Hisukausi 2019

Käytiin Evolla kaksipäiväisissä. Eemeli, Markku, Veijo, Esko ja meikä. Viisi hisustelijaa. Kolme sarjavoittoa ja 4 aluemestaruutta 2 aluehopeaa 2 aluepronssia.

Viestimitali oli ilmeisesti muutaman sentin päässä . Jos Veijo olisi hiihtänyt hieman lähempää rastileimasimen ohi, niin että leima olisi tullut, niin se olisi riittänyt. Mutta ei ollut lainkaan turha reissu, tapahtumien kirjo viikonloppuna oli taas moninainen.

Lauantaina saatiin kaksoisvoitto vaikka sarjassa oli vain yksi seuran edustaja! Nimittäin mestari-Veijon jälkeen hopealle tuli Hämeenlinnaa edustava Olavi Erkkilä, ja hänen edesottamuksissaanhan on aina vahvasti mukana myös Päijät-Rastin leima. Kisasivuilla on valokuva herroista palkintokorokkeella.

Sunnuntain viestistä sitten saisi vaikka pidemmänkin stoorin. Olavi ja Veijo olivat kumpikin kakkososuudella, ja lähtöä odotellessaan juttelivat keskenään sen verran keskittyneesti että Olavi ei huomannut vaihtoon tullutta aloittajaansa, vaan antoi jokusen minuutin tasoitusta ennenkuin malttoi osuudelleen lähteä. No, asioillahan on aina tärkeysjärjestys! Tämä tasoitus saattoi maksaa myös Hls:lle pronssin, joten siinä kumpikin joukkue harjoitti hyväntekeväisyyttä kilpakumppaneitaan kohtaan.

Maasto, urat, keli ja järjestelyt kaikkinensa Lemillä olivat aivan kärkikastia tällaiseen arvokisaan. Vaativaa ja vauhdikasta! 

Ja seurantahan voi ilmoittaa, että jälleen on seuralle tullut SM-kultaa! Jukka on pokannut komeasti sprintin mestaruuden :klap: . Veijo on sijoittunut sarjassaan viidenneksi, yksi juhlava kuuden minuutin pummi on tehnyt tehtävänsä. Eroa kärkeen on hieman päälle 5 minuuttia, joten ainekset parempaan olivat kyllä. Onnittelut herroille, ja kausihan jatkuu vai kuinka?

Seuran palaverissa rakenneltiin iltarastikalenteria. Muutama vuosikymmen sitten  Ala-Porasan Pirkat järjesti hiihtosuunnistusharjoituksen Ala-Porasan maantieltä. Ilpo keksi hisustajille nimen. Maukka taisi hiihdellä urat maastoon. Vesijaolla Esko teki samaa. Lunta oli Eskon yksillä rasteilla niin, että sauvat vajosivat ja hiihto oli kehnoa. Sitten hiihdeltiin Maurin Kylmälän torpalta monta kertaa. Mieleeni on tullut miksi emme enään saa aikaiseksi hisuharjoituksia. Hisukalenterista puhumattakaan. Talvikauden hiihtely olisi hyvää treeniä kesää varten. Ja kansalliseen keskitasoon pääsisi ihan mukavasti, jos vaan opettelisi lajia. Paikallisten menestys mahdollistaisi paikallisen sponsoroinnin.
Päijät-Rasti on muutaman veteraanin hiihtelyllä yksi "kuulutetuimmista" seuroista hisukisoissa. Meillä on myös hyvä kisojen järjestäjämaine. Jos emme koe itseämme liian vanhoiksi ja laiskoiksi niin hisu SM kisan järjestäminen ylläpitäisi hyvää kassavarallisuutta ja seurahenkeä.
Mitä tuumii Väiski, seitsemänkymmentäluvun maajoukkuemies.?? Höyhenisen jäällä olisi hyvä luistelukeli...

Mölö-Matin hisuharkkoja Maukka piti useana talvena. Kyllä siihen mieheltä tunteja paloi, mutta hienoja tapahtumia niistä sitten syntyikin. Mieleenpainuvia, joskus jopa paikallislehteen pienen jutun ja kuvan kera päästiin (kun itse se tehtiin). Lähes kymmenkunta henkeä taisi parhaimmillaan Kauttisen rantamaisemissa rastien perässä hiihdellä.

Aktiivisuutta etenkin osanottajien puolelta se vaatii, että tapahtumia kannattaa järjestää.

Mulla on Esko sun aluekultamitali Evolta.

Piteåsta MM hisusta on seuralle tulossa tuomisena ainakin yksi mitali. Veijo voitti H80 sarjan pitkän matkan maailman mestaruuden.

Jaa-a. Tuloksissa näyttää ainakin seuraksenne ls-37:n...

Jäipi kertomatta, että Amerikoihna yritin saada järjestäjiä muuttamaan seuran, mutta ei onnistunut. Se oli liian vaikeaa heille. Luultavasti juuri tuon IOF rekisterin takia. Jos Timo ekspertti innostuu asian tutkimaan, niin olisi siitä apua ensi vuoden Insbruckin kisoihin.