Search options (Sivu 3/12)

Hyvältähän tuo näyttää, etenkin kohta "Hese akkuriks"!

Hei!

Kesäkausi on taas alkamassa, sivakat ja lintulaudat on laitettu autotallin nurkkaan. Pitäisi ne nastarit vaan jostakin bongata. Olisi ehdottomasti hyvä jos joukkueen saisimme Jukolaan ja Venloihin.
Lukkari-Jukolan sivut on kyllä selaimeen merkattu. Matka Mynämäelle ei liian pitkä ole, oikeastaan ihan sopiva kun siinä voi yhden kahvitauon pitää hyvillä mielin.

Omasta tilanteestani ja maastossa suunnistamisesta en vielä osaa sanoa mitään. Korttelirasteja olen talvikauden kolannut kai kymmenkunta kertaa, ja hölkkäkausikin on kyllä jo käynnissä. Suunnistamassa en ole käynyt, aika paljon täälläkin lunta ja jäätä maastossa vielä on. Jos selkä suunnistamista kestää niin en pidä lainkaan mahdottomana Jukolaan osallistumista, tosin sotunumero jo rajoittaa osuudet niihin aamun "lyhyisiin" pätkiin (mutta jonkunhan nekin on juostava jos joukkue mielii tuloksen saada).

Aurinkoisin mielin kohti kesää!

Vielä muutama kerta käydään hankikannoilla hiihtelemässä, sen jälkeen peitto korville! Siis hisustelijat.

Lueskelin tuossa kerran eräänä iltana vanhoja Pärahduksia, oli oikein hienoja juttuja ja kuvauksia tapahtuneista asioista. Näitä vain lisää, monipuolisesti ja runsassanaisesti! Kuten huomataan, todella nopeasti aika kultaa etenkin hieman kuraisemmat ja hikisemmät muistot.

Niinhän se on että aina ei voi voittaa, ei edes olla mitaleilla tai muuten menestyä. Mutta jokaisesta kisasta tulee kertomuksia ja tarinoita, ne ovat aina uusia ja ainoalaatuisia. Parhaat muistetaan pitkäänkin.

Iisalmessa on kisailtu keskimatkoilla Suomen mestaruudesta. Sarjassa H80 oli meiltä taas vahva edustus, ja mitalikannassa pysyttiin komeasti kun Jukka Luukko pokkasi SM-hopeaa. Ero kultaan oli selvä 45 sekuntia, mutta kolme rastia ennen maalileimausta oli Jukka vielä selkeästi iivona piikkipaikalla, joten jossittelun varaa kyllä jäi! Marginaali pronssipalliin oli lähes 2.5 minuuttia.
Suurempaakin tunkua palkintopallille toivottiin ja toivoa eläteltiin, mutta tällä kertaa Veijo Tahvanainen tuli sijalle 7 ja Markku Salo sijalle 8, joten heitä ei nyt mitalien jakoon kutsuttu. Näin siis tällä kertaa.
Sunnuntaina on vuorossa viesti. Itse en nyt mukana paikan päällä ole, mutta seuranta toimii.

Vaikuttaa ihan lupaavalta Hauhon kisojen osalta. Pikkupakkasta pitäisi olla koko viikko, ja jopa hieman lumisadetta luvassa loppuviikosta.

"23.1.2022  Tänään urastoa talkoilemassa oli 12 liikkujaa. Kaikki on just siinä kunnossa, kun tässä vaiheessa pitää ollakin. Olosuhde on kohdallaan. Hyvin pääsi tunnelmaan, kun hiihteli uria. Pohjat on jämäkät ja on mukava lykkiä menemään, kun sauvat ei sukella hankeen. Näkyy nyt olevan listoilla 240 osallistujaa. Tervetuloa kisailemaan!"

Huolestuttava on tilanne. Ja Jukkahan jo viime talvena totesi eräässä pakkaskisassa kalsareita toistensa päälle vetäessään että "Tässä iässä pitää jo ajatella vähän muniakin". Nakukymppi on tosiaan kesälaji. Tosin Vantaallahan oli ainakin jokunen vuosi sitten porukka joka teki ympäri vuoden juoksulenkkejä ilman paitaa, mutta se on varmaan linnunmaitoa verrattuna ilman housuja juoksemiseen!

Kolmas päivä pyörittiin Muukossa motocross-ja enduroradan tuntumassa. Aika vaativaa osin, urapohjat varsin pehmeitä. Lunta maastossa on kuin kansakoulutalvina ikään. Alueella on ylväitä tuulimyllygeneraattoreita, taisivat lavat vain olla jäätyneet 15 asteen pakkasessa, eivät ainakaan pyörineet.
Nyt nähtiin sellainen tilanne että Markku ei sarjaansa voittanutkaan vaan jäi toiseksi. Jukkakin sai nyt jo tuloksen jolla sijoittui kolmanneksi. Minä avasin kauden ja kohtuullisesti se meni, mutta parantamisen varaa on jokaisella osa-alueella.

Rauhan maastoissa on ensimmäinen päivä hisuteltu. Markku aloitti kauden komeasti sarjan voitolla, Jukan saaliiksi on tullut hylsy. Veijo ei kisaan ole lähtenytkään. Seuranta on päällä.

Jos kilpailukortti on väsähtänyt niin nyt kannattaa vaihtaa uuteen. Emitin juhlavuoden kunniaksi uudesta kortista saa 40% alen kun antaa vanhan vaihdossa. Koskee sekä kesä- että talviemittiä, mutta vaihdos pitää tehdä tämän vuoden puolella.
Minulle tämä sattuikin hyvin, kun viime talvena Emitag hyytyi enkä sitä heti uusinut. Nyt viime sunnuntaina sitten korttelirasteilla ei tullut tulosta tavallisella Emitillä, liekö siitäkin sitten patteri finis. Joten molemmat kortit olisivat minulöta menossa vaihtoon. Nehän maksavat jo melkein satasen kumpikin, joten 40% ale on jo huomattava summa.
Ilmeisesti siitä on jo 40 vuotta kun Emit markkinoille tuli, tosin silloin nimellä Regnly. Oli se ihmeellistä aikaa, muistelen että ensimmäinen kerta taisi olla jokin Jukolan Viesti jossa sitä käytettiin. Sen verran oli outo että Sorrin Pietukin ihmetteli kisan jälkeen miksi kortti ei kisan tiimellyksessä leimasimeen sopinut. No, hänellä oli kortti ollut väärinpäin kädessä! Ei tullut siis edes varmistuspahviin reikiä, mutta silloinhan oli vielä varmuusvälineenä pihtileimasin rastipukissa, ja niillä Pietukin otti leiman myös kartan reunaan. Tosin, kaikki elektronisetkin leimat kyllä onnistuivat, sen verran hyvät patterit uusissa laitteissa oli.

Do diid, hienoa, nyt sitten vain ulkoilua harrastamaan!
Hiihtotuntumaa haetaan koko ajan, eilen kävin pari kertaa suksilla ja tänään aamulla kerran, minkä jälkeen sitten Leppävaaraan korttelirasteja kiertämään. Olikin aika tuntuva rykäys juoksennellessa tuossa liukkaassa ja märässä lumisohjossa 9 km jalkakäytäviä ja metsäpolkuja.

Olen nyt syksyn ajan toteuttanut sellaista kuningasajatusta että olen n. kerran viikossa tehnyt työmatkan juosten. Hiukan vajaa kymppi tulee suuntaansa. Tänään oli mukava pikkupakkanen hölkötellä kuivia asfalttipolkuja, liukkaus ei haitannut eikä kylmyyskään vaikka kahdeksaa astetta taisi mittari aamulla näyttää. Kyllä siinä mukavasti unenrippeet silmistä lähtee! Illalla sitten samalla tavalla kotiin ja sauna lämpimäksi!

Espoossa pääsee hiihtämään, Oittaalla on 800m tykkilumesta tehtyä latua. En ole siellä vielä käynyt, en ole edes vermeitä viime talven jäljiltä etsinyt, mutta ehkäpä kohtapuoliin sentään.

Hei!

Itse asiassa oli mukava seurata Venlojen ja Jukolan tapahtumat television kautta kotisohvalla. Kerrankin oli hyvin perillä kärjen tilanteesta. Valvominen kyllä tuntui selvästi, vaikka metsässä ei juosta tarvinnutkaan. Toki lähdin itse sunnuntaiaamuna ankkureiden yhteislähdön aikoihin parin tunnin asvalttilenkille sentään.

Näkyipä ja kuuluipa mukavasti tuttuja nimiä lähetyksissä. Kunnioitettava suoritus taas Iivosen Ristolta, 47 Jukolaa on saavutus johon aika harva yltää, ja urahan jatkuu edelleen! Kohta se on viidenkympin villitys taas edessä!

Mor!

Rovaniemi taitaa olla jonkinlainen peikko Päijät-Rastille, sillä edellinen Jukola jossa seura ei ollut oli 1980 ja paikkana Rovaniemi. Sen jälkeen tulikin sitten Kytäjän Kura-Jukola, ja siellä kyllä oltiin.

Minun tekemisen taso on kyllä nyt tosi surkeata, en ole yhtään varautunut siihen että risusavottoja näillä lumilla järjestetään. Mutta tilaisuushan se tekee varkaan! En ole kisoihin lähdössä, mutta jos ... niin saattaisihan se olla mahdollista ... . Matka tapahtumaan kun olisi nyt varsin kohtuullinen.

Lupaus mikä lupaus. Sääennusteiden lupauksissa on tosin se huono puoli, että ne saattavat joskus pitää jopa paikkansa 

Näyttäisipä tosiaan siltä että ainakin Luumäellä kisoja pidettäisiin

Mielenkiintoista! Olin kyllä jo selkeästi orientoitunut siihen että tänä talvena ei tarvitse lintulaudan kanssa kisailla. Ja harrastus on ollut sen mukaista. Vielä olisi viikko aikaa valmistautua, joten varusteet saattaisivat löytyä, mutta ... hiihtotuntuma on huono, ja oudostaan kovaa hiihtäminen on rankkaa puuhaa.

Eivät ole talvet veljeksiä keskenään.
Viime talvena ei taidettu juuri Kajaania etelämpä kisoja pitää lumenpuutteen vuoksi. Nyt olisi lunta ja innokkaita risusavottalaisia Etelä-Suomessakin pilvin pimein, mutta ei lupaa ottaa kisaajia urille! Ei hyvä näinkään, sääli.
Innokkuutta hiihtoon riittää ainakin Espoossa. Forsmannin Petrin porukan Oittaalle tekemillä baanoilla on hiihtäjiä yön pimeinäkin tunteina, ja keskimäärin kymmenen sekunnin välein on suksijoita vuorokauden ympäri! Ja seassa on aika vauhdikkaastikin eteneviä suksensujuttajia.

Terveys on tärkeä ja vaalimisen arvoinen asia. Hyvä että Maukka ja kumppanit pysyvät kunnossa ja aktiivisina!

Miltä vaikuttaa Ala-Porasan Pirkkojen tuleva talvikausi, onko fissereistä jo kesän pölyt pyyhitty pois? Hiihtokeleistä ei tosin ole taas tietoakaan, mutta pitkinä ja pimeinä iltoina voi  tehdä ulkoilua, sauvojen kera tai ilman. Täällä päin näkee jonkin verran rullahiihtäjiäkin, ja hiihtopohjilla myös sauvakävelijöitä. Korttelirastikausi kyllä lupaavassa räntäsateessa jo korkattiin, mutta laitettiin heti koronalomalle kolmeksi viikoksi.

:klap:  Onnittelut Miksulle! :klap:

Toivottavasti hän vielä lukee vanhan seuransa sivuja.

Raikkaassa ulkoilmassa vietetyn parituntisen lenkin aikana harmaantuneet aivosolut tekivät työtä, ja tällainen lista siitä sitten tuli:

1. Niklas Colliander
2. Geza Molnar
3. Pietari Sorri
4. Vesa Tähtinen
5. Esa Lampi
6. Niko Nättinen
7. Juha Villa
Varamies: Pasi Nieminen

Tällä porukalla (jos kukin tekisi oman uransa parhaan tason mukaisen suorituksen) mentäisiin nykymuotoisessa Jukolassa mennen tullen sadan sakkiin, jopa lähelle viittäkymmentä. Pate varamiehenä kuin Taisto Tammi 95-leijonissa: Curren mukaan joukkueen tärkeimpiä miehiä vaikka ei kentällä käynytkään. Tätä kööriä jos olisi edes yhden kevään päässyt harjoituttamaan sellaisten suunnistuksellisten lihapatojen ääressä kuin mitä kehäkolmosen tuntumassa maastoissa ja kartoissa on tarjolla, niin tulos olisi ollut komeata katsottavaa.

Kovia nimiä jäi vielä kosolti rannallekin: Lammikko, Hege, Tango, Koista, Mike, VVi, ...

Toki pitää myöntää, että putkiajan miehistöissä (Wäiski, Jussi, Ilpo, Jukka, Rane, ...) oli varmasti niin kovia naamoja että joku parhaimmillaan olisi kiilannut itsensä hyvinkin ykköseen.

:klap:  Hienoa että rastitoiminta saadaan liikkeelle näissäkin olosuhteissa :klap:

Nyt olisi tosiaan varmaankin tilaisuus saada laajennusta kävijäkuntaan, sillä tekemisen puutta ihmisillä taatusti on. Sen huomaa aivan selvästi ainakin täällä etelän sivukylillä: iltaisin on jalkakäytävillä ja etenkin hiekkapoluilla huomattavasti enemmän ulkoilijoita kuin aikaisempina keväinä. Varsin usein näkee jopa sellaisia hölkkäilijöitä, joiden tyylistä voi päätellä että edellisistä lenkeistä on kulunut useampiakin vuosia.

No sittenhän siellä hyllyssä olisi tilaa uusille prenikoille ... suunnilleen noinhan Veijokin taisi tehdä jokunen vuosi sitten, ja tehokkaasti on uusia meriittejä kerännyt senkin jälkeen.