Re: Kohti AM-kisoja
Am-kisat tulee - oletko valmis?
Aloitin valmistautumisen AM-kisoihin heti Jukolan viestin jälkeen. Kuntoni oli niin huono, että pieninkin ylämäkeen ravaaminen maastossa sai hien kohoamaan otsalle. Tai ehkä annan liian hyvän kuvan: todellisuudessa pieninkin pyrähdys metsässä sai hien kohoamaan otsalle. Silloinkin, kun arvelin juosseeni jonkin pätkän lujaa, muut olivat juosseet paljon kovempaa. En jaksanut juosta metsässä kuin hetken ja sitten oli nojailtava männyn runkoon hetki. Siispä kuntoa kohentamaan.
Tällä hetkellä kunto näyttää olevan nousussa. Juoksentelin tänään reilut 20 km Kullasvuoren tunnetusti tasaisella pururadalla. Olisin mennyt 25 km, mutta piti mennä kotiin syömään. Ensimmäisen 5 km otin varovaisesti, aikaa meni 27.10, seuraavista vitosista muistan vain sen, että toisen kierroksen pitkästä noususta ei jäänyt mitään mielikuvaa - hätkähdin kun tajusin, että tuossahan on jo lasku koululle - , kolmannella vitosella näin kahden ja kolmen kilometrin välillä pururadalla sienen nurinperin ja suurehkon etanan sen päällä, neljännellä kierroksella oli etana kadonnut sienestä, mutta törmäsin siihen uudestaan pari kilometriä myöhemmin (aikamoinen vauhti etanalla). Lopuksi jouduin tekemään noin 400 metrin ylimääräisen kierroksen, mutta reilulla päällä kun olin, niin juoksin noin puoli kilometriä lisää ja sitten kotiin. Näinollen matkaa kertyi hieman yli 20 km. Aikaa meni 1.55.30. Onhan se vähän kauemmin kuin joskus nuorena juostuilla hitailla lenkeillä (silloin meni noin 1.30 ja nopealla lenkillä paras oli n. 1.12), mutta kieltämättä tämä nimenomainen pururata on hitaampaa maastoa kuin hyvät ja tasaiset tiet.
Nopeusharjoittelua en ole vielä ehtinyt tehdä - liian nopsaan tulee AM-pikamatka. Kävin kokeilemassa yhtenä iltana radalla tonnin juoksua ja aikaa meni pari sekuntia alle 4 minuutin. Ehkä radalla olleet aidat hidastivat jollain lailla menoa? Mene ja tiedä. Tarkoitus on kyllä tehdä pari kunnollista rataharjoitustakin vielä. Olen alkanut myös kolmen kuukauden tauon jälkeen venytellä. Teen jalkoihin niitä venytyksiä, mitä tehtiin talvellakin. Pari kertaa venyttelyä viikossa on saanut aikaan ihmeitä: juoksu alkaa sujumaan rennosti myös hieman jyrkempään alamäkeen. Vielä puolitoistaviikkoa sitten tuntui osa energiasta kuluvan tiukkojen lihasten vastustuksen voittamiseen, mutta tänään rullasi jo aika mukavasti. Taitaa olla venyttely mun kohdalla kaikkein tärkein harjoitus, mikäli haluan lisätä nopeutta juoksuun.
Niin, ja suunnistustakin pitää harjoittaa. Melkein jokaisilla iltarasteilla on tullut vähintään yksi paha pummi, poikkeus oli viime tiistain erinomaisen hauska sprintti Hirtniemessä sen yhden mäen ympärillä. Ihan hirveitä mokia en tehnyt, mutta toisaalta kumpu oli täynnä populaa, mikä teki suunnistuksesta helpompaa. Sen sijaan kunto oli vielä hirveän huono, vaikka alku lähti lupaavasti. Kyllä tuo rata olisi pitänyt päästä monta minuuttia nopeammin ihan vaan perushölkälläkin.
Jahah - tartteekin tästä lähteä saunomaan!