Päijät-Rasti ry:n virallinen keskustelufoorumi ja ilmoituskanava
Et ole kijautunut foorumille. Kirjaudu tai luo käyttäjätunnus.
Ilmoitustaulu → Kisaraportit → AM-partio
Sivuja 1
Näyttäisi siltä, että seuralle on partioitu pari mitalia eilen RaRe:n pitämissä kisoissa.
D21 sij 2 PäiRa 1 1.35.31 :klap:
1. osuus Marjo Kontra
2. osuus Riikka Pelkonen
3. osuus Merja Lahtinen
H35 sij 1 PäiRa 1 54.33 :klap:
1. osuus Vesa Tähtinen
2. osuus Heikki Pelkonen
3. osuus Timo Maaranen
Mo!
ONNEA VAAN TYTÖILLE JA POJILLE! Hienoa homma eli vire on kova ennen Jukolaa!
Nipa
Päivittelin partiokisan tulokset tuonne mitalitaulukkoon. Mutta missä viipyy kisaraportit?!
- JV -
Raportoinpa täältä naapurivallan puolelta, jotta teillekin selviää syitä ja niiden seurauksia... 
Kilpailuhan osaltani alkoi jo Hervannassa, jossa hikoilin enemmän ja vähemmän tuskissani eräässä tilaisuudessa. Ajoissa kuitenkin sain Opelixin nokan kohti Paimelaa ja olin kisapaikallakin melkein varttia vaille kuusi. Ei siinä muuta kun oikeat vaatteet päälle ja jo aamupäivän puolella teipattuihin käpäliin suunnistuskengät ja metsästämään numeroa ja muuta tarpeellista sälää.
Kilpailun startti tapahtui partiolle tyypilliseen tyyliin, hillitön hässäkkä kun partionjohtajat yrittivät löytää omat partionsa rastien jakoa varten.
Oman partion osalta jako oli nopea ja selkeä, minulle 3-8 ja yhteiset 9 ja 14, Heli sai 9-16 ja Liisa-Marjatta 1,2,17-19 ja yhteiset.
Heti ensimmäisessä ylämäessä takaa tuli häirikkö: Kiurun Seppo höpötteli jotain ohi juostessaan. Tiukasti keskittyen kuitenkin selvitin tämän charmantin naapuriseuran herran häirintäyrityksen, jottei vain ko. seuran naisjoukkue pääse kuittaamaan sen takia. Mäen rastit löytyivät mainiosti järjestyksessä 3,6,4,5 ja sen jälkeen tuli siirtymä viereiseen mäkeen. Ihan vähän liikaa oikealta kaartaen lippu kuitenkin löytyi nätisti. Rastilta poistumista häiritsi sitten herra Hirvi. Siis ensin tietysti kuvittelin rinnettä alas kirmaavan jonkun raitapaidan aivan hillitöntä vauhtia, mutta pieni pään kääntö ja tarkastelu osoitti, että niin karvaiselle ei raitapaitaa anneta, vaan kyseessä oli ihan OIKEA villieläin. Taas kuitenkin torjuin kaiken sen maskuliinisuuden, mitä siitäkin eläimestä huokui ja suunnistin kauniisti polun risteykseen ja siitä rastille 8 mäen päälle. Seuraavan rastin jälkeen oli tiedossa jotain kuolettavaa: ~puolentoista kilometrin tieväli. No, vain yhden raitapaidan bongattuani (eikä sekään juossut ohi) pääsin metsään, jossa kaarsin rastin 16 kautta oikeaan paikkaan neljälletoista. Sitten ei ollutkaan jäljellä kuin yksi ylämäki kokoontumisrastille. Vähän ennen tielle tuloa pääsin huikkaamaan partiokaverille Liisa-Marjatalle tsemppiä, mutta sain vastaukseksi huonoja uutisia: yhteiset rastit oli vielä leimaamatta. Mitäpä siinä ihmettelemään, sotasuunnitelma valmiiksi ja Liisa takaisin metsään. Kiertelin vielä rastit 17-19 (ja taisin jotain raitapaitaa neuvoakin...). Niiden jälkeen näkyi toinenkin partioni jäsen, Helin kanssa tultiin kokoontumisrastille tien kautta ja päästiin ihailemaan Päijät-Rastin naisten loppukiriä. Kokoontumisrastilla oli todella rauhaisaa jutella niitä näitä, kun kukaan ei ollut häiritsemässä ja huutelemassa. 
Aikamme siinä ihmeteltyämme saimme Liisankin rastille ja pääsimme maaliin ihanien Rasti Reippaan miesten luo. Siellä meinasin vielä antaa sen verran tasoitusta, että melkein läimäsin emittini nollaleimasimeen tarkistuskapulan sijaan. argh2: Mutta onneks vaan melkein, saatiin tulos, mitalit ja kahvitkin vielä. 
Eli vaikka tuloksissa näyttää hurjalta, meillä oli niin hiivatin hauskaa, että ihan taatusti tullaan ens vuonnakin ja sitten... no, kyllä te tiedätte.
Omalta osalta kisa oli huippu, kun vertaa sunnuntain Orimattilan rääpäsyyn, mikä kyllä tulee hävettämään ja KAUAN. Tästedes taidan aina tulla kisoihin Hervannasta pienellä kiireellä...
"Vähän" kiinnostaisi, minkänäköinen oli Päran naisten rastien jako???
Mo!
Loistavaa raportointia Rouva Märkjärvi vai oliko se vielä nykyään Neiti Iivonen ::cool:
Meitsi on täällä kotona aivan kierroksissa, kun pitäisi lepopäivää pitää. Ei millään malttaisi, mutta ehkä nyt kuitenkin.
En sitten saanut pitkää yötä, vaikka koitin vielä sitä itselleni ruikuttaa, mutta on se meidän puheenjohtajan sana niin raskas myös kabineteissä kuin metsässäkin 
Sniper
juupajoki,
kyllä mä eilenkin käytin sitä sanoista 'raskainta' , kun ei aina osunu kangasmaastoa alle...
ja mä näin 2 hirvee. 3))
*
ps. ja eiköhän me ooteta sitä mestaruusraporttia Timolta.
Moi!
Ai jaa, mä pistän paremmaksi: ajoin tiistaina autolla Poriin ja tampereen jälkeen eteen juoksi kettu
Nipa
[size=2]Näin se kävi - eli sinne ja takaisin[/size]
(Kertomus siitä, kuinka minusta tuli mestari)
Lahti 1.6.2005
Lahdentien ja Tampereentien risteys klo 14:02:04 Puhelin pärähtää soimaan ja tuima miesääni kysyy: "Onkos sulla kamat mukana...?"
Päijänteenkatu 17 A 1 klo 17:16 Viimeinen asiakas on juuri astunut ovesta ulos. Odotan hetken, nostan repun olkapäälle ja ryntään rappukäytävään. En ole vielä repäissyt päällysvaatteita yltäni erään Krypton-planeetan miehen malliin.
Päijänteenkatu 17 klo 17:26 Hyppään ohikiitävän tumman urheiluauton hurjaan kyytiin. Kuski on tunnettu ralliautoilija Hankasalmelta. En ole vielä löytänyt Porschea, jonka hän (silloin joskus) sanoi omistavansa - no, eipä hänkään ole löytänyt Ferraria, jolla (silloin joskus) olen kehuskellut. Aivan oikein. Hän on vaimoni. Kova ääni ei lähde auton mustista kumirenkaista eikä moottorista. Kak... lapsemme kommunikoivat takapenkillä ja antavat ohjeita tulevaan koitokseen.
Tie 24 kukkilan mäki klo 17:27 Hurjastelemme 40 km tuntivauhtia Kukkilan mäessä kahden rekan takana.
Noitala, Paimela 1.6.2005
Klo 18:15 En ole vieläkään repäissyt takkia yltäni. Kävelen rauhallisen keskittyneesti tien reunaa kohti lähtöpaikkaa. Heikkohermoiset ja huonokuntoiset ottavat väliin juoksuaskeleita ja paljastavat levottomaan ja epävarmaan mieleensä hiipivät pelot turhalla toiminnalla, joka kuluttaa sitä energiaa, jolla leivotaan... mestareita !
Klo 18:34:52 Ohittelen vieläkin huonokuntoisempia kilpakumppaneita loivaa jyrkemmässä ylämäessä. Vastaavasti huomattavan kovakuntoiset kuntoihmeet pomppivat kevyesti ohitseni molemmin puolin. Mäen päältä on vain hieman matkaa kohtaan, jossa ajattelin siirtyä metsän puolelle. Ja kas - älylajistahan tässä on kysymys - seuraan vain edelläni sakeassa pusikossa eteneviä oppaita suoraan rastille. Totuuden nimessä on mainittava, että katsoin muutaman kerran karttaan (jota pitelin kädessäni oikein päin) varmistaakseni, että osoite on oikea. Lähtöalueella olin luopunut päällysvaateistani, joiden alta paljastui edellisen illan iltarastien pesemätön ja hikinen, mutta aina niin häikäisevä seuramme suunnistuspuku.
Klo 18:39:30 Näen Lahtisen Arin pyrkimässä osapuilleen samaan suuntaan kuin itsekin. Teen kaikkeni saadakseni hänet kiinni, mutta epäonnistun liukastuessani maassa makaavaan koivunrankaan (en kuitenkaan kaadu). Juosta hölköttelen kohti rastia nro 9 polkua pitkin. Oivallan, että paras reitti rastille kulkee kumpareen kylkeä pitkin. Kyseessä oli virhearvio, sillä kumpareen juuri on ryteikköinen ja sen päällinen nopeakulkuinen. Kapuan mäelle ja juoksen toisten perässä rastille. Totuudessa pysyäkseni tiesin koko ajan, että se rasti on tässä metsässä.
Hieman myöhemmin seuraava rastini on nro 11. Pomppaan polulta metsään ja arvelen, että paras on juosta erään mäen alta vihreän ryteikön reunasta mäelle, jolla rasti piileskelee. Yht'äkkiä mr * huikkaa, että voisin yrittää juosta hänen perässään. Hyvä valvonta on joukkueessamme, kun joukkueen johtaja näin ystävällisesti käy varmistamassa, että muut hoitavat hommansa. No, rasti löytyy kaikesta huolimatta ja vielä seuraavakin, joka on edellisestä noin 150 metrin päässä. Ja väkeä on kuin Jukolassa.
Sitten Hämmästyksekseni saan perääni peesaajan, joka kyselee, minne rastille olen menossa. Voi miesparkaa, kun minua seuraa, mutta en paljasta hänelle vaistonvaraista kykyäni juosta jokaikisen mäennyppylän ja ryteikön pahimmista kohdista. Minä olen siihen jo tottunut, mutta muut eivät ehkä. Hypätessäni ryteiköstä tielle, kuulen rytinää pusikosta. Pari sataa metriä juostuani peesaaja tulee hoippuen ulos pusikosta. Vetelen pitkää väliä tietä pitkin pitkällä askeleella ja edelläni olevat selät näyttävät loittonevan. Onneksi on kartta - sen avulla ei eksy!
Minna Kaupin näköinen tyttö hypähtää tielle ylämäen kohdalla ja lähtee juoksemaan samaan suuntaan. odotan koko ajan, että kohta jokin suhahtaa ohitseni, mutta erehdyn. Kuntoni on ilmeisen kova, sillä hän jää kauas jälkeen. Sitten näen raitapaidan edessäni. Hege painelee hirven lailla edelläni ja katoaa metsään. Valitsen helpon reitin linjaa pitkin, käännyn mäen päällä itään ja juoksen suoraan rastille. Seuraava rasti on 200 metrin päässä samalla korkeuskäyrällä. En kuitenkaan juokse käyrää pitkin, vaan seuraan erästä kovakuntoista suunnistajaa suoraan rastille. Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä minä sille itsekin olisin joskus löytänyt.
Loppukiri alkaa Matkaa viimeiselle rastilleni, joka on kokoontumisrasti, on linnuntietä pitkin 1300 metriä. Päätän juosta vain pohjoiseen kunnes tulen tielle. Edessä on valtava aukea, jolla meitä raitapaitoja näyttää menevän minun lisäkseni kaksi. Valtosen Pekka ja Mr * juoksevat edelläni enkä saa heitä kiinni. Etsin muutaman pöheikön ja juoksentelen niitä pitkin ja juuri ennen tietä löydän ryteikön, jota on pakko käydä testaamassa. Tiellä juoksen alamäkeen jonkun matkaa ja hypähdän metsään samalla kohdalla kuin pari vanhempaa suunnistajaa. Saavun avokalliolle ja ymmärrän, että sedät ovat joko eksyksissä tai menossa muualle kuin oletin. Tällä ratkaisevalla hetkellä jouduin vihdoinkin laittamaan kaiken taitoni peliin ja vaikka olisin halunnut pyrähtää pari kierrosta ympäri silmät kiinni ja jatkaa 3 minuuttia näin arvottuun suuntaan, maltan mieleni ja käännän suurennuslasin oletetun sijaintikohtani päälle. Huomaan kartassa harmaan läiskän, joka tarkoittaa avokalliota. Hyvällä tuurilla se on juuri se paikka, jossa olen. Suuntaan katseeni rastin suuntaan ja höristän korviani. Ei näy, ei kuulu. Lähden kävelemään valitsemaani suuntaan ja yht'äkkiä eteeni avautuu metsään leiriytyneiden suunnistajien joukko. He ovat leiriytyneet viimeiselle rastille! Leimaan sen ja hetken päästä myös Mr * saapuu leiriin. Hege onkin lepäillyt jo jonkin aikaa, mutta meillä ei ole vaikeuksia houkutella häntä juoksemaan vielä noin 270 metriä maaliin saakka.
Lopuksi Voitimme sarjamme (H35) ylivoimaisesti reilulla 13 minuutilla. Toinen sarjassamme kilpaillut joukkue ei kyennyt uhkaamaan meitä, vaikka jättivät jonkin rastin leimaamatta. Heidät hylättiin. Voittomme perustui lujaan kuntoon, rautaiseen tahtoon, tiukaan keskittymiseen, hyvään joukkuehenkeen ja nopeaan ja järkevään rastien jakoon.
"Aivan fantastinen olo, en kyennyt kuvitelmissani arvaamaan lähellekään, kuinka upealta aluemestaruus tuntuu. Tästä vaan nyt jatketaan entiseen malliin ja katsotaan kausi kerrallaan, mihin pystytään. Uskon, että ensi kaudella muutkin ovat parempia ja tekevät kovempia kierrosaikoja. Hieno kisa ja muita muistuttaisinkin siitä, että tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto."
Moi!
Loistavaa kertomusta TM! Pitäisikö TM:n vaihtaa nimimerkkinsä nykyään AM:ksi tai T.A.M.2005.
Nipa
tässä tulee vähän raporttia päran naisten seikkailuista Paimelassa...
Jos Asikkalan naiset saivat rastit jaettua nopeasti ja selkeästi, niin me kyllä vietimme pitkän tovin rasteja jaellen. Huomattuamme missä yhteiset rastit olivat lamaannuimme täysin! Partiossamme oli mukana suunnistuskisojen ensi kertalainen Marjo, jolle oli tarkoitus antaa helpoimmat rastit ja lyhyin matka. No näillä yhteisillä rasteilla se lyhyt matka oli ainakin mahdoton toteuttaa... Saimme kuitenkin loppujen lopuksi rastit jaettua ja niinpä Riikka lähti hakemaan rasteja 1,2,5,6,7,11,13 ja 15 , Marjolle annettiin tehtäväksi hakea 8,10,17 ja 18 ja mun oli tarkoitus löytää 3,4,12,16, ja 19. Ja tietysti me käytiin kaikki niillä yhteisillä rasteilla!
3 ja 4 löytyi ihan mukavasti, mutta neloselta kohti yhteistärastia mennessäni tapasin kaksi kertaa tämän herra Hirven. Ensimmäisellä kerralla hirvi juoksi ohitseni sellaisessa tiheässä taimikossa (itse juoksin polkua ja silti se meni ohi... 
) ja parin sadan metrin päässä todennäköisesti samainen hirvi ylitti polun jolla juoksin. Minä tulin oikealta joten hirvi olisi ollut väistämisvelvollinen, mutta näytti olevan sen verran paniikissa että katsoin parhaaksi pysähtyä ja antaa tietä. Yhteinen rasti löytyi pienen hakemisen jälkeen ja rastille 12 osuin ihan tuurilla... Rastille 16 mennessäni tuli vastaan iskä, joka oli kuulemma menossa jo kohti viimeistä rastia. Marjon kanssa oltiin saan aikaan toisella yhteisellä rastilla ja tässä vaiheessa homma oli hanskassa molemmilla. Seuraavaa rastia hakiessa ne hanskat hukkuivat sitten molemmilta... mä jouduin ettimään rastini pienestä pummista huolimatta ite (olin varma ettei mettässä ollu enää ketään muita...) Marjo ei kuitenkaan hädän hetkellä ollut onneksi jäänyt yksin vaan Katja oli ystävällisesti neuvonut vastustajaansa Olin tosi yllättynyt että tulin viimeiselle rastille ekana meidän partiosta, olin ollut ihan varma että Riikka ja Marjo olisivat olleet siellä jo vaikka kuinka kauan... viitisen minuuttia odoteltuani juoksi Riikka kohti viimeistä rastia, mutta leimaamisen sijasta ilmotti että rastit 1 ja 2 oli vielä hakematta. No saahan niitä rasteja kai vielä tässä vaiheessakin jakaa uudestaa, joten mä lähdin hakemaan ykköstä jonne oli matkaa huimat 100 metriä ja Riikka lähti kiipeämään kohti kakkosta. Tältä reissulta palattua odottelimme noin 10 min ja sitten Marjokin lähestyi meitä, leimasi viimeisen rastin ja loppukiri saattoi alkaa!
Merja
Hei
Tervehdys naapuriseurasta. Täällä näkyy muitakin meikäläisiä käynyt.
Olin partiokisoissa kuvaajana. Kuvia on siirretty seuramme sivuille.
Siellä näkyy olevan joitakin päräläisiäkin. Jos joku ei halua että kuva
on näkyvillä niin voisi ystävällisesti siitä ilmoittaa. Poista kyllä sitten
kyseisen kuvan. Niin tuli siellä bongailtua omaa seuraa että naapuri seuraa.
Tulkaa iltarasteille nauttimaan Aurinkovuoren rinteistä ke. 15.6.
Paikkana vt 24 Vääksy 2km pohjoiseen.
t. Matti
Sivuja 1
Ilmoitustaulu → Kisaraportit → AM-partio
Powered by PunBB 1.4.4, supported by Informer Technologies, Inc.