Uusi viesti

Ihan ulkoilematta sijoitukset ja mitalit eivät ole tulleet. Me hisustelijat olemme pitäneet yhteyttä vähintään viikoittain. Voisi sanoa, että useamman kerran viikossa. Olemme kannustaneet toisiamme lenkille ja kisaamaan. Minulla oli 14 kisastarttia. Hiihtokertoja on nyt huhtikuun alkuun mennessä kertynyt 74 kertaa. Joku on varmaan hiihtänyt useammin kun itse olen välipäivinä käynyt vesijuoksemassa. Niitä on kertynyt myös parikymmentä.
Kesähenkilöille tässä vihjeenä, että joukkuehenki pitää luoda ajoissa jo ennen kisakautta. Siten onnistumisen mahdollisuudet paranevat.

Hisutalvi on hiihdetty. Vain viisi hisustelijaa oli seurasta liikkeellä. Jotain sentään oli tuliaisina kisoista.
Tässä yhteenveto lyhyesti:
5 kpl MM hopeaa
1 kpl MM pronssi
1 kpl SM kulta
2 kpl SM pronssi
5 kpl Alue kultaa
2 kpl Alue hopeaa
Lisäksi SM pistesijoja, kansallisten kaikkia poodium sijoja.... ja hienoja arvokisa mokia, joissa meni mestaruuksia ohi suun...
Nyt on kesähenkilöiden vuoro laittaa paremmaksi.

Moi! Tee niin kuin mä.Sen syksyn koronan takia en hiihtänyt,aloitin kuntoilun kävelylenkeillä.Aloitin pyöräilyn ,olen polkenut vaat 200 kilsaa.

Hisutalvi 2023 on yhtä kisaa vailla. Lapin Lumirastien toisena päivänä hhiihdetään SM hisun pitkä matka. Siellä ei ole seurasta muita kuin minä. Lauantaina se on loppu. Tiedä vaikka olisi meikäläisen viimeinen hisukisa. Ikää tulee ja remppaa. Motiivi harjoitteluun on vähissä kun väsy talvesta jo painaa.

Palaan hisun keskimatkaan, lauantain jälkimmäiseen kisaan. Taukoa sprintistä oli reilun kolme tuntia. Voileivän söin ja mehua, plus banaani. Kun olin lähtenyt kotoa kuudelta, niin olisi pitänyt ymmärtää, että iltapäivällä ei enään toinen kisa kulje ilman kunnon ruokailua. Harmittelen, miten tyhmä sitä vielä osaa olla, vaikka on koko ikä kisailtu. Siis energia loppui tyystin iltapäivän kisassa. No oli muutakin vikaa. Ratamestarilta oli jäänyt kartasta pois yksi tien pätkä, jolle hiihdin. Umpiperä... takaisin vaan ja neljä minuuttia virhettä. Ratamestari Helin Jorma kyllä pahoitteli sitä minulle. Sitten aloin tietoisesti riiskeeraamaan oioilla. Osa onnistui, mutta yksi oiko arvaus oli virheellinen. Jouduin itse tekemään oion. Muutama minuutti siinä meni. Mutta...mutta sanois Niskasen Kerttu... väsy kuitenkin ratkaisi. Mutta väsy oli Markkukin kippuraisten puita kiertävien kelkkaurien hiihtelyn jälkeen. Kausi lähenee loppuaan. Viisi meitä PäijRan poikia oli liikkeellä tänä talvena.

Tärkeintä ei ole voitto vaan kaksoisvoitto. Näin taisivat ajatella Jukka ja Markku kun aamusella sprinttikisaan lähtivät. Ja niinhän miehet hommain hoitivat. Minä itse tulin kolmanneksi, järjestys se olla pitää! Radat olivat varsin rankat, korkeuseroa oli paljon ja kapeaa uraa mentiin rinnettä ylös ja alas. Hartiat olivat varsin tyhjät maalissa vaikka kisa kesti vain vajaat parikymmentä minuuttia.

Iltapäivällä hisuiltiin keskimatka, jossa miehet tulivat nyt sijoille 4 ja 5, minä sijalle 4. Sprintti tuntui vielä selvästi jäsenissä, ja radan loppuosuudet menivät samoihin rinteisiin kuin sprintti, rankkaa oli. Piti jopa ottaa kerran sukset jalasta ja mennä mäki kävellen (ei siis juosten) ylös, muuten ei olisi päässyt. Ainakin Markku joutui turvautumaan samaan etenemistapaan.

Markku ja jukka eivät enää sunnuntain pitkille matkoille lähteneet. Markku epäili että radat olisivat rankat, kun koko maasto on käytössä, ja oikeassapa oli. Minä sitkeilin radan läpi ja tulin kolmanneksi. Sääli taitaa olla sairautta ratamestarin skaalassa. Edellinen päivä painoi aika tavalla jo lähtöviivalla, ja täysipainoista suunnistusta oli edessä 24 rastin verran. Muutama virhe tuli selkeästi väsymisen vuoksi, oikoja oli aika paljon ja niiden kanssa piti olla hyvin tarkka. Väsynyttä porukkaa näkyi maastossa. Keskeytyksia tai hylsyjä tuli aika paljon, uskon että osa ei yksinkertaisesti rataansa jaksanut läpi lykkiä.

Erinomaiset kelit sattuivat näihin geimeihin, ja suunnistus oli vaativaa. Am-kisoja kaikki olivat, avoimia sellaisia, joten en osaa mitalien määrää sanoa mutta jokunen niitä tuli tällekin porukalle.

Potin jakajina on kolme seuraa, mutta kyllä siinä hyvä siivu jää jokaiselle sittenkin. Täytyy kyllä hattua nostaa sille että tällaiseen talkooseen ovat ryhtyneet, ja nythän tuntuu säiden haltija myös puoltavan tätä alkuperäisestä siirrettyä aikataulua oikein runsaskätisesti uudella lumella.

Näyttää olevan Keimolassa reilusti yli kolme sattaa hisustelijaa. Jyrylle hyvä bisnes.

Nyt on luksusta kun hisukisa on vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä! Tätä ei ole hetkeen aikaan tapahtunutkaan.

Aika yksinkertaisesti voidaan hyviäkin kisoja järkkäillä, Joutsassakin oli maasto ja urasto varsin selkeä, kaksi lähtöä samasta lähtöpaikastakin, joten turhaa työtä ei siellä juuri tehty. Ja aivan erinomaiset kisat olivat.

Näyttäisi tulevan Keimolan Golfkentän Aluekisoihin 200 osallistujaa. Kolme kisaa. 25 euroo osalistumismaksu per kisa. Viisitoista tonnia. Palkinnot alue mitaleita. Saksalan pelloille saisi sata hisustelijaa. Kolme rataa riittäisi.

Hisusteltiin SM Joutsassa. Esko, Markku ja meikäpapparainen. Markku oli sprintin neljäs, Esko kolmastoista ja meikä papparainen töhri kisan hylsyllä, kun toisen finaali hiihdon toiseksi viimeinen rasti jäi väliin. Aloin hiihtää "loppusuoraa" suomenmestaruudesta ja kartanluku jäi vajaaksi. Esko oli porukan puolivälissä ja suoritus oli hyvä. Edessä oli maailman parhaat, eikä vain Suomen parhaat. Markulla jäi pronssi 13 sekunnin päähän. Kultaan vähän yli minuutti.
Pariviestissä Markun kanssa hiihdettiin varoen virheitä. Markku irtosi jo eka osuudella muista ja viesti kulki loput kolme osuutta kärjessä. Ei enään harmittanut Markkua lauantain neljäs sija ja minua hylsy.... ainakaan paljon.

Viestiosuus meni varsin hyvin, ei tullut virheitä. Muutaman reitinvalinnan olisi voinut tehdä toisin ja suoremmin, ja toki hyvillä oikojen hyväksikäytöllä olisi ajasta voinut hieman viilata pois. Omat hasardinsa oikomisessa aina on, etenkin kun noilla soilla on aika syviä ojia joiden yli on vaikea mennä ilman siltaa.
Lauantain henkilökohtaisella matkalla en oikein päässyt sinuiksi erään laanipaikan kanssa ja siinä tuli muutaman minuutin pummi. Lisäksi vielä sauvasta irtosi sompa mikä hankaloitti etemistä viimeisen kilometrin matkalla. Virheitähän nämä ovat, välttää pitäisi!
Viestikisassa oli mukana myös olympiavoittaja, kun Hannu Manninen ankkuroi Rasti-Vihdin joukkuetta eräässä sarjassa. Ei ilmeisesti ollut aikaisemmin kartan kanssa hiihtänyt, kesällä kyllä suunnistellut. Ihan hyvin mies tästäkin selvisi, toki alan harrastajat jonkin verran vikkelämmin radat selvittivät.