkin, ei siis kosketusvapaata Emitag-leimausta. Joten, kilpailijoilta vaaditaan hieman innovaatiota tai vanhojen innovaatioiden uudelleen käyttöönottoa leimasinkortin mukanapitoon.

Tulipa seurattua nyt kerrankin sekä Venlojen että Veljesten kisalähetys televisiosta kokonaan alusta loppuun. Hyvin pysyi hereillä, sen verran mielenkiintoista oli lähetys koko ajan. Ratamestarit olivat nyt tehneet ratkaisunsa vahvasti sillä perusteella että porukkaa todella hajoitetaan eikä vain näennäisesti hieman juoksuteta pusikon eri puolilta ja sitten taas vedetä yhteen laumaan. Hajonnat olivat vaativia ja keskenään erimittaisia, jolloin kärjessä jouduttiin tekemään todellista suunnistustyötä eri tasoilla. Ja kuten havaittiin, tekevät ne huiputkin virheitä, ja aikamoisia eroja oli henkilökohtaisissa vauhti- ja taitotasoissa.
Ennätykset on tehty rikottaviksi. Oli oikein mukava seurata samalla myös oman seuran etenemistä, ja aika hyvinhän sieltä jokainen osuudeltaan vaihtoon tai maaliin pääsi. Yhteislähdön huumaa ja tunnelmaa saatiin varmasti kokea.

Hiljaista on.
Ainakin minun puolestani on lopulta hyvä että emme kakkosjoukkuetta jalkeille saaneet. En ole neljään viikkoon pystynyt juoksemaan yhtään kertaa, jaloissa on sen verran tuntemuksia. Mm kantapää on niin arka että ei ole aamulla meinannut kenkää jalkaan saada. Liekö plantaari fasciitti vai jotakin muuta, turkasen kipeä ainakin on eikä tavalliset Mobilatit tai Buranat pure siihen yhtään
Eilen oli jo pakko käydä hieman maastossa kokeilemassa, ei se vieläkään helppoa ollut mutta sentään radan läpi pääsin. Eikä jalka aamulla ollut juurikaan sen huonompi kuin mitä se nyt viimeiset pari viikkoa on ollut. Joten ehkä tässä taas kuitenkin päästään pikkuhiljaa trikoita risukoissa repimään. Täytyy kyllä sanoa että hengitys on neljässä viikossa mennyt aika lailla tukkoon, lähes veren maku tuli suuhun jo puolimatkassa lähtöpaikalle!
Venloja ja Jukolaa kyllä kovasti odotellaan ja seuranta on kotistudiossa tiivis!

Metsärastikausi on nyt kyllä avattu mutta kehnoissa merkeissä. Kantapää ja akilles on niin huonossa kunnossa että niillä ei tee mitään etenkään maastossa. No eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun tulee karilleajo heti kauden alkajaisiksi. Kylmägeeliä pintaan ja Buranaa huuleen, vappuna pitää tehdä jotakin muuta kuin juoksennella metiköissä ...

Tällaista olisi sitten tarjolla:

Alustavat osuuspituudet                Aika-arvio  Noususumma
1.     12,8 km pimeä                        73 min     270 m
2.     12,8 km pimeä                        76 min     285 m
3.     14,4 km pimeä/hämärä            84 min     365 m
4.     8,2 km hämärä/valoisa             48 min     215 m
5.     9,5 km valoisa                         55 min     270 m
6.     9,3 km valoisa                         54 min     275 m
7.     15,2 km valoisa                       88 min     405 m

Maaston laadusta ei ole einakaan minulla ennakkokäsitystä. Olisiko ajatusta käydä joskus vaikkapa harjoituskartalla (onkohan sellaisia paketteja tarjolla)?

Jos joukkueet on jo ilmoitettu, niin kyllähän sinne mukaan pitää mennä, vaikka sitten vajaalla joukkueella. Onhan näin tehty aikaisemminkin (tosin silloin kakkos- tai kolmosjoukkueen kohdalla). Noille alkupään koville ja pimeille osuuksille olisi kyllä hyvä saada juoksuvoimaa. Kokemus on toki hyvä asia, mutta ei se rivakkaa juoksukuntoa korvaa!
Joka tapauksessa nyt on selvä tavoite tälle kaudelle, vaikka ilman suorituspaineita ja tulostavoitteita joukkue Porvooseen voikin varmaan lähteä.

Taakse jäävä talvi oli nykytilanteessa hyvä hiihto- ja hisutalvi. Ulkoilut tosin keskittyivät taas aika vahvasti viikonloppuihin. Neljänä niistä kisailin, taisi yhdeksän starttia kartan ja numerolapun kanssa tulla. Oli hienoa tavata tuttuja oman seuran herroja, ja onhan noita tuttuja naamoja jokunen myös muissa seuroissa. Nyt alkaa olla talvi jo voitettu kanta, ehkä tosin pääsiäispyhinä voisi vielä kerran käydä sujuttelemassa viimeisillä lumilla jos kelit pysyvät näin hienoina kevättalven aamupakkasina.

Alkaa olla aika siirtää keskustelut kesäpuolelle, siellä on esim. otsikko ensi kesän Jukolaa varten. Monot vaihdetaan lenkkareihin ja nastareihin. Talven aikana olen kymmenkunta kertaa käynyt korttelirasteilla ysin rataa kiertämässä. Sen enempää ei juoksentelupohjaa vielä ole, mutta lenkkitossulenkkien kausi on juuri käynnistymässä. Mobilatia ja Buranaa alkaa taas kulua!

Potin jakajina on kolme seuraa, mutta kyllä siinä hyvä siivu jää jokaiselle sittenkin. Täytyy kyllä hattua nostaa sille että tällaiseen talkooseen ovat ryhtyneet, ja nythän tuntuu säiden haltija myös puoltavan tätä alkuperäisestä siirrettyä aikataulua oikein runsaskätisesti uudella lumella.

Viestiosuus meni varsin hyvin, ei tullut virheitä. Muutaman reitinvalinnan olisi voinut tehdä toisin ja suoremmin, ja toki hyvillä oikojen hyväksikäytöllä olisi ajasta voinut hieman viilata pois. Omat hasardinsa oikomisessa aina on, etenkin kun noilla soilla on aika syviä ojia joiden yli on vaikea mennä ilman siltaa.
Lauantain henkilökohtaisella matkalla en oikein päässyt sinuiksi erään laanipaikan kanssa ja siinä tuli muutaman minuutin pummi. Lisäksi vielä sauvasta irtosi sompa mikä hankaloitti etemistä viimeisen kilometrin matkalla. Virheitähän nämä ovat, välttää pitäisi!
Viestikisassa oli mukana myös olympiavoittaja, kun Hannu Manninen ankkuroi Rasti-Vihdin joukkuetta eräässä sarjassa. Ei ilmeisesti ollut aikaisemmin kartan kanssa hiihtänyt, kesällä kyllä suunnistellut. Ihan hyvin mies tästäkin selvisi, toki alan harrastajat jonkin verran vikkelämmin radat selvittivät.

Toivottavasti Norjassa lunta riittää, niin saataneen taas menestystä, jopa mitaleita seuralle!
Täällä kotimaassa kelit eivät nyt alaa suosi, sekä Valkeakosken että Keimolan kisat on lumenpuutteen vuoksi peruttu. Korkeakangas kovin tuttu jo onkin, muutta olisi ollut hienoa kokeilla hiihtelyä Keimolan Kaiun majan maastoissa! Siellä olisi ratamestarina ollut aikanaan Liikenneradiosta kovin tutuksi tullut radioääni Jorma Helin, joka on mm. Jyryn toiminnassa erittäin aktiivinen, kisailijana ja järjestäjänä.

Itse asiassa varasin jo itselleni huoneen samaisesta Salpahotellista samaan aikaan kun laitoin ilmon kisaan. Toivottavasti lumet eivät katoa pois Luumäen metsistä!

Ok näin. Alkoi kyllä jo kutkuttaa ajatus, etsiskelin jopa kisavarusteita kesän jäljiltä, ja jotakin jo löysinkin. Taitaa kuitenkin olla paras vielä kerätä lenkkistartteja kotikulmilla, täällä pääsee kyllä lumille aika hyvin. Tänäänkin aamulla tuli vettä kuin juhannusjuhlilla, mutta hyvässä kunnossa oli Oittaan hiihtourat.

Pitääkö järjestää katsastuskisa jotta saadaan ykkös- ja kakkosjoukkueet jyvitettyä? Tästähän tulee hieman mieleen ysärin parhaat ajat kun katsastettiin paikkoja (ja osuuksia) Jukolan ykkös- ja kakkosjoukkueisiin. Telhonjärvellä kerran hajotin kompassini tällaisessa katsastuksessa, ja kyyti oli kylmää. Sääli oli sairautta eikä armoa silloin tunnettu,

Pääsinpä minäkin tapaamaan Kassun tositoimissa jossakin oman alkupääni Jukolassa. Juoksutyyli oli pitkäaskelinen ja rento, varmaan juuri polulle ja tielle sovelias. Muutaman kohtaamisen pohjalta sanoen oikein miellyttävä ihminen, uusikin tuttavuus pääsi hyvin juttuun mukaan.

Erikoispitkä syksyn keleillä on rankka reissu jo sinällään, ja viikontakainen maraton vielä lisänä ... kovan keikan veti HaHa! Minä en täysmaratonia tänä suvena kokeile, puolikkaita kyllä on jokunen ollut ja vielä yksi tulee. Selkä ei oikein hyvin kestä vieläkään suunnistusjuoksua, asvaltilla pehmeillä tossuilla menee mukavammin. Talven korttelirasteja oikeastaan tässä odottelen. Kovatehoinen sauvakävelykään ei oikein luonnista, mutta vapaan hiihto sentään aika mukavasti.

Hienoa, herrat!
Laji kuin laji suunnistuksen saralla niin taitajia ja menestystä löytyy. Itse en ole fillarin kanssa oikein kunnolla maastossa käynyt aikoihin, mutta jonkin verran työmatkoja sentään ajellut, tänäänkin. Rakentajarasteilla olen suunnistamassakin käynyt hiljaksiin. Viime viikolla oli RIL:n mestaruuskisat joista tuli sentään voitto, tänään iltapäivällä olisisi sitten palkintokahvit tarjolla liiton toimistolla.

Hieman kyllä harmittaa tuo hylsy kun en tietä kuitenkaan ylittänyt väärästä kohtaa, mutta se pitää myöntää että kielletyksi merkityllä alueella viitisen metriä kuljin. Gezalle jäin nelisenkymmentä sekuntia (ei saanut kiinni vaikka lähti minuutin perään), mutta am-hopeaan aika olisi riittänyt.

Tosiaan, sprintissä pitää ehdottomasti koko ajan olla peukalo kartalla, muuten paikka katoaa. Rasteja tulee niin tiuhaan ja lähtösuunta muuttuu koko ajan. Nytkin minulla meni muutama väli "vanhalla muistilla" eli edellisellä välillä tehdyn alustavan reitinvalinnan pohjalta. En ehtinyt leimauksen jälkeen karttaa kääntää ja paikkaa hakea ollenkaan kun jo oltiin seuraavalla rastilla. Tuo tienylitysmokakin on suurelta osin sitä perua, rastin jälkeen tultiin niin pian tielle että minä vielä karttaa kääntelin ja viimeistä rastia siitä etsin enkä keskittynyt katselemaan ympäristöön.

Hyvältähän tuo näyttää, etenkin kohta "Hese akkuriks"!

Hei!

Kesäkausi on taas alkamassa, sivakat ja lintulaudat on laitettu autotallin nurkkaan. Pitäisi ne nastarit vaan jostakin bongata. Olisi ehdottomasti hyvä jos joukkueen saisimme Jukolaan ja Venloihin.
Lukkari-Jukolan sivut on kyllä selaimeen merkattu. Matka Mynämäelle ei liian pitkä ole, oikeastaan ihan sopiva kun siinä voi yhden kahvitauon pitää hyvillä mielin.

Omasta tilanteestani ja maastossa suunnistamisesta en vielä osaa sanoa mitään. Korttelirasteja olen talvikauden kolannut kai kymmenkunta kertaa, ja hölkkäkausikin on kyllä jo käynnissä. Suunnistamassa en ole käynyt, aika paljon täälläkin lunta ja jäätä maastossa vielä on. Jos selkä suunnistamista kestää niin en pidä lainkaan mahdottomana Jukolaan osallistumista, tosin sotunumero jo rajoittaa osuudet niihin aamun "lyhyisiin" pätkiin (mutta jonkunhan nekin on juostava jos joukkue mielii tuloksen saada).

Aurinkoisin mielin kohti kesää!

Vielä muutama kerta käydään hankikannoilla hiihtelemässä, sen jälkeen peitto korville! Siis hisustelijat.

Lueskelin tuossa kerran eräänä iltana vanhoja Pärahduksia, oli oikein hienoja juttuja ja kuvauksia tapahtuneista asioista. Näitä vain lisää, monipuolisesti ja runsassanaisesti! Kuten huomataan, todella nopeasti aika kultaa etenkin hieman kuraisemmat ja hikisemmät muistot.

Niinhän se on että aina ei voi voittaa, ei edes olla mitaleilla tai muuten menestyä. Mutta jokaisesta kisasta tulee kertomuksia ja tarinoita, ne ovat aina uusia ja ainoalaatuisia. Parhaat muistetaan pitkäänkin.