Jukola 2009 (Sivu 2/2)

Heippa Venlat ja Jussit! Yritän tehdä Jukolasta Sanomiin juttua. Laittaisitteko jotain osuudestanne tänne sivuille! Hauska ja värikäs kiinnostaa.  Ehtikö Hese konfirmaatioon vaihtaa vaatteita? Onko grillimies elpynyt? Riittikö Niklakselle letkakärjen vauhti vai tuliko kylmä? Zeiel.

Päijät-Rasti 3, ankkuriosuus

Näin se meni. Ei käyny samalla tavalla kuin silloin, kun tuli partiosuunnistuksessa mestaruus. Mutta maaliin selvisin kuitenkin.

Sää oli lähes suosiollinen ankkuriosuudellani. Hiukan ennenkuin alkoi sataa tihuuttamaan linssit vetivät huuruun ja kartan lukeminen vaikeutui aavistuksen.

Ankkurien yhteislähdössä oli mukana varmaankin liki 800 joukkuetta ja melkein kaikilla oli tulenpalava kiire metsään. Itse otin rauhallisesti ja ajattelin vanhan viisauden mukaisesti, että ei tätä ensimmäisellä rastivälillä ratkaista suuntaan jos toiseenkaan, joten otin alun hyvin rauhallisesti ja hiljaa hölkäten. Jo ennen ensimmäistä muutaman sadan metrin päässä ollutta rastia oli osa porukasta nojailemassa puunrunkoihin suunnilleen kaikkensa antaneina eli kunto ei kestänytkään alun ryntäystä. Itse ajattelin säästää paukkuja loppusuoralle!

Etukäteen olin odottanut, että etenemisessä voisi käyttää hyödyksi maaston lukuisia uria, mutta se oli erehdys, sillä ratamestari oli onnistunut aika hyvin sijoittamaan ne poikittain kulkusuuntaan nähden. Mutta ei hätää, eteneminen sujuikin paljon paremmin edellä juosseiden tekemää uraa pitkin. Varsinaisesta suunnistamisesta ei tällä kertaa voitu omalla kohdallani puhua, sillä 16,6 kilometrin mittaisella reitillä jouduin suunnistamaan hetken kahdessa tai kolmessa eri kohtaa. Muuten juoksin vain muiden perässä ja valmista uraa pitkin. Kartasta oli helpohkoa seurata etenemistä ja tärkeintä olikin vain pysyä uralla, joka vei oikeaan suuntaan.

Rasteilla toimin suorastaan törkeästi. Varsinkin alkupäässä leimasimelle oli jonot, joten vedin jonon ohi ja kävin leimaamassa "kärjessä" jättäen muut jonottamaan. Mukana oli näin jälkipäässä runsaasti kokemattomia suunnistajia, sillä aika moni näytti luulevan, että emittiä pitää pitää leimasimessa useita sekunteja, joten jouduin opastamaan, että riittää, kun sen vain käyttää siinä. Alun rasteilla ohitin aika monta kanssakilpailijaa ja pääsin jatkamaan rauhallista hölkkäilyäni jonossa.

Rauhalliseen alkuun nähden huippukuntoisena pääsin siihen outoon tilanteeseen, että letka juoksi liian hitaasti, joten ohittelin useasti alamäessä ja ylämäessä. Tasaisella muutkin uskalsivat hölkätä.

Juomarasteja oli mukavasti ja join jokaikisellä mukillisen urheilujuomaa välttääkseni väsähtämisen.

Jos, jos ja vielä kerran jos... Jos juoksukuntoni olisi ollut kovempi, olisin voinut tehdä paljon paremman ajan, sillä jono lähdöstä maaliin oli lähes jatkuva. Jossain puolenvälin jälkeen letkoissa alkoi olla jo hiukan rakoja ja pääsin hetkittäin juoksemaan ihan yksinkin, mutta vain hetken, sillä vastaan tuli aina seuraavan jonon pää. Tällaista ihmisvirtaa hyväksikäyttämällä hyväkuntoinen juoksija olisi voinut tehdä melkoisen kovan tuloksen.

Screeniltä olin nähnyt kuinka hupman-vai-mikä-se-oli valitsi kolmanneksi viimeiselle rastille nopeamman reitinvalinnan. Kokeilin samaa ja hyvin meni hiukan aikaa, mutta ehkä urheilujuomat olivat olleet väkeviä tai jotain, sillä jostain syystä nokasta alkoi tulla verta. Luulin ensin, että se loppuu ihan vain nenää pyyhkäisemällä, muttei loppunut. Sitä tuli harvinaisen kunnolla, joten jouduin kävelemään ja puristelemaan nenääni. Sen jälkeen veri tulikin suustani ja sitä sitten syljeskelin pitkin maantietä. Ja sitten tulin siihen risteykseen, josta se toinen reitti tuli. Ja sieltähän saapui se letka, jonka olin työllä ja tuskalla ohitellut hetkeä aikaisemmin. Ainakin sata jäppistä kirmaisi silmieni alta kohti rastia ja meikäläinen vain joutui kävelemään. Kun vihdoin pääsin rastille, lakkasi veren tulo nenästä ja loppuun saakka sitten juoksin. Mutta mun kohdalla tuo hupmannin reitti ei toiminut odotetulla tavalla, paineet kai nousivat liiaksi ja pää ei kestänyt sitä...

Ja sitten loppusuoran värikkäisiin tapahtumiin. Viimeiseltä rastilta maaliin vauhtini oli 4.17 min/km. Mutta... siinä sillalla leimattuani huomasin, että yhdeltä kilpakumppanilta putosi kädestä hikinauha kaviouralle. Pysähdyin, arvioin varusteen kuntoa hetken ja noukin sen käsiini ja lähdin juoksemaan miehen perään. Sain kuin sainkin hänet kiinni vaikka karkuun yrittikin. Ojensin varusteen hänelle. Siinä neuvottelimme hetken löytöpalkkiostani, mutta kun siinä vain jahkailtiin, niin päätin olla kuin herrasmies ainakin ja luovutin varusteen ilman jälkivaateita. Sitten kiihdyttelin kohti maalia, joka oli yllättävän kaukana. Mutta en sentään sipannut vaan pystyin kiristämään vauhtia maaliin saakka.

Kisamakkaraa en maistanut, koska 1,5 euroa jauhorasvapötkylästä on hiukan liikaa Wilhelmin vannoutuneelle ystävälle ja onhan se muutenkin imagokysymys ja kaverit voisivat pilkata, jos näkisivät minut syömässä halpismakkaraa. Tyydyin siis syömään evääkseni ottamaa ruisleipää ja juomaan salaista eväsjuomaani, jossa oli mm. raparperia.

Jos Luoja suo jne... ja harjoittelu sujuu jne... niin ensi vuonna, jos saan ankkuriosuuden jne... niin taktiikkani tulee olemaan melkein sama, mutta juoksen alussa ihan hiukan kovempaa ja sen jälkeen käytän venyvää jonoa viitoituksena ja juoksen vain hiukan kovempaa kuin muut ja kenties onnistun petraamaan suoritustani, jos rastit ovat yhtä helppoja löytää eli pysyn uralla... jne. Evääksi voisin kokeilla rahkan ja mehun yhdistelmää ja kisamakkaraa varten voisin alkaa laittaa sivuun joka kuukausi 15 centtiä. Tai sitten oma grilli mukaan ja paketti wilhelmiä.

Jahas, nythän tänne ei ainakaan kukaan kommentoi Jukolasta mitään kun on pelko että saa lukea kommenttinsa lehdestä..

No, raapustellaan nyt sitten kumminkin. Zeiel kyseli bussissa menomatkalla jotain tyyliin että pelkäänkö pitkää yötä. Vastasin, että 'no comments'. No eipä siinä mitään pelottavaa ollut, varsinkin kun ei ollut edes pahemmin pimeetä eikä kylmää. pitkä matka kumminkin, vajaat 15km. Melkoista polku ja tiejuoksua oli. Letkassa vedettiin suurin osa, tosin loppupuolella sai jo vetää yksinkin kun ne letkat jäi jonnekin taakse. Kai ne pummas rasteja tai jotain

Juoksu kulki tällä kertaa ihan mukavasti, mutta muutamia typeriä virheitäkin tuli jälleen kerran tehtyä. Lyhykäisyydessään oma osuus eteni jotakuinkin näin: Ykkösrastille piti suunnistaa (61, kumpare vihreellä) mutta sen jälkeen olikin neljä seuraavaa väliä pelkkää polkujuoksua. Sykkeet pyöri jossain 175 tienoilla. 6. rasti (108) oli eka paha virhe, joka oli kyllä ihan oma moka. noustiin tiheikkösuolta vinosti rinteeseen ja otin liian jyrkästi rastin vasemmalle puolelle. Siinä sitten pari minuuttia ihmettelyä että missä ollaan. Onneksi muukin letka ihmetteli kiltisti jotta eivät päässeet karkuun..

Seuraavat pari väliä oli helppoja mutta ysillä (94) odotti kunnon bingorasti - tosin tällä kertaa oma pää piti. Kivi mäen takana keskellä vihreetä, eikä näkynyt kauas. Letka lähti kiertämään vasemmalta, meikä painoi suoraan. Löysin, leimasin ja lähdin pois. Katsoin taakse ja letkan ensimmäisetkin näkyi saapuvan rastille, tiedä missä olivat pyörineet..

13. rasti (93) harmittaa vieläkin. Vedin pientä letkaa rinteessä alaspäin kumparerastille ja tiesin että mäen päällä oli oltu hiukka liikaa vasemmalla. About 100m ennen rastipistettä tuli vastaan jyrkänne jossa rasti - ei siis oma. Samassa rinteessä oli useita jyrkänteitä, joka ilmeisesti hämäs yhtä takana juossutta kanssasuunnistajaa. 'Ollaan liikaa oikealla!' kuului huuto takaa, ja minäpä tyhmänä muiden mukana kävin sitten tarkastamassa että ollaanko. Ei oltu, olis pitänyt vaan pitää se oma pää tässäkin. minuutin pummi seurauksena. Heti perään 14. rastille (119, kivi vihreellä) sössiminen jatkui, 20s koukku.

Pitkät välit ampumaradalle meni ihan OK, 6-7min/km vauhdilla. Näillä ei siis polkuja tai teitä ollut, jonkimmoista uraa kylläkin. Ampumaradan jälkeen tuli vastaan ensimmäinen 'kunnon' neljän käyrän mäki. Pisti yläosassa kävelyksi, rasti kuitenkin löytyi ilman ongelmia. Loppurata olikin sitten taas oravapolkutasoista juoksukilpailua, tosin yhdellä rastilla onnistuin sielläkin rastia kämmäämään. Rastille 23. (55) mennessä olin jotenkin taitellut kartan vinoon enkä tullut katsoneeksi suuntaviivoja tarkasti kun karttaa peukkukompassilla kääntelen. Tuloksena roiskaisu 100m vinoon vasemmalle ja minuutin kämmi.

Oma osuusaika oli siis 1:40 josta noita pummeja tuli kait lueteltua 4,5min. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että maastoltaan varmaan yksi tylsimmistä jukolan viesteistä missä olen juossut. Eli jo ens vuotta odotellessa..

JV

PS: Tässä linkki Timolle siitä, mitä voi odottaa ens vuonna Kytäjällä: http://www.jukola2010.net/sivut/media/. … mage19.jpg

PPS: Kisamakkara jäi muuten syömättä! 1,5e siitä oli kyllä ihan liikaa. Sen sijaa 6e:n pyttipannu oli erittäin ravitsevaa ja maukasta kisasuorituksen jälkeen.

Neljäkymmentä vuotta sitten harjoittelin talven...kevään. Joka lenkillä haaveilin tulla tulevalta Jukolanviestin ykkösosuudelta ensimmäisenä. Lähellä se pari kertaa olikin. Joskus taas olin pari tuntia perässä. Se oli kai Miemalan Jukola, jossa tein ennätyksen. Aika oli kolmetuntia neljäkymmentäminuuttia. Nyt tavoite Mikkelissä on vain jaksaa vaihtoon. Pelkään matkaa, kuntoanikin, kun en ollut levännyt juoksua varten..... Lähtölaukaus, sonnilauma juoksee kaviouraa metsään. Alkuun juoksen rauhallisesti, onhan ykköselle yli neljä kilsaa... helppoa...tietä, polkua, oiko uudelle tielle ja taas polkua. Viivaa pitkin, toiset kai menee oikealta soratietä koko matkan. Venyttelen pari kertaa rauhassa pohkeita, kun tuntuu, että ne menevät jumiin. Ykkösellä taidan olla lähes viimeinen. Alkaa suunnistus, uria pitkin, selkiä tulee vastaan isoina ryhminä, koodeja kyselevät. Samassa letkassa eri koodeille meneviä.... olen kartalla... toisia tulee vastaan. Mahtaa harmittaa yhtä letkaa kun sanon kyselijälle...puolikilometriä takana... Rutakoita, leveitä suo-ojia, kierrän ne ja haen kuivat ylityspaikat. Juomaa otan joka mukinkohdalla. Puolivälin jälkeen tulee sippikohtaus. Otan etutaskusta palan suklaata ja vettä päälle. Näyttää auttavan. Toiseksi viimeisellä rastilla tulen kallion alas selälläni. Lamppu putoaa päästä. Otan lampun käteeni, leimaan ja jatkan matkaa. Laitan lampun päähäni ja katson jossain karttaa...  en näe tarkasti... tapailen silmälaseja... hups laseja ei ole... pudonneet lampun mukana... pysähdys, mitä tehdä... noudanko lasit... ei menee aikaa ja ne on rikki tai en löydä niitä. Letkassa vaan viimeiselle rastille ja maaliin.  Katson sijoituksen valotaulusta 1227. Pari sataa on jäänyt taakse. Otan kartan ja annan sen lopun suklaan kanssa Pekalle, joka imeyttää suklaan pikkuhousuihinsa matkalla. Kävelen järjestäjän luvalla ilman karttaa pimeään metsään parin rastin päähän, konttaan rudalle mennyttä kallion alustaa ja kourin rutaa ja sammalta ja yhtäkkiä joulupaketinsitomisnaru on kädessäni, nostan narua ja rudasta nousevat vääntyneet mutta ehjät silmälasini. Löntystelen lasia heiluttaen järjestäjien ohi, jotka onnittelevat minua. Minua väsyttää...ihan sairaasti.

Jukka, onkos sun kamerassa sitä yhteispotrettikuvaa? Jos on niin lähetäppäs mulle, voi laittaa sen tuonne etusivulle. Vaikka samat aloittajathan siinä on kuin tuossa viime vuoden kuvassakin.. käy varmaan ensi vuodellekin?

JV

Ai mitä muistoja Kytäjän Jukolasta? Kakkososuus kai, pirun pimeä ja sateinen. Alku hyvin mutta sitten hakuja ihan vääriltä mäiltä. Ilpo vartttui tunnin polviaan myöten lähtökarsinan vesilätäkössä kun olin sovitusta tuloajasta myöhässä. Vesi virtasi maata pitkin teltan läpi. Autot vedettiin traktoreilla pois savipellolta. Auton katolla oli karvalakin kokoisia savimöykkyjä, jotka olivat lennelleet traktorinpyöristä. Jos tulee ensi vuonna sama keli niin sanon kuin Ukrainan kisojen arvostelu Sepin kolumnissa... katastroff normal.... Zeiel

Jo vain lamppu löytyi

Hyvä juttu. Selkeetä proosaa.