Suunnistuskerho 2010

Hei!

Timon ajatukset kuulostavat hyviltä! Itse voin lupautua jonkinlaiseksi "apuohjaajaksi" - tosin epäsäännöllisistä työajoistani johtuen en valitettavasti joka kerralle tule pääsemään (se on nähty muidenkin harrastusten kohdalla). Meidän perheestä tulisi kerholaisia mukaan 1-2: Mikaelahan on innokas suunnistelija jo nyt, mutta Akseli hieman alaikäinen tuohon Timon kaavailemaan ikähaarukkaan. Mikaelalla on ollut innostusta lähteä myöskin kesäkuussa pidettävälle Leiritulet-liikuntaleirille Vierumäelle. Siellä olisi lajikoulun puolella lajivalikoimassa mm. suunnistus. Leirikaveria ei ole vaan Mikaelalle vielä löytynyt ja on hieman pieni vielä yksinään lähtemään leirireissulle...  Tokihan siellä sitten uusiakin kavereita saa, mutta jos jonkun jälkikasvulla olisi innokkuutta tuollaiselle leirille lähteä, niin yhteydenottoa allekirjoittaneeseen.
terveisin,
Marika

Kerhon avaus To 6.5.2010

Onneksi sää suosi kerhon avausta. Ei ollut kamalan kylmää ja aurinkokin paistoi. Osallistujia oli tällä kertaa kuusi - kerhoikäisiä neljä.

Ensimmäisen kerran ohjelmassa oli kevyttä tutustumista koulun piha-alueeseen, karttaan ja sen kääntelyyn niin, että karttapohjoinen osoitti kompassipohjoiseen. Sitä kutsutaan hienosti kartan suuntaamiseksi. Sitten vedettiin läpi pihasuunnistus kuudella rastilla. Kaikkein parhaat harjoitukset olivat lopussa - rosvoa ja poliisia sekä laavahippaa.

Pihasuunnistuksia voisi varmaan ottaa jatkossakin ja ehkä muillakin pihoilla ja miksei hiukan soveltaen vaikka puistomaisemmassakin ympäristössä. Ideana on, että ympäristö on helppo, rastit voivat näkyä edelliselle rastipisteelle ja ehkä kerralla voisi olla useampikin rasti näkyvissä, niin on mistä valita.

Esitettyihin toivomuksiin kuului rastireitti ja harjoitukset, joissa voisi oppia oikaisemaan rastireitiltä.

To 20.5.2010
Jollain tapaa olen saanut sellaisen mielikuvan, että lasten kanssa on turha leikkiä - he haluavat suunnistaa. Ja mitä enemmän rasteja, sen parempi.

Tällä kertaa toteutin 4 rastin rastireitin Metsäkankaan kartalla hyväkulkuiseen melko harvakasvuiseen metsään, jossa on hyvä näkyvyys. Ohjeeksi kerholaiset saivat oikaista jokaisella rastilla ja lähdössä kävimme läpi, millä rastilla oikaistaan mitenkin - lippusiima on vain turvallisuuden tunteen takia ja sen seuraaminen vie enemmän aikaa kuin oikaisu. Oikaisuja oli kahdenlaisia - kompassin apuun perustuva turhan mutkan oikaisu ja kartanlukuun perustuva valinta kulkea polkua pitkin rastille sen sijaan, että seuraisi lippusiimaa pois polulta.

Ensimmäinen mahdollisuus oikaista oli heti lähdöstä ensimmäiselle rastille. Siis suunta kompassilla oikeaan suuntaan ja rasti tulee näkyviin, kun on vielä lähtöpaikkaankin näköyhteys. Matkaa rastille on noin 100 metriä lähdöstä. Jokainen kerholainen käytti tätä mahdollisuutta, sillä lähdön hetkellä kertasimme suunnan ottamisen ja kaikilla oli sitten valmiiksi oikea suunta tiedossa.

Ykkösrastilla pääsi tekemään ratkaisun - lähteäkö lippusiimaa pitkin vai ottaako kompassilla suunta toiselle rastille. Siimareitti lähti 90 astetta väärään suuntaan noin kolme korkeuskäyrän mäkeä alas ja rastin lähellä taas sama mäki ylös. Kompassin kanssa rastia kohti lähteneet joutuivat kulkemaan pari-kolmekymmentä metriä, jonka jälkeen rasti/rastikumpare häämötti edessä. Välihän oli lähes tasainen ja oikaistessa matkaa kertyi peräti 114 metriä.

Kolmannella rastivälillä siimari tulee polulle, mutta lähteekin samantien polulta pois viereiselle mäelle tekemään turhan lenkin - eikä edes näköalat kyseiseltä mäeltä ole kovin kummoiset. Polku sen sijaan tekee pienen mutkan, jonka takana rasti sitten häämöttääkin. Tämä olikin jokaisen valinta ja huomattavasti helpompaa kuin kompassin kanssa seikkailu, sillä suunnanotto vie sekin aikaa vielä jonkin verran.

Neljännen rastivälin oikaisu kompassilla oli kaikkein vaikein - ainakaan itse en osunut kolmella yrittämällä rastille, joten vedin lipusiiman siten, että se pysäyttäisi ohikulkijan ja sen avulla rasti sitten löytyisi. Kerholaiset tosin tulivat rastille sitten suoraan, vain yksi taisi turvautua seurailemaan juosten lippusiimaa, mikä toikin runsaasti lisää matkaa ja aikaakin minuutista kahteen, riippuen siitä, miten nopeasti oikaisijat kävelivät.

Maaliin tultiin lippusiimaa pitkin ja kun kaikki olivat tulleet maaliin oli aika maistella mehua ja limonadia. Toivomuksena oli, että rasteja olisi voinut olla enemmänkin.

Sään puolesta olosuhteet olivat otolliset, aurinko paistoi ja lämpöä oli reilusti päälle kahdenkymmenen.

Jatkoa ajatellen olisi hienoa, jos seuran lukuisat eriasteiset iltarata- ym. mestarit katsoisivat karttojaan kerhoa ajatellen ja harrastuksen vuoksi suunnittelisivat valmiiksi kerhon käyttöön rastireittiharjoituksia siten, että lippusiimaan ei tarvitsisi viedä maastoon kuin 1-1,5 km ja rasteja vois olla ehkä 5-6 kpl.

To 27.5.2010 (lämpöä taisi olla 13-14 astetta ja taivas pilvinen)

Varsinaisia kerholaisia oli nyt mukana peräti kolme ja vierailijoita kaksi. Muita osallistujia oli pilvin pimein, sillä kerho sattui sopivasti olemaan samaan aikaan samalla rastireittiradalla kuin Kullasvuoren koulun 5.luokkalaisten suunnistusilta.

Rastireitillä oli kuusi rastia ja tarjolla oli perusoikaisuja polkua pitkin. Kukaan ei tainnut käyttää kaikkia oikaisuja hyväksi, mutta ainakin lähtöä ennen niitä tunnuttiin harkitsevan. Oikaisuissa on kuitenkin yksi yllättävä ongelma - kun on tullut oikaistua rastille, niin oikaisija saattaa olla epävarma siitä, kumpaan suuntaan lippusiimaa täytyy jatkaa matkaa! Toisaalta pientä epävarmuutta pienen suunnistajanalun päässä voi herättää sekin, että ei voi olla ihan varma, että tuolla edempänä polulla oleva rasti olisi seuraava rasti, kun karttaa on edellisen kerran katsonut lähdössä...

Vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan rastireitin jälkeen oli tarjolla nuotiolla oleskelua, makkaranpaistoa, tyhjien pullojen ja tölkkien metsästystä (niistähän saa kaupassa rahaa) ja muuta haahuilua mukavassa ympäristössä sopivankokoisessa porukassa.

Ensi viikolla kerhoa ei ole, koska kerholaiset ovat torstai-iltana koulun kevätjuhlassa. Sitä seuraavien 2 harjoituksen ajankohtaa täytyy miettiä, sillä puolet kerholaisista on jalkapallokoulussa.