Päijät-Rasti ry:n virallinen keskustelufoorumi ja ilmoituskanava
Et ole kijautunut foorumille. Kirjaudu tai luo käyttäjätunnus.
Ilmoitustaulu → Posts by Eki
Hienosti meni myös Pirkoilla, kun Markku pokkasi selkeästi mestaruuden! :klap:
On se mestarikin hieman arponut menemisiään kutosrastin jälkeen, kun maalikuulutus jo kaikuu korvissa ja viimeiset liput suorastaan häämöittävät horisontissa! Onneksi kuitenkin alkumatkasta tossu on kulkenut sen verran rivakasti, että takaa ei enää tultu ohi! Tämä antaa mukavasti odotuksia taas tuleville lumirasteille!
Kyllä meitä kelit suosivat tällä kertaa todella! Enpä muista onko joskus aikaisemmin Jukolassa ollut näin lämmintä yötä, aamusella oli oikein mukava vedellä suunnistustamineita niskaan kun hampaat eivät samaan aikaan kalisseet kylmästä. Ankkureiden yhteislähdön jälkeen tarjoiltiin sitten aika ravakka sadekuuro, mutta sekään ei tunnelmaa latistanut.
Omalle osuudelleni lähdin todella varovaisesti ja tarkasti, sillä odotin varsin vaikeita rastipisteitä, ja epäilykseni osoittautuikin oikeaksi. Varsin vähillä virheillä selvisin. Kerran menin rinteessä liian korkealla olevalle hajontarastille, mutta osasin heti korjata, ja tästä tuli n. kahden minuutin ketunlenkki. Muutama pienempi sivuunajo kohdalle osui myös. Tuuriakin oli nyt matkassa, kun lopussa yritin huolimattomasti mennä polun kautta rastille, mutta en lopulta löytänyt polkua lainkaan (taisi sekaantua juoksu-uriin) ja olin ulkona kuin lumiukko, mutta onneksi bongasin tutun letkan joka olikin menossa oikealle rastille ja pääsin kyydissä aivan ilmaiseksi. Siinä oli viiden minuutin pummi jo tuloillaan! Lopun otinkin aivan varman päälle.
Muutama pitkä väli reitillä oli, ja niillä kiersin reilusti tien kautta, sen verran ikävältä meno suoraan vihreän läpi vaikutti. Lopussa alkoi jo nälkäkin tuntua vatsassa, ja pitkällä tievälillä oli kolme juomapaikkaa joilla jokaisella skoolasin urheilujuomaa, mikä varmaan vaikutti siihen että energia riitti maaliin asti.
PäijRan joukkue oli varmaan hyvä leikkaus miesten nykytilanteeseen. Varsin tasaisesti mentiin, leikin avannut Niko tosin veti aivan omaa vauhtiaan, puolitoista minuuttia kilometrille nopeammin kuin muut. Aloitus menikin hyvin, ja siitä oli muiden hyvä jatkaa. Sami pääsi ankkuriosuudelleen yhteislähdössä, ja majoitus oli vakiintuneen tavan mukaan jo purettu ja pakattu autoon kun ankkuri tuli maaliin.
Rintanumero 489, loppusijoitus 561, korkeimmalla oltiin ensimmäisessä vaihdossa jossa sija oli 438. Hyväksytysti viestin seikkaili läpi 1351 sitkasta joukkuetta.
Reissu oli raskas, mutta hieno kokemus taas kerran. Maisemat ja kisakeskus olivat niinikään upeita, pikanttina yksityiskohtana pienet kahvilat ympäri kisakeskusta ja majoitusaluetta.
Enossa käytiin, eikä pudottu veneestä. Viestinviejät varmaankin kirjoittelevat tänne ajatuksiaan ja kokemuksiaan, kunhan vain niitä raskaan reissun jäljiltä kiinni ja kasaan saavat. Minulle ainakin tuo Mikaelan hurjastelu Venlojen Viestissä antoi hyvän pohjalatauksen keskittymisessä ja oman osuuden odottelussa.
Tulevaisuus on edessäpäin, ja Jukolan osalta se näyttää tällaiselta:
2018 Lahti
2019 Kangasala
2020 Rovaniemi
2021 Mynämäki
Juha on päässyt Kestävyysurheilun etusivulle: 
http://www.kestavyysurheilu.fi/
http://www.kestavyysurheilu.fi/suunnistus/16515-olli-hiidensalo-nauttii-tehotreeneistae-suunnistaen
Tahti on niin kova että ainakaan meikäläisen kymmensormijärjestelmällä (1 lyö ja 9 etsii) ei mukana pysy. Mutta ehdottomasti pitää erikoispitkän jälkeen tehdä talvesta yhteenveto kuvien kera.
... jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin ...
Opettavanen reissu, mutta tulipa tehtyä!
SM-pitkämatka Raahen hiihtomajan maastoissa sujui tämän kauden formaatin mukaisesti: PäijRa:n herrat kansoittivat vahvasti sarjansa kärkipäätä. Veijo otti nyt hopeaa, Jukka pronssia ja Markku oli neljäs. Vahvaa kautta tekevät papat, ja erikoispitkä vielä on edessä. Eihän tällaisten esitysten jälkeen voi odotella muuta kuin sitä kolmoisvoittoa!
Minäkin kävin laduilla hiihtelemässä sen verran että rastilla kääntyessäni lensin puhtaasti selälleni jäiselle kelkkauralle, ja kylkiluuhun tuli murtuma. Auts! Kipeätähän tuo teki, mutta rata päästiin kyllä läpi. Illanvietto ja afterski sitten olikin jo eri juttu kun tunto kylkeen palaili. Pian kävi selväksi että seuraavana päivänä minusta ei ole viestinviejäksi.
Sunnuntaina siis oli viestien vuoro. Siinä tosiaan olisi ollut selkeä mitalisauma, jopa voitto olisi ollut omissa käsissä jos vain matkaan olisin tohtinut lähteä. Jukka ja Veijo hoitivat kaksi ensimmäistä osuutta niin mallikkaasti että PäijRa:n ankkuri olisi päässyt matkaan kolmantena vain 40 sekuntia kärjen takana. Tällä kertaa homma kuitenkin siis pysähtyi tähän.
Raahessa oli hienot maastot ja urastot, ja talvikeli ainakin näin etelän miehen mielestä aivan mahtava. Radat olivat vauhdikkaita ja rasteja radoilla pitkän matkan luonteeseen sopivasti aika vähän, mikä antoi mahdollisuuden reitinvalintoihin. Luntakin oli mukavasti, ja maasto varsin tasaista.
Minun Salomonini taitavat nyt siirtyä autosta kesäsäilöön seuraavia lumia odottelemaan. Hisukausi jatkuu Lapin erikoispitkien matkojen tuloksien nettiseurannalla. Osaisikohan joku niiden jälkeen vetää yhteen seuran mitalisaaliin tältä kaudelta? Komea on saldo, vaikka yhtään am-kisaa ei näillä lumilla pystyttykään vetämään! Ja hisurankia kannattaa varmaan vilkaista kauden päätteeksi.
Sopii näin .:running2:
Sopii näin.Varmaankin joskus puolipäivän maissa voisin saapua paikalle, esim. klo 12.00? Siitähän menee jokunen tunti vielä ajellessa ennen kuin alkaa rannikko häämöttää.
Kun näitä papparaisia lähtee neljä samaan kisaan, niin jopa kahta mitalia voidaan odotella ...
Ja niinhän siinä kävi, että komea kaksoisvoitto SM-keskimatkalta tulikin: Mestariksi Jukka, hopealle Veijo! :klap: :klap:
Ja kausihan jatkuu ...
Suorastaan hengästyttävää on herrojen tahti. Mikkelin SM-sprintistä lauantaina tuli Jukalle hopeaa ja Veijolle pronssia. :kumarran:
Sunnuntain sprinttiviestissä ei tainnut joukkuetta mukana ollakaan.
Ensi viikonloppuna sitten SM-keskimatka Vetelissä ...
Jos maailmanmestareiden kanssa pääsee samaan joukkueeseen viestiä viemään, niin kyllähän sellainen kiinnostaa, vaikka kova paikka se tämäntasoiselle hissuttelijalle onkin. Eli siis olisin lähdössä Raaheen jos tilanne niin on, ja saan perjantain vapaaksi. Varasin myös huoneen Raahen Hovista pe - la - su.!
Viikonloppuna siis oli kaksipäiväisen keskimatkan vuoro. Lauantai meni lupaavasti, kun Jukka oli kolmas ja Veijo neljäs, hänkin alle puolitoista minuuttia kärjestä. Markku hieman kartoitteli Ukonvaaran rinteitä ja uria ja antoi siten tuntuvasti siimaa kärkiporukalle.
Jopa kahta mitalia siis odoteltiin sunnuntain saldoksi!
Sunnuntain kisa olikin hieno, sillä Veijo runttasi päivän parhaan ajan, ja sillä nousi kokonaistilanteessa sarjan kärkeen ja siis maailmanmestariksi!
:klap: Hienoa Veijo, onnittelut mestarille!:klap:
Jukka ei onnistunut aivan lauantain malliin. Kuudenneksi nopein aika oikeutti kokonaistilanteessa viidenteen sijaan. Markun sihti taisi olla hieman hukassa, kun kakkosrasti näyttää jääneen väliin hylsyn arvoisesti.
Itsekin aloittelin hisukauden tässä keskimatkan kisassa, muuta raportoitavaa siitä ei juuri sitten olekaan. Lauantaina tein yhdellä rastilla huolimattoman leimauksen ja kosketusvapaalla systeemillähän homma on joko / tai. Nyt siis "tai" eli leimaa ei tullut ja seurauksena hylkäys. Sunnuntaina toki leimailin sen verran maltilla että sain sentään tuloksen.
Yleensä ottaen hylkäyksiä tuli varsin paljon, joten huono hisutalvi vaatii veronsa muuallakin. Ei Imatrallakaan lunta liikaa maastossa lumetettujen urien ulkopuolella ollut, kyllä siellä kalusto kovilla oli. Samoin kaluston käyttäjän fysiikka ja kartanluku. Oman mausteensa kisaan toi kolopallokentän alueella ollut oikomiskielto, jota valvottiinkin näkyvästi. Kisat olivat arvonsa mukaiset, kaikki muu paitsi kisa-alueen opastus oli erinomaista tasoa.
Imatralla kisailevat veteraanihisustajat MM-titteleistä samalla kun nuoremmat ratkovat EM-mitalien kohtaloista. Varsin hyvin on nämä kisat ja niissä menestyneet suomalaiset ainakin Ylen urheiluseurannassa onnistuttu ohittamaan!
Torstaina kisailtiin veteraanien pitkä matka, ja menestystähän sieltä tuli, kunkas muuten:
:klap: Jukka Luukko hopeaa :klap:, Markku Salo viides Veijo Tahvanainen hylsy 
Viikonloppuna jatketaan kaksipäiväisellä keskimatkalla.
Eipäs mennäkään Tuulokseen, kun kisat on lumipulan takia peruttu! 
Taitaa aika vähiin jäädä tämänkin talven hisuttelut. Kaiholla muistelen niitä ei niinkään kaukaisia talvia, kun parin tunnin ajomatkan säteellä sai parhaimmillaan jopa kymmenkunta starttia.
Tokihan Tuuloksen tullaan! Vain lauantaiksi tosin, sillä sunnuntaina on ohjelmassa Finlandia. Varsin ohuella hiihtotuntumalla rastijahtiin taasen lähdetään, mutta on tässä sentään jokunen kerta tykkilumen ryynissä käyty kaahlailemassa. Sen kyllä tietää että ensimmäisen kerran taas kovaa hiihtäessä aamiaisen joutuu nauttimaan toistamiseen ...
Näyttäisivät olevan kisalähdöt MM-kisassa torstaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Minä voisin kyllä matkaan lähteä, nyt kun kisat ovat noinkin lähellä. Majoitusta voisi yrittää vaikkapa HC Saimaan kylpylästä, sehän taitaa olla kilpailualueen keskellä. Hieman hintavampaa varmasti, mutta kerranhan se vain kirpaisee ... Alue on jo entuudestaan tuttu, oltiinhan siellä kerran SM-kisoissa Rauhan sairaalan alueella. Sittemmin sairaalan tilalle on rakennettu kylpylä.
Hola!
Onko nykyisessä sivustossa jossakin vielä linkit, esim. kilpailukalenteriin? En sellaisia ainakaan heti löytänyt.
Kyllä vetää hiljaiseksi tämä uutinen.
Kaikella on aikansa, ja me jotka Koistan tunsimme, saimme aikamme nauttia hänen seurastaan. Minunkin elämääni Koista on muistijälkiä jättänyt aina 70-luvulta alkaen. Päijät-Rasti, suunnistus, hiihto ja kuntourheilu muutenkin ovat olleet keskeinen osa elämääni, ja siinä yhteydessä Koistan aina niin positiivinen luonne ja hymyilevä olemus tuli hyvin tutuksi. Hän oli aivan keskeinen osa sitä porukkaa, joka etenkin 90-luvulla innokkaasti kolusi Taulun ja Taruksen metsiä rastilippujen perässä. Lukuisat Jukolareissut, leirit, kilpailut ja harjoitukset, helteet ja vasisateet on yhdessä koettu. Erityisen hienoja muistoja on jäänyt mm. nostalgiajoukkueen Jukolasta sekä muutaman vuoden takaisesta Helsinki City Maratonista, jossa PäijRan hellepaidassa maaliin tultuani tuotapikaa bongasin väkijoukosta toisen samanlaisen rispaantuvan reikäpaidan. Koistahan sen sisällä oli, ja hyvän tovin siinä juttelimme mm. maratonjuoksun mielekkyydestä, suonenvedoista, hiertymistä ja vatsakrampeista.
Nyt on Koista ottanut sen seuraavan askeleen, ja on meitä muita edellä. Kaipauksella ja kunnioituksella häntä muistan, olen iloinen siitä että muistoja hänestä on niin paljon. Luonteenomaista niissä on Koistan positiivisuus ja iloinen ilme.
Eki
:klap:
Kyllä oli hieno ja menestyksekäs viikonloppu myös Ala-Porasan Pirkoille, sillä Erkkilän Olavi nappasi sprintistä pronssia heti Jukan jälkeen!
Tuo Mikaelan veto on luonnollisesti kerrassaan aivan mahtava! Onnittelut hienon suorituksen johdosta!
:klap:
Rankka on ollut tuo kisa. Nostalgiamielessä kerran (siitäkin taitaa olla jo parikymmentä vuotta) juoksimme Ilpon ankkuriosuuden eräänä keväänä kovassa helteessä. Suuri osa rasteista sijaitsi meidän nykyisten suunnistuskarttojen alueella. Joidenkin rastien viemisessä oli hieman vaikeuksia löytää oikeaa rastipistettä, sen verran oli eroa mustavalkoisen 1:25 000 ja värillisen 1:10 000 tulkinnan välillä. Eipä ollut 60-luvulla kisamaastoa pilaamassa juurikaan sähkölinjoja tai metsäteitä niin kuin nykyisin.
Kyllä olisi nykyisiin värikarttoihin tottuneelle todella vaativaa suunnistaa tuollaisella mustavalkoisella kisakartalla, etenkin pimeäosuudet! Rasteja toki oli vähemmän, mutta pummit varmaan sitten laskettiinkin aina varttitunneissa. Seurantakaan ei tainnut olla nykyisen luokkaa, joten mielenkiintoa ja jännitystä varmaan riitti katsojillekin.
Hola!
Mietin tuossa, että pitäisikö perustaa otsikko "Kesäkisailu lopetettu". Nimittäin kompuroin rullaluistimilla sauvat kädessä sen verran sopivasti että sormi murtui, ja se on nyt 8 viikkoa lastoitettuna eikä sitä saa taivuttaa yhtään. Mutta kahdeksan viikon päästä on vielä kesä parhaimmillaan, ja silloinhan kausi voidaan vaikka avata toistamiseen. Tosin iltarastitasolla korkeintaan asiaa harrastetaan, mutta onhan sitä siinäkin tekemistä.
Tosiaan, nyt kyllä näyttää vahvasti siltä että Lappee-Jukola seurataan tiiviisti Ylen kanavilta kotistudiosta käsin! Se olisikin lähes uusi kokemus, sillä vuodesta 1981 olen jokaisessa kisassa ollut paikan päällä! 
Kaksi joukkuetta on ilmoitettu.
Ilmeisesti nuo 10 ovat ilmoittautuneet halukkaiksi reissuun. Onko kaavailuja siitä ketä nuo loput 4 henkeä mahtaisivat olla? Hannu, Maukka, Valtsu, Ari, Jarski, VesaV, Eero, Pietu, Mikko, Koista, Ilpo, Jarski, Tim, ...
Olisi hyvä varmaan hieman ajatella myös sen kakkosjoukkueen tilannetta osuuksia jaettaessa.
Kuinka montaa joukkuetta ollaan matkaan saattamassa? Tuossahan taitaa olla 10 nimeä, eli ruhtinaalliset 3 varamiestä jos vain 1 joukkue olisi viivalla.
Kerrassaan hienoa nähdä seuran uudet asut ja ilme tuollaisessa vauhdissa! :running:
Hieno veto järkkäreiltä ja osallistujilta, se antaa motivaatiota muillekin lähteä taas uuteen kesäkauteen. Maastot alkavat olla jo paljaita, ja iltarastikaruselli on täällä etelässä jo aloitettu. Itse en ole vielä maastoon malttanut poiketa, muutaman kerran toki kortteleissa olen lippuja bongannut (olen jopa päässyt testaamaan SI:n kosketusvapaata leimausta). Ensi viikolla todennäköisesti talven ajan kuivumassa olleet nastarit taas jalkaan vedetään, eikä siltä tieltä sitten paluuta ole ennen syksyä ...
Tsemppiä kaikille taas uuden kauden alkuun, Lappeenrantaa mielessä rasteja etsimään!
Ensimmäinen kisa ainakin on mennyt hienosti: Jukka Suomen mestari keskimatkalla, Olavi sijalla 6. :ole:
Erikoispitkällä sijat tippuivat yhdellä: Jukka hopeaa, Olli seitsemäs.
Tiukkaa on ollut kärjessä, kun reilun puolentoista tunnin otatuksen jälkeen hopea-Jukalla on eroa kultaan 8 sekuntia ja pronssiin 11 sekuntia!. Nelonen onkin sitten jo reilun viiden minuutin päässä.
Hankasalmen SM-pitkältä matkalta on tullut jälleen menestystä. Jukka otti hopeaa, Markku oli viides ja Olavi sijalla 11. :klap:
Hakee muotoaan vielä jonkin verran myös tämä kosketusvapaa leimaus. Ainakin finaalin viimeisen rastin leimasinta kävi järjestäjä kisan aikana laskemassa alaspäin, ilmeisesti kaikki eivät olleet sille hyvin ylettyneet. Sen jälkeen leimasin siis roikkui selvästi rastilipun alapuolella. Mutta eivät ongelmat ainakaan kokonaan poistuneet: vauhdikas suunnistaja kun huitaisi leimatessaan koko kalikan heilumaan metrin mittaisen narun päässä, niin seuraavilla olikin sitten tekemistä että holtittomasti heiluvasta kalikasta sai leiman korttiinsa eikä otsaansa! Tämä aiheutti useammankin paluuperän ja jonkun nurinmenonkin maaliviitoituksen aluksi.
Ehdottomasti pitäisi leimasimia olla enemmän kuin yksi ainakin sprinttisuunnistuksen viimeisellä rastilla.
Maastossakin oli paikoin aikamoista taiteilua leimaaminen, etenkin kun vastaantulevaa liikennettä oli lähes joka paikassa. Minulla ei ole kummoisia kokemuksia tolpassa olevasta leimasimesta, mutta se tuntuisi siinä mielessä hyvältä, että leimasin ei heilu holtittomasti, ja tasapaino on helpompi säilyttää, kun ei tarvitse kurotella korkealla heiluvaan leimasimeen. Mutta ehdottomasti pitää rastitolppa olla kierrettävissä molemmilta puolilta (näin ei tainnut meidän kisassa joka paikassa olla).
Kovat on kovia!
Hienosti veti Markku, ja vähintäänkin kohtuullisesti säestivät Jukka (sijoitus 5, 38 sekundia mestaruudesta) sekä Olavi (sijoitus 7, 1.55 mestaria perässä). Koko kolmikko seitsemän parhaan joukossa!
Väliajoista katsellen Markun ykkönen on ollut hieman mutkan takana, koska voittaja löysi ykkösen 24 sekuntia nopeammin. Tästä eteenpäin on navigointi ollut hallinnassa, ja tasaisesti on kärkeä saatu kiinni. Maaliviitoituksellakin on Markku kuronut eroa kiinni 2 sekuntia, mutta saman verran sitä siis vielä tällä kertaa jäi.
... jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin ...
Itsekin Tuuloksessa siis hiihtelin, ja kohtuullisen suorituksen jälkeen sijoitus on 13. Pientä kolarointia ja kolhimista vilkkailla ristiradoilla sattui, ja muutama uraristeys jäi vähälumisella kankaalla huomaamatta. Virheettömällä suorituksella olisin yltänyt kymppisakkiin, maksimissaan sijalle 7, josta nyt jäin 32 sekuntia. Esim. yhtä pahan näköistä alamäkeä en uskaltanut laskea yhtämittaa, vaan vauhti piti ottaa kokonaan pois muutamaan kertaan. Kyllä siitäkin näkyivät kovat kundit laskevan ilman hidastelua!
Sprintti meni aika mukavasti, suurempia virheitä ei tullut. Suunnistus oli hieman pysähtelevää mutta se kai sitten osaltaan eliminoida suuremmat törttöilyt. Keskimatkalla tuli muutama pieni paluuperä ja ohiajo, ja lopussa kyllä huomasi että se oli toinen startti samana päivänä. Sunnuntain pitkällä matkalla aikaisemmat startit tuntuivat jaloissa ja hartioissa jo aika tavalla.
Rankka oli viikonloppu mutta oikeastaan aika mukava!
World Masters Ski Orienteering Championships in Germany 21. - 27.01.2016
Täältähän taisi tulla mukavasti jotakin myös tälle seuralle?
Ei ole lunta, ei. 
Luumäen kisat on jouduttu kokonaan perumaan, joten kauden avaus siirtyy ... toivottavasti sentään tämän talven lumilla päästään rasteja etsimään.
Ilmoja piisaa!
-25 astetta löytyi Espoossakin portaan kulmalla loppiaisena. Elikkä siis pirtissä oltiin visusti. Mutta eipä se aika hukkaan mennyt, sillä nyt oli hyvää aikaa etsiskellä hisuvarusteita viime talven jäljiltä. Ja löytyihän niitä. Karttatelinettä, kahdenlaista Emittiä, trikoita ja vähän vahvempaakin hiihtopukua ... . Siispä Luumäellä avataan kausi reilun viikon päästä! Pakkasen soisi kyllä ainakin puolittuvan siihen mennessä, kymmenen asteen pinnassa saisi mieluusti maksimissaan keikkua, niin olisi vielä mukavaa. Tarkenisi kisamakkarankin nauttia ulkosalla!
Lajitreenaus on aloitettu! Ainakin osittain, sillä hiihtokausi on korkattu vuodenvaihteessa. Työlästä ja vaikeaa oli hiihtäminen taas pitkästä aikaa, mutta yritetään nyt ainakin Hauholle lähteä. Miten on, Valtsu, Maukka, Antti, saadaanko joukkue parisprinttiin?
Kyllähän ensi talvellakin taas olisi hienoja kisoja aivan käden ulottuvilla. Hauhon Sisu jatkaa siitä mihin me viime talvena Kullasvuoressa sprinttien kanssa jäimme, eikä SM-pitkämatkakaan kovin kaukana ole (Hankasalmi/Kangasniemi). Jos edes kohtuullisesti pääsee suksia ulkoiluttamaan, niin eiköhän noista jokin kisa omaankin kalenteriin sovi.
Nyt Pyhäinpäivän viikonloppuna on ohjelmaa tiedossa, mutta siitä eteenpäin on viikonloput varsin vapaita, niin että olisi hienoa jos hisustajat voisivat jossakin vaiheessa yhteisen session pitää vaikka harjoituksen muodossa. Ja vielä hienompaa luonnollisesti olisi jos mukana olisi myös muita seuran suunnistajia!
Oli hieno Salon-reissu tosiaan, kyllä kannatti lähteä! Valitettavasti samalle vuorokaudelle oli muitakin buukkauksia, joten kisan seuranta jäi nyt hieman vähemmälle kuin tavallisesti. Parasta antia oli luonnollisesti tuttujen tapaaminen ja nuoren suunnistajapolven energisyyden ihmettely. Kisamuistoksi tuli varusteihin ainakin hiekkaa, ja tämä muisto ei ihan heti nurkista katoakaan!
Seuran ykköstykin edesottamuksia kotimaassa ja maailmalla seurataan antaumuksella vähintäänkin kotisivuilta. Toivottavasti tuleva talvi olisi hiihtämisen kannalta otollinen, niin että hisuakin pääsisi harrastamaan edes kohtuullisen ajomatkan päässä. Olisi varmaan tälläkin saralla ihan mielenkiintoista seurattavaa.
Miten on Jukka, saadaanko tälle syksylle vielä perinteinen sauvakävelysuunnistusharkka? Yleensähän se on ollut joskus marraskuulla, kun nastarit on saatu talvikorjuun. Illat alkavat olla jo sen verran pimeitä ja suojaavia, että minäkin olen sauvat esiin kaivanut ja muutaman kerran incognito käynyt kevyesti lajiin taas totuttautumassa.
No nyt saatiin perinteet kunniaan ... kyllä se siitä!
Menneen kesän lumia, mutta minulla taitaa olla edelleen The Vahvistuksen ja Don Paten Jukola-kartat (no kaksi niitä ainakin taisi olla, suunnilleen, mutta nimethän ne alkavat jo mielestä kadota). Yritän muistaa ottaa ne mukaan huomenna, jos vaikka joku saisi niitä toimitettua eteenpäin. Tai yleensä jonnekinpäin.
Valitettavasti olen samaan aikaan toisaalla ...
Säätöjä ehditään vielä useaankin kertaan, sen verran hyvissä ajoin ollaan liikkeellä.
Kakkososuuden äijätrio tulee todennäköisesti omana osastonaan kehäkolmosen suunnalta. Minulla itselläni on vielä samalle illalle buukattuna taiteellista menoa, joten joudumme kisapaikalta lähtemäänkin hetikohta osuuden jälkeen.
On mukavanoloista nimilistaa noissa loppupään osuuksissa, selkeä nuorennusleikkaus on meneillään, mikä on hieno asia. Perinteiden puolesta voisimme me kakkososuuden kompurat vetää osuutemme maineikkaassa raitapaidassa, vai miltä tuntuu? Tietysti, jos löytyy vielä vanhempaa kuosia, niin nythän olisi tilaisuus sitä esitellä tulevaisuuden suunnistapolvelle!
Hienoa!
Onko tuon joukkueen kokoonpano salaista tietoa, vai voisiko sen mahdollisesti jopa julkaista näillä sivuilla ... niin saataisiin se peruutus- ja osuudenvaihtorumba perinteiseen tapaan liikkeelle.
Kyllä tuon syksyn tulon jo huomaa, ainakin aamuisin kun on niin turkasen pimeää, että heijastimia on jo syytä kaivella esiin!
:klap: Hieno veto Hannulta!
Minä en itse ole tällä kaudella täyden matkan lähtöviivalle vielä uskaltautunut, mutta ajatuksissa se toki vielä kummittelee. HCM:n aikaan oli polvi niin huonossa kunnossa että laistaminen oli ainoa järkevä vaihtoehto, vaikka ketutus olikin tuntuva. Nyt jalkaa voi jo käyttää juoksemiseenkin, pitkät lenkit tosin ovat vain keväisiä muistoja. Toivon mukaan kuitenkin muutaman parituntisen saisin vielä näin loppukesällä taivallettua, niin sittenhän sitä jo viivalle voisikin lähteä.
Hieno tapa tuo Hannun tapa harrastaa elämysmatkailua (Nykki, Reykjavik, mikä seuraavaksi?), itsekin haluaisin sellaista harrastaa. Tarttis vain laittaa toimeksi ... ensin hieman ulkoilla ja sitten rohkeasti matkaan vain.
Hyvä ajatus, ja oikea lähestymissuunta tuo "Nuoret edellä".
Halikko on varsin raskas reissu, mutta koko seuran yhteiseen tilaisuuteen on aina hienoa päättää kausi. Uskoisin että minäkin voisin olla joukkueen käytettävissä, jos tarvetta silloin on.
... seurataan harjoitusta mielenkiinnolla, mahdollista ehkä jopa päästä osallistumaan ...
Jonkinmoinen opintomatka oli myös tämä, kun viime viikolla käväisin PäijRa:n iltarasteilla pitkähköstä aikaa. Törmän Seppo oli laatinut Metsäkankaan yläosaan varsin vaativan radan, kiitos siitä! Taisin edellisen kerran niillä kulmin koluta silloin kun Kalevan Kierrosta teimme: oli maasto hieman muuttunut, tarkemmin sanottuna kasvillisuus. Rehevää seutua, se pitää myöntää: Telhon kartan aikoihin nuo kulmat olivat parainta aluettamme, nyt ei meinannut enää siihen viidakkoon sekaan mahtua!
Tuosta toisesta kotimaisesta muistui mieleeni ruotsinkielen opettajani kertoma tarina suunnistuskilpailusta, jonka kilpailuohjeet oli hienosti käännetty myös vasenkätiseksi. "Diagonal finns på startplatsen ... ". Aikaan ennen Emittiä kilpailukortti sidottiin ranteeseen narulla, jota varten pahviseen korttiin piti tehdä reikä lävistäjällä ... 
Vierumäki Trail Marathon
Polkujuoksu on vahvasti nouseva trendi, suosituimmissa tapahtumissa sarjat täyttyvät alta aikayksikön, joten pitihän sitäkin kokeilla. Vierumäen urheiluopistolla tällainen kisa järjestettiin, joten sinne siis!
Viitisensataa juoksijaa lähti matkaan erinomaisessa kelissä mahtavan kauniiseen soraharju-kangasmaastoon laaditulle reitille. Hieman reilu puolet porukasta taivalsi maastossa täyden maratonin, kun taas loput, minä siinä mukana, vetivät vaatimattomammin 15km reissun. Kyllä sitä siinäkin oli ensikertalaiselle koko rahan ja etenkin kunnon puolesta tarpeeksi! Reitistä suunnilleen kolmasosa oli vedetty "valkoiselle" eli poluttomaan maastoon. Jokunen kosteikkokin matkalle osui, enimmäkseen kutenkin suunnistajalle sopivaa kangasta ja kalliota, tosin sammalpeitteistä ja hieman liukasta. Pieniä kivikkoisia ja idyllisiä polkuja oli hieman vajaa kolmannes, ja loppu sitten hieman isompaa metsätietä. Maisemat olivat kauniit etenkin alussa, kun urat kulkivat poluilla ja lampien tuntumassa.
Maali tuli hyvään aikaan vastaan, puolisen tuntia olisin ehkä samaa vauhtia vielä mennyt, mutta ei sen pidemmälle; puolimaratonin siis olisin ehkä kunnialla nyt saanut kuitattua. Fasiliteetit ja maalin huolto olivat aivan erinomaiset ja tilat väljät. Oli hieno ja positiivinen kokemus!
Pitää nostaa hattua niille sitkeilijöille jotka täyden maratonin tuolla taivalsivat! Lajin luonteeseen nimittäin kuuluu se, että varsinaista huoltoa ei matkan aikana ole, vaan juomat ja syötävät pitää jokaisen kantaa itse mukanaan. Muutama vesipiste matkalla tosin oli, niiltä sai varastojaan täydentää. Kärki oli kova ja tuli maaliin hieman reilussa kolmessa tunnissa. Reilusti alle neljän tunnin saapui maaliin hyväkuntoisen näköisenä Juha Villa. Kovassa kunnossa on Karkki-Rastin mies, se pitää sanoa. Saapas nähdä pääsenkö minä tuohon aikaan enää edes asfaltilla!
Kaikenkaikkiaan kokemuksena hieno elämys, ja laji sopii suunnistajalle erinomaisesti.
Nyt olemme taas saaneet uutta kuosia käyttöömme.:)
Hienoja ovat, en tohdi niitä heti metsässä risuihin repiä, vaan käytän niitä lenkeillä ja hölkkätapahtumissa.
Seuran sivujen etusivulta käy paitojen ja lenkkipukujen hinnat ilmi. Maksut ilmeisesti suoritetaan samalle tilille kuin jäsenmaksut, eli FI49 4212 1040 0012 44. Käytetäänkö jotakin viitenumeroa?
Reissu on ohi ja tavoite täyttyi, eli tyylikkäästi läpi mentiin!
Sijoitus taitaa olla 721, 1514 joukkuetta on saanut tuloksen. Meno oli varsin tasaista, ja pitkät osuuspituudet pitivät huolen siitä että eroja joukkueiden välille syntyi vähintään kiitettävästi, myös kärjen osalla. Rankkaa oli, mutta samalla myös antoisaa, sillä maasto oli erittäin hienoa lounaisrannikon suunnistusmaastoa ja kartoitus huippuluokkaa. Samoin radat, ja yleisesti ottaen kaikki muukin järjestely. Lauantai-iltapäivä oli lähes helteinen ja yökin lämmin. Kuivaa poutakeliä riitti sunnuntaiaamuun, Hege taisi olla meistä ensimmäinen joka sai osuudellaan vettä niskaansa. Siitä eteenpäin vettä sitten tulikin koko loppuajan, mutta kisakeskus asfalttipintoineen sen kesti erinomaisesti, eikä kovapintainen suunnistusmaastokaan tainnut kovin huonoon kuntoon mennä.
Tällä kerta mentiin hieman uusvanhalla formaatilla omien järjestelyjemme suhteen, mutta lopulta lähes kaikki kyllä saatiin onnistumaan. Osuuksia ei nyt laitettu uusjakoon teltalla, johtuen ehkä siitä että telttaa ei ollut. Kommunikointi hieman yskähteli ankkuriimme päin ja niinpä en saanut toimitetuksi varsinaista kilpailunumeroa hänelle lainkaan, mutta onneksi tämä supliikkimiehenä on homman klaarannut ja ilman numeroakin matkaan päässyt, ja hyvän osuuden on juossutkin. Hienoa Sampo!
Kisaan siis lähdettiin varsin vapaalla valmistelulla, mutta niin vain saatiin seuran nimi tänäkin vuonna tuloslistoille. Lähtöasema oli hyvä takaa-ajoa ajatellen, sillä viimeiseen riviinhän Pate ohjattiin, melkein Jethro Rostedtin viereen.
Kiitos kaikille mukana olleille, oli taas hienoa olla näissä kuvioissa mukana, etenkin näin jälkeenpäin tuntuu siltä. Saapas nähdä riittääkö intoa ensi kesänä vai olisiko tämä kolmaskymmenesneljäs kerta jo tarpeeksi tätä lajia! Seuran uudet asut ovat hienot ja mukavan tuntuiset, taidanpa käyttää niitä alkuun jonkin aikaa kesäiltojen oloasuna, ennen kuin lähden niitä metsässä sotkemaan ja risuihin repimään.
Kartoista sen verran että Minulla on Paten ja The Vahvistuksen kartta. Laittakaa minulle vaikka tiedoksi osoite, niin voin laittaa ne tulemaan postissa. Muut kartat (Jussit + Venlat) menevät HaHa:n matkassa Padasjoelle, jossa niihin varmaankin pääsee käsiksi esim. iltarasteilla.
Pitkiä ovat osuudet tälle jengille, se täytyy tunnustaa. Mutta nyt tukeudumme vahvaan kokemukseemme ja malttiin. Tavoitteena on mennä tyylikkäästi kisa läpi, mitään sijoitustavoitetta tai tykkijuoksupakkoa ei aseteta!
Pientä säätöä on osuuksiin tehty, tällä hetkellä siis näin olisi tarkoitus edetä::running2:
1. Pate 13,8 km, hämärä/pimeä 040 560 4274
2. The Vahvistus 12,4 km, pimeä
3. Eki 15,7 km, pimeä/hämärä 050 312 3697
4. Hege 8,1 km, hämärä/valoisa 044 719 1206
5. Haha 8,6 km, valoisa 045 678 9042
6. Henkka 12,7 km, valoisa 040 831 4928
7. Sampo 14,5 km, valoisa
Laittakaa näille sivuille tiedoksi vaikka oma puhnonne, niin saamme porukan kokoon paikan päällä. Varsinainen kokoontumisajohan tästä tulee, kunhan vain keksitään jokin yhteinen paikka!
Lampuista sen verran, että jos jollakulla olisi kevyttä lediä lainata, niin kolmososuudella (kuka sille sitten lähteekään ...) varmaan vielä aluksi tarvitaan jonkin aikaa valoa, mutta sen jälkeen iso valaisin varmaan on jo sen verran korkealla että keinovaloa kolmosen jälkeen tarvita. Minulla itselläni ei valaisinta ole.
Terve kaikki!
Minulla ei ole juuri kenenkään joukkueeseen kaavaillun yhteystietoja, enkä niitä ennätä mistään kyselemäänkään, joten kuitatkaa (mieluusti siis myönteisesti) osallistumisenne tällä foorumilla tai ilmoitelkaa minulle (esko.jussila@poyry.com, 050-312 3697).
Tällä kertaa mennään siis näin itsepalveluperiaatteella.
1. Pate 13,8 km, hämärä/pimeä
2. The Vahvistus 12,4 km, pimeä
3. Henkka 15,7 km, pimeä/hämärä
4. HaHa 8,1 km, hämärä/valoisa
5. Hege 8,6 km, valoisa
6. Eki 12,7 km, valoisa
7. Sampo 14,5 km, valoisa
Ilmoitustaulu → Posts by Eki
Powered by PunBB 1.4.4, supported by Informer Technologies, Inc.