Kesäkausi 2025

Varsin kesäiseltä alkaa tuntua kun elohopea alkaa jo kahtakymppiä lähennellä. Suunnistuskausi lähes maastossa on avattu kun Leppiksessä kävin Espoorasteja etsimässä. Asfalttiakin tossun alle tuli, mutta enimmäkseen sentään hiekkakangasrinteitä ylös ja alas, niitähän siellä riittää. Rankkaa oli, se pitää sanoa! Nastareita en vielä viime kesän jäljiltä löytänyt, jalkahieltä ja rudalta tuoksahtavat polkukengät sentään.
Ehkäpä se tästä hiljaksiin alkaa, se kesäsuunnistuskausi nimittäin.

Aviisissa oli tieto kunnan avustuksista. Päijät-Rasti saapi 2000 euroa. Se on hyvä summa. Nyt kun seuran puheenjohtajuus on Kuhmoisissa ja taitaa seuran kotipaikkakin olla Kuhmoinen, niin Sampo voisi laittaa anomuksen myös Kuhmoisten kunnalle.

Hyvä Konsta!
Olet taas alkanut hölkkäillä. Päijät-Rasti kaipaisi nuorten miesten joukkueeseen ankkuria. Matka olisi tosin sulle luhyt , ehkä 13 km. Mieti, yhteislähtö varmaan aamulla yhdeksän aikoihin. Seuraa yhteislähdössä olisi. Useampia satoja.

Käväisin väsymässä pyöräkisoissa Lammipään-Ylöjärven harjuilla. KIvisiä polkuja oli. Joko minussa tai ratamestarissa on vikaa. Ei ne yhdeksääkymmentä ajastaikaa käyvälle enää ole hyväksi. Monta kertaa kompuroin ja kaatuilin.

Tässä kenttäkelvoton vanha Jukolan juoksija (41 Kertaa) odottelee Mikkelin Jukolan joukkueiden nimien julkistamista. Juoksujärjestyksien ilmoittaminen etukäteen on virhe, sillä siinä paljastuu vastustajille turhaan joukkueen taktiikka.

Täytyypä tunnustaa, että nykyisin aika vahva motivaattori jukolajoukkueeseen ryykäämiselle minulla on se että saisi 40 Jukolaa täyteen. Nyt olisi tulossa numero 39. Viimekesäinen meni juuri niin kuin sen nykyisin soisi menevän, rauhallisesti omassa porukassa ilman sen suurempia paineita ja tavoitteita kuin että läpi pääsisi hyväksytysti.
Jukan saldo lienee seuran ennätys. Komea lukema, niistä reissuista riitää jos jonkinlaista juttua ja tarinaa.

Tämänvuotinen Jukolamaasto oli ehdottomasti sieltä skaalan vaativimmasta päästä. Korkeuserot suuret ja rinteet jyrkkiä, kalliota ja kolukkoa runsaasti, vihreatä viitaa paljon tai ainakin niitä oli tehokkaasti käytetty hyväksi ratasuunnittelussa. Hyvää juoksukelpoista kangasta oli vain nimeksi, lähinnä radan loppupuolella. Siinäkin useissa paikoissa oli hakkuujätettä tai muuta roskaa joka hanakasti takertui kenkiin.

Onneksi sentään ratapituudet olivat maltilliset, mutta pitkänpuoleisethan ne ajallisesti olivat sittenkin, sen verran hidasta eteneminen oli jopa kärkiporukalle.

Yhteislähdössä oli porukkaa pilvin pimein, ja kun ykkösrastiväli oli lyhyt ja rasti vihreällä niin sitähän pummattiin oikein kunnolla. Jotenkin ajauduimme porukan kanssa oikealle, tarkoituksella osin mutta aivan liikaa sittenkin. Itse se lippu piti lopulta sieltä esiin kaivaa, eikä massan apuun kannattanut suuremmin luottaa myöhemminkään, sen verran päättömästi siellä mentiin. Kesti muutaman kilometrin ennenkuin pääsin kartan kanssa kunnolla sinuiksi. Rinteitä ylös ja alas mentiin paljon kävelemällä, jonossa kuin ison talon porsaat. Ei ollut minulle mielekkäin tapa edetä, olisi varmaankin mennyt mukavammin ilman yhteislähtöä.

Pitkät oli etäisyydet kisakeskuksessa ja majoituksessa, reppu selässä sai talsia ihan tarpeeksi, ja sen kyllä hartiat tänään muistavat. Mutta keli oli kertakaikkiaan hieno, helle ei aamupäivällä suunnistamisen aikana vielä juurikaan haitannut ja kisakeskuksessakin pöly oli yllättävän vähäistä. Ja mikä parasta, oli mukava nähdä taas oman seuran porukkaa tositoimissa! Hieman vahvennusta pitäisi saada miehistöön, niin että muutamankaan luottopakin poisjäänti ei vaarantaisi täyden joukkueen jalkeille saamista.

Näin jälkeenpäin on taas voittajafiilis. Hyvä että jaksoin sen verran tsempata että mukaan ryykäsin ja matkaan lähdin! Jukola on aina ainutlaatuinen tapahtuma, tällä kerralla se oli tällainen. Laitetaan muistiin!

Pitääpä vielä näin jälkikäteen ihaillen mainita tuo meidän Venlojemme luotettava kokoonpano. Rosteri on toiminut luotettavasti jo kunnioitettavan Jukolaputken, toivotaan että sama meininki jatkuu ja jatkuu vain! Meillä konkarimiehillä taitaa kokemuksen painolasti hartioilla ja polvissa tuntua hieman enemmän!

Loppiaishisua kannattaa kyllä edellen miettiä, vaikka paikka ja maasto jo kovin tuttuja kisailijoille olisikin. Kauden avaukseen se on edelleen ihan soveltuva. Joustava tapahtuma ja toimivat puitteet varmasti tiedetään ja muistetaan. Vuodet eivät ole keskenään veljeksiä, alkutalvi voi taas olla aivan minkälainen tahansa riippumatta siitä mitä viime talvena koettiin. Kartoitusta ja maastotyötä kannattaa tehdä jo kesällä. Karttoja ja ratoja kyllä saadaan aikaiseksi!

Rastit on metsässä. Hienoa on. Laitoin joen ylitykseen pystytolppia, jotta pysyy paremmin huonolla sillalla tai majavapadolla. Kumpi se nyt lie. Toinenkin pato on lähellä, mutta vain hurjimmat siitä yli yrittää. Oikea ylitys kohta on merkitty karttaan. Sinänsä joki on kova pohjainen, vettä sääreen asti.
Parkki pihassa oli 20 neliötä maa keltaisena kanttarelleja. Ne ei taida tiistaina enään olla.

Kartat on painettu. A-rata 4,1 km, 14 rastia. B-rata 2,4 km, 8 rastia. Ja vaikka kuinka katson rastivälejä, niin risukkoa tai vatukkoa en löydä kuljettavaksi.

Ensi talven hisu kalenteri alkaa muodostua. Loppiaisen seutuun on merkitty hisukisa viikko Joutsenoon. Sitten olisi vapaa viikon vaihde, mutta onko intoa hiihtäjillä ja järjestäjillä.

Tänään viimeiset iltarastit. Marikan rasteillaa päättyy perinteiseen tapaan Taruksen maastoissa. Pyydän anteeksi, kun en ole paikalla. Menen Eemelin kanssa Lahden sprintti rasteille. Josko niillä tunnustelisi onko minusta SM kisaan Tampereelle kuukauden päästä. Vähiin käy viimeisessä kisassa Taruksella osallistuva porukka. Harmi vaivaa nähneelle ratamestarille. Mikä neuvoksi...  Mainostaa pitäisi, pyytää rasteille. Ihmiset ovat laiskoja lähtemään. Yritin saada omille rasteilleni viittäkymmentä osallistujaa, mutta kun tuli karmee helle, 30 astetta niin porukkaa jäi pois. No kesän ennätys , yli kolmekymmentä sentään. Heistä kutsuttuina yli puolet.

Marikan rastien kävijämäärä yllätti minut. Hyvä !

Loppiaishisun järjestäminen koki takaiskun. Saksalan pellot kylvetään syysvehnälle. Jääpolte vaaran takia latuja ei saane ajaa oraalle. Jäljelle jää maastoina Kullasvuori ja Kuhmoisten Koulun ympäristö. Nyt vaan aktiivi Ikonen tutkimaan maastoa. Osaamistahan Kuhmoisissa kyllä on.

Sauvakävelin Saksalan kujia. Joen rannan puoli on kylvetty ja kujan etelä puolelta saarekkeen ympäristö, mutta ojan varren kaistat on heinikolla ja Päijänteen puolen laidunmaat. Laittelen Eskolle kartan tutkittavaksi.

Laitisen Rami soitteli taas. Kyseli onko Eläkeliiton suunnistusmestaruus kilpailujen järjestämispäätös edennyt.
Sanoin, että kertonut olen, mutta vastauksia puuttuu.
Kisan voisi järjestää Kullasvuoren kartalla, kun pisin matka olisi alle kolme kilometriä. Sarjat 60 plus. Arki kisa. Yhden iltarastin voisi sijoittaa tähän. Tienesti muutama tonni. Eläkeliitto toimittaa mitalit veloituksetta.
Kai joku ottaa kantaa...

Huomenna keskiviikkona 8.10. 2025 täyttää Mauri Piltt 70 vuotta. Mauri on ollut seuran toiminnoissa aina ja innolla mukana. Kun olen jotain apua tai kaveria tarvinnut niin Mauri on ollut aina mukana. Ties kuinka monta Jukolaa on Maukka juossut ja pitkiä osuuksia. Niistä ja monesta muusta on mukavia muistoja.
Sydämelliset Onnittelut kotirantojen parhaalle kaverille!
Jukka

Heippa, pari puhelua on tullut Eläkeliiton taholta suunnistuskisojen järjestämiseksi. Padasjoki on kohteliaasti kieltäytynyt. Nyt hakevat yhdistystä, joka voisi olla nimellinen järjestäjä. Kun piirijohtaja soitti ja kysyi mitä Eläkeliiton osallistuminen merkitsisi, niin sanoin, että vähimmillään sitä, että tuotte mitalit ja jaatte ne. Kilpailupäiväksi olen kaavaillut torstaita 17.7. Kilpailukeskus Ahjola. Henkilökohtainen alkaisi klo 11 ja viestit klo 17. Sen verran olen kysellyt halukkaita mukaan, että tärkeimmät ovat lupautuneet. Timo hoitaa tulospalvelun iltarasti ohjelmalla, Esko on luvannut piirtää radat talven aikana. Maukan kanssa viedään tolpat ja rastit. Maukka pitää iltarastit samoilla lipuilla. Se olisi Maukan iltarasti osuus. Karttaa yritetään päivittää porukalla. Näin Esko kaavaili.

Joo, eiköhän sentää saada Kullasvuoren kartta päivitettyä. Nyt pitäisi kyllä saada viimeisin Ocad-tiedosto siitä. Kuka osaisi sellaisen järkätä?

Kävin Orimattilassa yö suunnistamassa. Opettelua se oli, mutta hauskaa ja mukava tunne jäi. Sellaista se on kun ei tiedä missä on.

Joskus tieto ei kulje, joskus taas suorastaan lentää. Vasta eilen sain suruviestin. Väinö Patama on poissa. Hänet on siunattu Lappeenrannassa 8.11.2024. Väiskin kuolinsyy oli suolistosyöpä. Väiski on tuhkattu, joten hautaa ei ole.
Väiskin perhe oli evakkoperhe. Muutaman mutkan kautta perhe muutti Auttoisille,kylänraitille, Siljanderin Idan taloon. Kansakoulun jälkeen Väiski oli Aarnon Puussa jyrsinmiehenä. Väiski innostui urheilusta, suunnistusta opeteltiin yhdessä. Väiski määrättiin suorittamaan varusmispalvelusta Hennalaan. Piirin suunnistusjaoston kokouksessa sanoin Avikaisen Hempalle, että tee armeijassa Väiskistä huippu suunnistaja. Hemppa vastasi minulle varmaan tapaansa. "Kuule Jukka, armeijassa ei jostain Auttoisten Patamasta suunnistajaa tehdä." Hemppa tarkoitti, että aika ei riitä. No, Väiski voitti mennen tullen varusmies suunnistuksia, vaikka Hennalassa oli kait lähes tuhat varusmiestä. Hemppa otti Väiskin partio joukkueeseen ja partio voitti Puolustusvoimien partio mestaruuden.
Väiski oli kestävyys urheilija. Maraton meni Evolla aikaan 2.34. Väiski voitti H35 sarjan suunnistuksen Suomenmestaruuden Ilomantsissa Tahvanaisen Veijon radoilla. Väiski oli hiihtosuunnistuksen MM joukkueessa jo kun oli Auttoisilla töissä. Päijät Rastin ankkuri monessa Jukolassa , maalissa sijoilla 52...54 , seitsemänkymmentä luvun alussa. SM mitaleita hisuviesteissä Lammin Säkiän ja Joutsenon joukkueissa, Kalevan Kierroksen hopeaa. Rajamies Väiski kuvasi itseään "Laitapuolen kulkijaksi"
Laitapuolen kulkija on poissa, me Päijät-Rastin alkuaikojen viestinviejät muistelemme monia yhteisiä Väiskin kanssa tehtyjä kisahetkiä.
Jukka

Ratamestariryhmä Esko Jussilan johdolla on aloittanut työnsä Kullasvuoren suunnistuskartan päivityksessä. Kivi kerrallaan laitetaan paikoilleen. Ei se sen kummempaa ole. Esko piirtää maastomerkinnät "puhtaaksi" ja sitten vielä pikku tarkistus päivityksestä maastossa. Taidan ryhtyä ennustajaksi, pelkään mustaa joulua. Ei pääse pukki porolla ja pulkalla tuomaan mulle joulu kääreitä.

Torstaina tapasin Pihlajakodissa vauhtiveikko Pasi Niemisen. Pasi oli tervehtimässä Isä Raunoa. Vaikkka Raunon maastolenkit on takana päin ja käytävilläkin on rollaattori apuna, niin tämä järkikulta, joka meikäläisellä pätkii, on Raunolla tallella. Pasi kertoi, että hänellä on suunnitteilla juosta marathon ensi kesänä. Katselin siinä tirehtöörin keskivartaloa ja taisin sanoa, että vähintään kymppi pois. Meinaan matka tyssää, jos ei kropassa näy treeni jo vaatteiden päältä. Pasi lupasi kirjoitella kunnon edistymisestä tänne. Että, jos ei kirjoituiksia näy, niin kunto ei ole edistynyt. Niin tässä miettii H85 JL.