Romon kulman pidemmällä testilenkillä
Mikäpäs sen rattoisampaa kuin Vappuaattona juoksennella 22km? NO, Helatorstaina ilmojenkin puolesta on mukava pistellä 23 km, lämpöähän ei ollut kuin 8-12 astetta riippuen siitä, mitattiinko sitä ennen vai jälkeen reippaan sadekuuron. Sähköäkin oli ilmassa ja ukkosen paukkeesta puheet juontuivat Laardii... siis Loordiin. No, siihen lappalaiseen kansanryhmään kuuluvaan lahjaan SUomen kansalle.
Houkuttelin Siljanderin Ilponkin lenkille - tuollaiselle hidasvauhtiselle, koska eihän tässä kovaa juosta. Eipäs vaan malttanut olla lähtemättä, joten lähdimmekin puoli tuntia ennen muita liikkeelle. Ensimmäinen kilometri oli lupaava ja kertoo lenkistä olennaisimman. Aikaa kului 5.35, vaikka emme poikenneet edes metsän puolella tai kävelleet yhtään mäkeä - ekalla kilometrillähän ei sellaista edes ole. Seuraavalla kilometrillä kiristimme hieman vauhtia, 2 km:n väliaika 10:50 lupaili jo alle kahden ja puolen tunnin alitusta. Noo, mitään aikatavoitetta emme laatineetkaan.
Vitonen taittui aikaan 26 minuuttia ja kone alkoi jo hiukan lämmetä. Kympin kohdan ohitimme ajassa 50.30 - tällä alkuosuudella kuulimme varsin paljon pajulintujen laulua, mutta oli siellä myös muutama tiltaltti. Tiltaltin tuntee todella helposti laulusta. Ulkonäöllisestihän niitä ei toisistaan juuri maallikko erotakaan, joten tässä kohden Mr *:n tuleekin olla tarkka, että ei amm.. hmm tarkkaile lähemmin väärää lintulajia. Kannattaa siis ensin kuunnella ja vasta sitten amp.. tutkia.
Asvaltilla mopo karkasi käsistä. Alla oli kiinteä hyväpitoinen, joskin kieltämättä hieman kova juoksualusta. Kova oli muuten vauhtikin. Viidentoista kilometrin kohtaa emme kyllä huomanneet, mutta 17 km aikaa meni noin tunti ja 22 minuuttia. Siis kympistä seitsemääntoista vauhti oli noin 4.30 kilometriä kohden. 
Siinä aika lopussakin juttu luisti, vaikka loordit sun muut olikin jo käsitelty. Viimeisenä ennen tajunnan hämärtymistä siinä vajaa kilometri ennen loppua olevassa erittäin raskaassa ylämäessä muistaakseni mainitsin, että "nyt jalat hyytyivät - älä sammuta kelloa maalissa, että minäkin saan ajan". Ilpolla lämpeneminen kesti hiukan pidempään kuin minulla, sillä hänellähän juoksu vasta alkoi kulkea siinä vaiheessa, kun meikäläinen alkoi jo väsyä. Joten hän kirmasi hetken päästä jo jossain horisontin toisessa päässä. Onneksi alkoi alamäki, jota jatkui Oivan portille saakka. Ilpolla meni aikaa 1.51.30 ja minulla 1.51.45.
Eipä hullumpi suoritus! Vaikka tuo viimeinen 6 km mentiinkin hiukan hitaammin taas, niin sitä ennen vauhti kiihtyi tasaisesti - alku todella hitaasti lämmitellen ja siitä sitten hiukan tahtia kiihdyttäen. Juoksun jälkeen jaksoimme vielä kävellä saunalle saakka saunomaan.
Kiitokset taasen Oivalle hyvästä testilenkistä ja saunasta (ja Koistalle kyydistä). Niin - tulihan sitä sitten kastauduttuakin lähes jäisessä vedessä. Tuskin sen lämpö oli edes kahtakymmentä astetta?
ps. Meinaspas unohtua: Suunnistajia olikin matkassa nyt kolme, sillä Koistahan veteli tämän lenkin hiukan meidän perässämme eikä muuten saanut meitä kiinni vaatimattomasta tasoituksesta huolimatta. Aikaa Koistalta meni hiukan yli 1.31:n, joten Ahjolan kenttä ja muutamat vauhtiharjoitukset varmaan ovat pian vuorossa? No, kyllä Koistan meno loppusuoralla aika vauhdikkaalta kuitenkin vaikutti. Hiihtäjiä en montaa nähnyt - ainakaan niillä ei ollut suksia ja sauvoja varusteinaan, joten vaikeaahan niitä on kesällä tunnistaakaan.