Sprinttiviesti on tätä nykyä Suomen valttikortteja kansainvälisillä laduilla, joten pitihän sitäkin hunajata kokeilla, kun tilaisuus tuli. Näillä lumilla ei alueen viestikisalle oikein löytynyt sijaa, joten siihen varatut mitalit ratkottiin trendikkäästi parisprinttikisalla viime viikonloppuna.
Kisapaikkana oli Mäntsälän Hirvihaaran hiihtokeskus, jossa oli per … inteiseen hisumaastoon verrattuna varsin pienikokoinen alue käytettävissä hiihtosuunnistusta varten. Kartan mittakaavana oli 1:5000, ja hyvin alue mahtui yhdelle A4-tulosteelle. Alueella kiemurteli erinomainen hiihtourasto, ja mäkiseen maastoon vedetyt kelkkaurat tekivät etenemisestä vaihtelevaa ja paikoin varsin vaativaakin. Pitkiä ratoja alueelle ei saa, mutta hyviä sprinttiratoja kyllä. Lyhyilläkin radoilla mentiin useaan kertaan ristikkäin, ja maastossa olikin aikamoinen kuhina. Eräs paikallinen kuntoilija totesikin menoa katsellessaan, että sinne sekaan ei tohdi lähteä, kun joka puun ja pensaan takaa tuntui esiin putkahtavan vauhdikkaasti etenevä, karttaan tuijottava hiihtosuunnistaja. Ratamestari ja muut järkkärit olivat tehneet hyvää työtä!
Aamulla oli halukkaille tarjolla jo henkilökohtainen kisa, ja lähes kaikki taisivat tilaisuutta käyttää hyväkseen. Markku ja Jukka ottivat tämän startin lähinnä ulkoilun kannalta ja hyvin rauhallisesti, muita edustajia PäijRa:lla ei tässä tapahtumassa ollutkaan.
Puolipäivällisen jälkeen päästiin sitten asiaan, eli am-viestiin. Viestissä oli 4 osuutta ja 2 hiihtäjää, joten kukin hisuttelija hiihti 2 osuutta. Osuus kesti lähes 20 minuuttia, joten kyllä sen jo jäsenissä huomasi. Luisto oli hyvä ja urat heti liippaisia aamun kisan jäljiltä. Ensimmäinen lenkki meni yleensä normaalisti, mutta sitten seuraavan oman osuuden odottelu saattoi helposti jäppiinnyttää koipia sen verran, että tasapainon kanssa oli aika tavalla tekemistä. Itse ainakin kompuroin heti toisen osuuden alussa muutaman kerran oikein perusteellisesti. Hiihtovälineet säilyivät hyvällä tuurilla ehjinä, mutta viime kesänä kovia kokenut pikkusormi sai taas toimia iskunvaimentimena, eikä se edelleenkään sellaisesta komennuksesta tykkää.
Matkassa oli siis kaksi joukkuetta, ja tuliaisina kaksi mestaruutta. Satavuotiaissa Antti ja Esko johtivat kansallisessa kisassa vielä kahden osuuden jälkeen, mutta loppuosuuksilla Rajamäen Rykmentti meni parin minuutin turvin kärkeen. Toisena pysyttiin selkeästi, ja tämä tiesi am-kultaa. Satakaksikymppisissä Markku ja Jukka asettivat selkeästi tavoitteekseen (jo ennen kisaa!) aluemestaruuden. Rauhallisesti aloittaneet miehet ohittivat kansallisessa sarjassa yhden joukkueen joka osuudella ollen lopulta sijalla 4. Edellä oli vain etelän seuroja, joten tavoite täyttyi ja mestarit saivat mitalien ohella onnitteluhalaukset Siskolta. Ei ollut turha reissu tämäkään!
Kausi jatkuu vielä, edessä on mm. keskimatkan SM-mittelöt Haapamäellä, ja sprintin SM-kisa vähän pohjoisempana ...
Kesät talvet, satoi tai paistoi
