[size=2]Iltarastit Hirtniemi[/size]
Matkaan piti lähteä kahden viikon flunssalepäilyjen jälkeen hitaasti ja varovaisesti. Ennen "lepotaukoa" ehdin harjoitella 8 päivänä peräkkäin yhteensä noin 26 kilometrin verran. Ilokseni huomasin tänään, että kunto on noususuunnassa. Nuoremmat tietenkin voivat ihmetellä, miten näin vähillä harjoitusmäärillä voi päästä lähes huippukuntoon, mutta se onnistuu iän mukanaan tuoman kokemuksen avulla 
Ennalta valittu taktiikka toteutui osittain.
Jo lähdössä oli hieman epämääräinen tunne, joka vahvistui alkutaipaleella. Päätin poiketa reitiltä hieman vasemmalle ja ahh... En kaatunut kertaakaan, mutta Kusin kerran. Siinä sitten seistessäni kivellä pienen suon ääressä ja katsellessani länteen tajusin rastin olevan siellä noin 150 metrin päässä. Aran uteliaasti voimia säästäen hiippailin rastille päin, kun eräs opinto-oppaista tuttu kirjainyhdistelmä NN vilahti nenäni edestä etelässä siintelevälle korkealle mäelle. Haahuiltuani hetken, huomasin rastin. Leimasimme lähes yhtaikaa. Ja kuntoihme paineli takaisin mäkeen, mutta minä hieman toiseen suuntaan. Kakkoselle matka taittui helposti ja leimasin hiukan ennen NN:ää!
Päätin kohottaa kuntoa ja painelin erän suurehkon mäen yli kaartaen hieman (eli liian paljon) itään, mutta en kuitenkaan missannut mäen korkeinta kohtaa - hengitykseni ei vinkunut, joten minulla ei kai sitten ole astmaa? Suurelle polulle saavuttuani lähdin juoksemaan loogiselta tuntuvaan suuntaan. Käänsin kartan oikein päin ja hetken päästeltyäni täysillä (= noin 10m matkassa, 20s ajassa) tajusin, että väärä suunta (180 astetta). Ei se mitään - NN paineli myös väärään suuntaan ja katosi horisonttiin. Minä tein käännöksen ja menin rastille. NN oli antanut tasoitusta minulle ehkä 300 m, mutta niin vaan kävi, että seuraavalla rastilla (4) tein pummin ja NN ei ilmeisesti. Kun kartassa on kaksi ojaa, niin luulisi, että niin on maastossakin. Mutta mitä pitäisi tehdä, kun ojia on viiden metrin välein? Mitä varten näihin karttoihin ylipäätään pitää painaa muuta kuin maantiet, linjat ja korkeuskäyrät?
Ei hämmentyis tällainen yksinkertainen suunnistelija niin paljoa.
Viides rasti löytyi hyvin, samoin kutonen. Kun lähestyin kutosta, NN leimasi ja lähti kohti suota - ja minä jonkin aikaa perässä. Se olikin viimeinen havainto NN:stä. Väli oli helppo, juoksukunto hyvä, mutta hidas (täytynee tehdä radalla pikajuokuharjoituksia). Vetäsin kutoselta lähtiessä lipat nilkan korkeudella olevaan piikkilankaan. Olkapää tuntuu kipeältä, onneksi ei ollut kiviä.
Seiska, kasi ja ysi löytyivät ilman etsintöjä, tosin yhden hiukan huonon reitivalinnan tein, mutta sattuuhan sitä. Kympille matkasin ilman hämmennystä, vaan varsinaisen rastin ohi onnistuin menemään idän puolelta ja ohi noin 50 metriä. Sitten käännyin takasin ja rasti löytyi. Ehkä hukkasin aikaa minuutin. Yhdelletoista matkaa oli enemmän, mutta suurin osa siitä oli tietä pitkin. Lopussa reitinvalintani meni erään talon pihapiirin vierestä. Kiersin sitä hiukan liian kaukaa ja tupsahdin yksinäiselle kivelle, joka ei ollut SE kivi. Hämmentyneenä pyörittelin silmiäni ja karttaa ja palasin näköpiirissä olevan talon kulmalle ja uusi yritys tuotti tulosta. Vaan jos olisin tieennyt sen hennon ohuen polun olevankin leveydeltään ja ololtaan kuin padasjoen kyläraitti, niin olisin alunperinkin juossut suoraan sille ja sillä selvä. Miksi tähän karttaan pitää merkitä mitään polkuja ylipäätään?
Korkeuskäyrät vaaleanvihreällä pohjalla olisivat aivan riittävät karttamerkinnät tässä maastossa. Siinä venähtäis am-kisailijoiden naamat, kun sellainen kartta nenän eteen lykättäisiin lähdössä 
12, 13, 14 sujuivat sitten ihan kivasti ilman etsiskelyjä. Mitä nyt ennen 13 katselin siirtolohkaretta ja mietin, missähän päin se jyrkänne on. Se olikin sen lohkareen kylki... Siihen kohtaan karttaa olisi kuulunut halkaisjaltaan 2 mm oleva musta läiskä.
Seuraavaksi kohti maalia. Toinen reitti olisi ollut maantietä pitkin ja siinä mukavan hulppea mäki. Minä juoksin saman mäen harjoituksen vuoksi metsän puolella!
Ja löysin maalin. Enkä edes ollut viimeinen metsästätulija.
Rata oli hyvä eli ei liian vaikea, rastit olivat selkeästi näkyvissä ja koko maastosta jäi positiivinen mielikuva. Kiitokset ratamestarille eli Henrille! :klap: