Jatkoa seuraa:
PäijRa2 532 – 414 – 436 – 454 – 426 – 435 – 399
Suoritus erittäin tasainen alusta alkaen.
-Koista teki kokeneelle suunnistajalle sopivan varman aloituksen. Vauhtia olisi riittänyt parempaankin sijoitukseen, mutta radan suunnistuksellisuuden huomioiden hyvä perussuoritus. Jos mies joskus vielä ehtii treenaamaan suunnistustakin, voi hyvinkin keskittyä tälle osuudelle.
-Hege laittoi lamppuunsa vilkun päälle ja paineli ohituskaistaa. Näinhän sen olla pitikin.
-Lammikko taisi olla hieman kesäterässä, mutta vaativa ja raskas yöosuus hoitui varmasti. Saa varmaan vauhtia selkeästi lisää, jos vain viitsii ulkoilla.
-Jore taisi hieman kartoittaa, minuutteja varmaan on otettavissa pois useampikin.
-DIppe lisää vauhtia kiitettävästi, ja tällä hetkellä taitopuoli on jälkijunassa. Kunhan suunnistusvarmuus löytyy, putoaa minuutteja reilusti. Suunta hyvä, ensi kesänä tulos lienee jo aivan eri kategoriassa.
-Vergie on armoton runttaaja, mutta tällä hetkellä kuntopohja ei taida kestää aivan näin pitkää osuutta tällaisessa maastossa. Kun kartanluku on kohdallaan, on kiivastempoinen, lyhyt osuus sopiva.
-Itse lähdin somerikkoon surffailemaan virheitä vältellen ja kuntoa kuulostellen. Olo ei ollut aivan terveen tuntuinen kisan alla, ja juostessa huomasin, että vatsa kramppasi. Pakko oli kuitenkin juoda aina kun mahdollista, jotta energiaa riittäisi ja vältyttäisiin lihaskrampeilta. Juoksu ei ollut täysin vapautunutta, mutta kuitenkin ihan ok. Hyvänä päivänä juoksusta olisi saanut 3-4 minuuttia pois.
Virheiltä vältyin yli puolivälin. Sitten tuli yksi huolimattomuusvirhe rinteessä, kun luotin kaveriin enemmän kuin omiin havaintoihin, ja siinä meni 4min yhdessä hujauksessa. Muutama vaikea väli tuotti huonoa reitinvalintaa ja ajautumista vihreään, lähes läpipääsemättömään tiheikköön, mutta rastilippu osui kohdalle aika mukavasti. Vauhti hiipui loppua kohti, mutta ajatus ja tarkkuus säilyi, osittain kyllä mukana oli tuuriakin (tai sitten tarkkoja kanssakilpailijoita). Pitkä loppuviitoitus oli suorastaan piinaa, mutta enpä liene ainoa, jolla moisia aatteita päässä pyöri. Tarkalle meni, mutta alle neljänsadan mentiin!
Kisan jälkeen alkoi jomottava päänsärky. Kotona kun sitten söin jotakin, alkoikin laatta lentää välittömästi (oli hyvä, ettei pidetty matkalla kahvitaukoa!). Olo oli kuin itseaiheutettua huonovointisuutta podetessa. Pari tuntia huilia pimeässä huoneessa ja pari buranaa huuleen, niin taas oltiin jalkeilla.
Hiukan jäätiin viimevuotisesta sijasta, mutta tätä osasin odottaakin. Ilmeisesti taitopuolelta saisi nyt minuutteja pois parhaiten, vauhti ja kunto periaatteessa varmaankin riittäisi kolmensadan sakkiin.
Mielenkiintoisia spekulaatioita nuo Halikkojoukkueet, samoin ensivuotisen Jukolan joukkuekaavailut!