HCM

139  4589   Jussila Esko   Ala-Porasan Pirkat   Miehet 45v   3:54:11   3:51:56

Tämä oli meikäläiselle toinen maraton. Viime syksynä olin Berliinin maratonilla, joka siis oli ensimmäinen kerta täyspitkällä matkalla. Vaikka nyt oloa ei osaa oikein sivistyneellä ja painokelpoisella sanavalinnalla kuvailla, niin todennäköisesti jatkoa vielä seuraa, sellaiset 1 – 2 maratonia voisi varmaan kesässä hyvinkin köpitellä tällaisella kuntopohjalla. Ja pohjaahan voi aina parantaa!

Tähän kisaan en oikeastaan valmistautunut, päätös mukaanlähtemisestä syntyi vasta aivan viime metreillä ja ilmoittautumisajan loppupuolella. Pitkiä, kahden tunnin lenkkejä on koko kesältä takana vain muutama. Näin helteisenä kesänä on noin pitkien lenkkien teko ollut vaikeaa. Minulla etenkin on alituiseen lihaskrampit vaivana, ja tällainen pitkä hellejakso selvästi pahentaa tätä vaivaa.

Mutta kyllä tässä hommassa hyviäkin puolia on. Olympiastadionin nurmella ja juoksuradoilla oli hieno tallustella, ja aurinko paistoi. Mukana oli reilut 6000 muutakin juoksijaa, joten yksinäistä hetkeä ei tarvinnut kokea missään matkan vaiheilla (Berliinissä oli jopa ruuhkan tuntua, olihan juoksijoita siellä n. 40 000). Tunnelma oli varsin internationaalinen, juoksijoita oli monesta maasta. Koistinenkin oli mukana, mutta enpä häntä siellä tavannut. Enkä ketään muutakaan tuttua juoksijaa senpuoleen, mutta kyllä siinä alkumatkasta juttu lensi ihan tuntemattomienkin kesken. Loppukolmanneksella ei sitten kenelläkään ollut enää sanalliseen kommunikointiin voimia.

Virkin Vesa oli paikalla kannustamassa, hänet tapasin matkan varrella useammankin kerran. Lähtölaukauksen pamahduksen jälkeen sai kävellä pari minuuttia ennen kuin päästiin lähtöviivalle ja chippi-aika lähti käyntiin. Virallinen aika otetaan toki lähtölaukauksesta, mutta tuo kengännauhoihin kiinnitetty mikrosiru rekisteröi lähtöviivan ylityksen ja siten mittaa myös epävirallisesti tehollisen ajankäytön. Strategia oli sellainen, että puolimatkaan mennessä ei saa vielä tuntua väsymystä missään. Jos voimia tuntuu olevan, niin viimeisellä kympillä voi sitten niitä käyttää. Juoksijoiden huolto oli järjestetty hyvin, huoltopisteiden väli oli 3 – 5 km, tihentyen loppua kohti. Jokaisella pisteellä join Gatoraden urheilujuomaa n. 1dl, joskus myös vettä lisäksi. Koko matkan aikana tuli nestettä kiskottua ehkäpä n. 3 litraa. Suolakurkkua alkoi olla tarjolla parinkympin kohdalta alkaen, ja niitä otin varmaankin 4 kertaa. Muutama geeli oli omina eväinä matkassa, ja ne käytin loppukolmanneksella.

Juoksu sujui puolimatkaan aivan suunnitelman mukaan. Vvi oli kympin kohdalla, samoin jossakin 20km kohdalla (fillarilla). Kisan kärki tuli vastaan, erot olivat suuret. Africa rules! Espalle kurvatessa oli takana 25km, ja siitä alkoi varsinaisesti paluumatka. Lauttasaareen tultaessa oli takana n. 30km, ja siinä alkoi ilmaantua hieman krampin oireita oikeaan pohkeeseen. Edellisenä tiistaina pohje oli jo suunnistaessa krampannut, eikä se siitä vielä ollut palautunut täysin. Vvi oli taas 36km kohdalla kirittämässä, mutta nyt piti antaa sellaista palautetta, että matka painaa! Kohta vaikeudet todella alkoivat, kun jalka kramppasi ja meno pysähtyi siihen. Kovin paha ei kramppi ollut, mutta kolmisen minuuttia sen laukaisemiseen meni. Yllättäen pystyin kuitenkin rauhallisesti hölköttelemään, joten menoksi vain. Varovaisia liikkeitä, niin homma pelasi. En ollut suinkaan ainoa, jonka meno oli kramppien takia kulmikasta tuossa vaiheessa. Voimatkin olivat kummasti jo huvenneet, ja juomapaikoilla tuli otettua meno varsin rauhallisesti. Pari nousuvoittoista kohtaa kävelin ylös, muutoin olisivat pohkeet vetäneet jumiin. Stadionin torni oli jo näkyvissä, mutta kiri ei enää irronnut. Torni läheni hitaasti, mutta kuitenkin läheni. Oli hieno tunne tulla sisään stadionille maratonportista, mutta vielä hienompaa oli ylittää maaliviiva ja pysähtyä! Se on siinä!

Kaksi kolmasosaa juoksusta meni suunnitelman mukaan. Lopun krampit toivat aikaan lisää 5 –10 min. Tarkoitus oli aloittaa sen verran varovaisesti, että lopussa olisi vara vaikka jopa kiristää. Nytkin puolikkaat menivät varsin tasaisesti, joten varsinaista sippaamista ei tapahtunut, vaikka loppu oli kyllä aika tuskaista. Koistaa en koko reissulla nähnyt, mutta Vvi:n raporteista tiesin miehen matkassa olleen. Eroa tuli alle puoli tuntia, aika lailla ennakkokaavailujen mukaan. Aikani on muutaman minuutin parempi kuin Berliinissä, joka meni alusta loppuun ilman minkäänlaisia vaikeuksia. On tämä rankka laji, mutta oma viehätyksensa siinä on. Harkolan Hannun aikoihin ei ollut jakoa, mutta tavoitteena ne voi pitää (HaHa on niin kokenut kettu, että varmaan osaa juosta maratonin niin kuin se hänelle sopii. Minulla siinä on vielä paljon oppimista).

Nyt on olo aika lailla voipunut. On levon aika. Ja uusia tavoitteita kehiin!   

Ja Gatoradea en kyllä juo hetkeen aikaan!

Siellähän oli sitten P:joki ihan kohtuu hyvin edustettuna...
En tiennyt muita kuin Koistan starttaavan.
Mielenkiinnolla odotellaan Koistan raporttia, jotenkin on sellainen tunne että on ollut ongelmia... aika paljon...? Romon testilenkilläkin vauhti oli aivan toisenlaista, tosin onhan matkaakin tuplasti.
Onnea HCM:n juosseille !

Tai jos saataisiin oma maratonlenkki tänne Padasjoelle. Asfalttia tosi vähän ja metsää ja metsäpolkuja/hiekkateitä enemmän. Ja kun vielä loppuvitonen olis Kullasvuoren pururadan vitosen lenkki, niin ei olis liian kevytkään.

Ainoa haitta on se, että HCM:n fiilistä ei synny, koska siellä on aika paljon katselijoita ja kilpakumppaneita - tunnelma siellä on sellainen, joka auttaa jaksamaan maaliin hiukan väsähtäneemmänkin kuntoilijan. Niin ja km-vauhdista häipyy ainakin 15 sekuntia, kun yleisö kannustaa.

Jotta HCM:lle vaan ne, joiden jalat kestää asfalttia juosta.

Itse siirryin näemmä pyöräilyharjoituksiin ja ne tehdään vain asfaltilla. Viime vuoteen ero on pyöräillessä se, että nyt ylämäet eivät enää tunnu hyydyttävän jalkoja.

jaahas, tuossa ylläkö ilmoittautui tuleva kilpailunjohtaja? :klap::klap:

Moro!

Näin ovat mulle kovat pojat kertoneet, että maratonista kestää palautua noin 2-3 viikkoa lenkkikuntoon (riippuen kuinka tilttiin on itsensä juossut). Tai tokihan sitä voi mätkytellä menemään vaikka heti, mutta ei kuulemma ole helpompaa tapaa saada itseään totaaliseen monttuun.... Eli Eki, pidä vain jalat kohti kattoa vielä viikon päivät ja nautiskele elämästä sekä ehkä muutamasta oluesta Kuulemma tosiaan ei kande kuin höntsätä jotain pientä, kuten pyöräillä baariin ja takas tai pelata tennistä

Moilanen

P.S. Arvatkaas kenen ohjeita nuo ovat, vinkkinä kerrottakoon, että viime vuonna HCM aika oli jotain 2.35

Siinähän on sopiva palautusharjoittelu, kun levität ne murskeet.

Pirkat on saanut hyvän vahvistuksen riveihinsä! Edustuksia seuran tilille tulee täällä etelämpänäkin ainakin jokunen vielä tämän kesän lämpimillä ja syksyn raikkaissa tuulissa. Itse asiassa hienoimmat hölkkätapahtumat ja ulkoilukelit ovat tältäkin kesäkaudelta vielä edessä!

Kyllä tuollaisen tapahtuman järjesteleminen on aika massiivinen juttu. Kuinka moni voi sanoa juoksennelleensa Mannerheimintien ratikkakiskoilla? Kyllä siinä monta autoa joutui tilaa antamaan juoksijoille.

En joutunut liikenteen takia pysähtelemään kertaakaan, sen verran isossa sakissa koko ajan mentiin. Mutta kyllähän siellä varmaan jotkut joutuivat autojakin väistelemään, kyllä se jono sen verran pitkäksi venähti, ja tuli sinne sentään tyhjiä välejäkin paikoitellen. Huoltoasemien tarjoilut riittivät hyvin ainakin minun kohdalleni. Tosin, tulihan minun jälkeeni vielä yli puolet porukasta, joten loppupään tilanteesta ei minulla ole tietoa. Varsinainen extreme-laji siitä olisikin tullut, jos juoma olisi muutamaltakaan loppupuolen asemalta puuttunut!

Hienoja ulkoilutapahtumia on tarjolla, ja tua Ahvenanmaan puolikas vaikuttaa etenkin mielenkiintoiselta. Ja onhan sitä eCrossia, pääkaupunkijuoksua, Solvalla-marssia jne, joten ainakin pääkaupunkiseudulla saa jo valita parhaat päältä!

HCM:n tappiolista on yllättävän lyhyt; vain yksi varpaankynsi taitaa vetää mustaksi. Muuta haaveria ei sitten sattunutkaan. Edes hiertymiä tai rakkoja ei tullut. Nyt alkaa jaloissa olla mukavan kevyt tunne, alkaa kai voima palautua lihakseen vähän kerrallaan. Ja venyttely on makeaa!