Leimaus 2014

No niih, pientä raporttia täältä helteiseltä Ounasvaaran laelta.

Ensinnäkin on juuri niinkuin olen arvellutkin aina. Täällä on kesällä lämmintä, aurinko paistaa ja hyttysiä vähemmän kuin Padasjoella. Lenkkeilymaastot ovat mahtavat ja houkuttelevat. Suunnistusseuratoimintakin tuntuu vilkkaalta. Nämä saattavat lähteä iltarasteilla käymään... vai oliko am-kisoissa... ihan sama, Saariselällä ja niin eespäin. Matkat ovat kuin Amerikassa.

Starttasimme noin puoli kymmenen aikaan Padasjoelta ja lapsukaiset olivat autossa koko matkan hyvin sopuisasti. Kaikki mahtuivat suksiboxiin. Siis ne matkatavarat tietenkin. Heh, heh...

Teimme reissun muutaman pysähdyksen taktiikalla, mikä nostatti hien pintaan tuossa ennen ii:tä. Aika nopsasti toi viimeinen "neljännes" tankista kuluu. No iissä oli onneksi jopa neljä, viisi tai kuusi huoltoasemaa. Pizzat otettiin Viitasaarella ja olivat muuten annokset isot. Hinta ei niinkään. Eipä sen jälkeen kyllä kukaan jaksanut enään mitään syödä.

Keskisuomen teillä eli Pyhäsalmelta eteenpäin täytyy olla muuten hyvin tarkka liikennekameroiden suhteen. Nopeusrajoitukset vaihtelevat vähän väliä ja kameroita on piilotettu milloin minkin sillan pieleen. Moottorijarrutus ei muuten riitä. Kun lätkä näyttää, että nyt on kasikympin alue, niin täytyy tehdä suht voimakas jarrutus, että vauhti tippuu ennen kameratolppaa. Onneksi ollaan liikenteessä laina-autolla, niin eivät sakkolaput tule kotio. Ainakin yksi kamera välähti - hyvinkin pitkällä suoralla, peltoa molemmin puolin, oli tavanomainen lyhyt silta. Sen ajaksi piti vauhtia hiven tipauttaa. Luulin, että moottorijarrutus riitti, muttei. Ja kaiken kukkuraksi joku oli väsännyt liimatarralappuset jokaiselle otsaan. Mullakin oli sellainen otsassa. Mutta siinä oli vaan etunimi...

Harjoittelumaastot ovat täällä tosi hyvät ja harjoitukset ovat olleet mukavia. Itekin olen juossut muutaman. Mikaela kyllä harjoitti kuntoaan tänään oikein olan takaa, kun juoksenteli Kemijoen rannalta Ounasvaaran yli majapaikkaan. Eikä kuulemma tehnyt edes tiukkaa. Tuolihissimiehet kun lähtivät lounastamaan, niin hissit pysähtyivät siihen. Se, että olen tässä kirjoittamassa, johtuu vain siitä, että Eemelin kanssa ehdittiin sieltä alhaalta viimeisten joukossa hissiin... Mikaela tais jäädä kyytiä vaille silleen ihan niukasti.

Tarkkuus- ja suuntaharjoituksissa tuli juoksenneltua noin viisi kilsaa, tai sen ekan puolikkaan kävelin Jaakon kanssa, kun oli satuttanut jalkaansa. Tosin ihmeparantuminen myöhemmin tapahtui jalkapallokentällä(!?). No juu, siellä mennessä yht'äkkiä huomattiin Akselin pinkovan ihan hirveetä vauhtia kaakkoon. Eemeli seurasi kymmenen metriä perässä. Me tietysti pysäytettiin Eemeli, joka kuitenkin tästä häirinnästä huolimatta onnistui suunnistamaan ratansa läpi. Sitten parivaljakko oli lähtenyt toiselle radalle. Kun itse tulin pois toiselta kierrokselta, havaitsin, että Akseli ja Eemeli eivät olleet kirjautuneet harjoituksesta pois. Olivat muuten viimiset metsässä. Miskan ja Jaakon kanssa lähdettiin pelastamaan niitä tuolta erämaasta. Harjoitusvalvojien kanssa juuri oli mietitty minkälaisen lenkin kukin tekee, kun yht'äkkiä pojat kirmasivatkin vastaan mutkan takaa. Jossain kohtaa oli kartta mennyt väärinpäin. Toinen oli huomannut, että ny varmaan mennään metsään, mutta ei ollut kehdannut sanoa toiselle. No, juttelivat sitten leppoisasti jonkun mummelin kanssa ja varovaisesti olivat tiedustelleet, missä päin se hotelli on... Mutta hyvä harjoitus!

Jo mainitsinkin tuosta maastosta. Jotta kartta ei olisi aivan tylsän näköinen, ovat printanneet siihen vihreää vaihtelun vuoksi paikoitellen. Ja se vihreä, niin, eikös se ollut sen merkki, että näkyvyys saataa olla paikoitellen rajoittunut. Nämä paikalliset varmaan halvaantuis, jos joutuivat päijät-hämäläiseen vihreään - tosin Tessa oli kohdannut jossakin takamailla sellaistakin. Täkäläinen vihreä kun kai tarkoittaa, että alueella kasvaa harvakseltaan puita, joiden oksat ulottuvat melko alas ja että nämä puut ovat ehkä kuusta. Tai jotain.

Tämä on kyllä ikimuistoinen lasten tahi nuortenleiri siinä mielessä, että tähän mennessä karkkia on kulunut aivan älyttömän vähän. Ei ole ollut aikaa kenelläkään käydä etsimässä karkkipuoteja, emmä ole kyllä niille vielä rahaakaan antanut. Säästyvät huomiseen Joulupukin ihmemaahan. Jäätelöä on sen sijaan pyritty syömään harkitusti. Ruokalaan on yritetty mennä ajoissa ja ruokaa on saatu. Toisin on ollut toisten laita. Mitäs tulevat Päijran nälkäisten junioreiden jälkeen syömään. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Kello on nyt 23.07 - supinaa kuuluu parvelta eivätkä nuo muutkaan nuku. Minä tässä kuuntelen tiskikoneen hurinaa ja kerkisin laittaan tuon pyykkikoneenkin pyörimään jotain pikapesua. Saap nähä minkälaisia tekstiilinriekaleita saan toivottavasti pian ripustella tuonne kuivauskaappiin.