Skip to forum content

Ilmoitustaulu

Päijät-Rasti ry:n virallinen keskustelufoorumi ja ilmoituskanava

Et ole kijautunut foorumille. Kirjaudu tai luo käyttäjätunnus.


Uusi viesti

Uusi viesti

Kirjoita uusi viesti viestiketjuun

You may use: BBCode Images Smilies

All fields with bold label must be completed before the form is submitted.

Required information for guests


Required information

Topic review (newest first)

6

Moro!

Joo, kyllä Juha kävi sen vaikeimman hajonnan ilman muuta. Juhan mainitsema toinen rasti oli rastireittirasti ja sen ohitse ei voinut mennä.  Sehän tuossa aloituksessa onkin varsin erikoista, että miten ihmeessä voi pää mennä sekaisin, kun törmää näkyyn, jossa isot miehet huutavat epätoivoisesti koodia ja sinkoilevat sinne sun tänne. Menee hetki ja vaikka kuinka olisit ollut kartalla mukana, niin yhtä äkkiä huomaat, että pyörit sinne sun tänne muiden mukana vailla mitään hajua omasta sijainnista.

Nipa

5

Nipa wrote:

... Toki pitää olla kartalla, mutta se ei ole mahdollista, jos kelaa siinä letkojen välissä ykköselle hampaat irvessä. Jos taas et kelaa hampaat irvessä, niin silloin se letka menee sua kovempaa ja kulutat vain voimia vai kuin on?

Ei sitä koko väliä pidäkään kelata letkojen välissä, kuin alku vaan että tietää varmasti mikä on se oikea letka sinne oman rastin suuntaan. Ja sitäpaitti mähän sanoin että se ykkösväli on luettava kokonaan jo matkalla K-pisteelle. Helpottaa huomattavasti sitten siellä välillä, kun on jo muodostunut jonkimmoinen käsitys mitä kautta kannattaa juosta. Ja sitten siellä on ne letkasta toiseen pomppijat, joiden ei pidä antaa sekoittaa itseään jos vaikka eellä menevä kaveri tekeekin 90 asteen käännöksen rastivälin puolessa välissä. Oma pää siis pidettävä.

Nipa wrote:

Sulkavalla Juhalla oli jompi kumpi niistä ison tien oikealla puolella olleista rinnerasteista, itse juoksin 3. osuuden ja mulla oli tien vasemmalla puolella yksinäinen rasti. Ne kaksi siellä toisella puolella ollutta rastia oli vaikeita, mutta toisaalta isolle tielle oli matkaa muistaakseni 100-150 metriä rinnettä alas eli siinä olisi voinut auttaa se, että olisi paikantanut itsensä tiestä ja lonninut rastille. helppo tosin sanoa jälkikäteen pöydän äärestä, vai kuinka Juha.

Asia alkoi kiinnostamaan ja kaivoin kartan esiin. Eli mulla oli tosiaan tuo kaikkein oikeanpuoleisin hajontarasti, koodi 137. Sinne tultiin letkassa ja vielä hakkuuaukon reunalla olin täysin kartalla. Siitä sitten letka puski vihreälle ja samalla noustiin ehkä yhden käyrän verran liian ylös. Vastassa rinteessä oli melkoinen näky: miehiä juoksi ristiin rastiin rinnettä ylös alas ja kaikki huusi samaa koodia, kellään ei mitään käsitystä missä rasti on. Eli virhe oli nousta aukolta lähdettäessä ylöspäin, käyrää seuraten olis tullut kokolailla suoraan rastille. Muistini mukaan tämä hajonta oli vaikea myös kärkimiehille, jotka olivat kuitenkin ehtineet juuri leimata ennen kun pääjoukko tuli pyörimään samaan rinteeseen (rastiväli oli 2km pitkä joten hajontaa ehti letkassa syntyä). Tuossa ei olisi muuten tiellä käynti (100m ohi) mun mielestä auttanut, sillä sieltä olis pitänyt tulla rinteen suuntaisesti parin notkon kautta rastille ilman merkittäviä kiintopisteitä. Mutta täähän on tosiaan jossittelua... Pitäsköhän hei perustaakin oma otsikko: "Menneissä Jukolan viesteissä tapahtuneiden pummien spekulointi" big_smile

mainitaan nyt vielä muuten, että tuo toinen tien oikean puolen rasti (138) oli ihan rastireittitasoa, jyrkänne suon reunassa 50m ennen tietä. Tämähän taisi aikoinaan herättää keskustelua hajontarastien tasapuolisuudesta tjs. Mutta mitäpä näitä menneitä muistelemaan.. wink

- JV -

4

Moro!

Muutama komentti Juhan kommentteihin:

Tuo letkojen välissä juoksu toimii, jos on avonaista alussa. Esim. viime vuonna, Asikkalassa ja Jurvassa. Mutta totuus on kuitenkin se, että ne menevät kaikki hyvin samaan suuntaan ja rastit ovat yleensä lähellä toisiaan. Itse pummasin Asikkalassa ykköstä, syystä, että olin oikeassa letkassa (ainakin nopeammassa), mutta sorruin näpertelyyn ja luin kuvionrajan ja vihreän väärin. Siksipä neuvoinkin taktiikaksi lukea aivan pommin varmat paikat kartalta, joista ei voi erehtyä. Toki pitää olla kartalla, mutta se ei ole mahdollista, jos kelaa siinä letkojen välissä ykköselle hampaat irvessä. Jos taas et kelaa hampaat irvessä, niin silloin se letka menee sua kovempaa ja kulutat vain voimia vai kuin on?

Tuo, mitä Juha toteaa noista koodien huutamisista on täyttä totta. Ruotsalaiset ja Norjalaiset osaavat homman paremmin kuin suomalaiset, mutta toisaalta tarpeeksi kovien joukkueiden aloittajat tietävät, että ne eivät viestiä ratkaise, päinvastoin munaavat jos epäonnistuvat. Siksi siellä keulassa vaihdellaan kommentteja varsin auliisti. Vai muistatteko JyväsJukolan tv-lähetyksen, kun muuan nimeltä mainitsematon Deltan kaveri tulee tv-rastille ja kun leimaa siinä, niin alkaa huutamaan niin pirusti, että pojat täällä se rasti on, tulkaa tänne smile No, 2 kilometriä tästä tämä sankari sippas aivan totaalisesti, mutta johtipa todistetusti Jukolan viestiä.

Myös letkat pummaa, se on totta, mutta silloin pummaa 100 muutakin miestä toisaalta. Mutta ei kai kukaan varmaan lähde juoksemaan pelkästään letkan perässä. Tottakai pitää suunnistaa ja tehdä duunia koko ajan. ja kaikista tärkein on se rastin lähellä tapahtuva työ, jos tulee pummi, niin silloin tulee, pitää olla heti hajuilla missä sitä ollaan ja silloin korostuu se, että pitää olla joku paikka tiedossa, mistä olen varmasti mennyt ja ollut 100 %:sti kartalla. Jukolassa kun mennään aina suoraan, niin on helppo veivaa suunta tai käyttää peukkua wink, jos juokset ojan yli, niin kyllä se oja löytyy siitä viivalta +/- 50 metriä ja kaikki isot mäetkin mennään yleensä suoraan.

Sulkavalla Juhalla oli jompi kumpi niistä ison tien oikealla puolella olleista rinnerasteista, itse juoksin 3. osuuden ja mulla oli tien vasemmalla puolella yksinäinen rasti. Ne kaksi siellä toisella puolella ollutta rastia oli vaikeita, mutta toisaalta isolle tielle oli matkaa muistaakseni 100-150 metriä rinnettä alas eli siinä olisi voinut auttaa se, että olisi paikantanut itsensä tiestä ja lonninut rastille. helppo tosin sanoa jälkikäteen pöydän äärestä, vai kuinka Juha.

Sitten olen tuossa iltalukemisina tutkinut Jukolan vanhoja karttoja ja aloituksessa on viime aikoina ollut seuraava kaava:

1-3 osuus

3 ykkösrastia, tän jälkeen mennään samassa jonossa 2-3 rastia.
Tän jälkeen pakka sekoittuu uudelleen 3 eri jonoon, jonka jälkeen juostaan 2-3 rastia samassa jonossa

TAI sitten porukka jaetaankin vain 2:een jonoon ja sitten toinen letka hajotetaan yhden rastin jälkeen kahdeksi jonoksi (siis nyt yhteensä 3 jonoa) ja rastiksi, jonka jälkeen tulee kokooma rasti

Tämä tämän tyylinen hajonta on ollut joko 1. tai 2. yhteisen rastin jälkeen viimeisimmissä jukoloissa.

Tästä homma jatkuu taas tyypillisenä eli on 3 hajonta rastia ja juostaan samaa letkaa yleensä 2-3 rastia
jne

Nipa

P.S. Aloitusosuus on kaikista paras osuus Jukolassa, jos on kunnossa. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka kuinka sitä aloitusta haluaisi välttää, niin toisaalta ainakin itsellä on taas se kutina, että perhana kun pääsisi sen juoksemaan!

3

Moro

Mä olen oikeastaan vähän jäävi antamaan hyviä neuvoja aloitusosuuksille, kun en ole niissä monista yrityksistä huolimatta kertaakaan onnistunut. Kerran meinasin onnistua, tämä kerta oli asikkalan jukolassa jolloin lähdin numerolla 904 ja tulin sijalla 254. Tuolloin hyvän suorituksen pilasi ainoastaan kesken loppunut kunto  ja sitä kautta sijoituksen tippuminen loppua kohden. Jaa niin juu, taisinhan mä sielä kuitenkin tulla ennen nimimerkki nipaa, joka muistaakseni pummasi ykköstä, vai mitenkö se nyt taas oli lol

Mutta heitetään nyt edes jotain kommentteja.

Nipa wrote:

3. Tärkeintä päästä kohtuullisille sijoille alussa, koska keulaa jatkaa menoaan.

Tää on tosi tärkeä juttu, mutta missään nimessä EI SAA unohtaa kartanlukua. Ennen K-pistettä pitää olla ehtinyt lukea koko ykkösväli läpi. Mun mielestä.

Nipa wrote:

5. Tärkeää myös kääntää suunta kompassiin.

Ei, jos käyttää peukkukompassia... wink

Nipa wrote:

7. Ykköselle juostessa ei kannata hötkyillä jonon vieressä kavereista ohitse, koska silloin vain kuluttaa voimia ja takaa sen, että ei ole hajuakaan omasta sijainnista.

Tähän vois heittää joskus kuulemani ja joskus myös toteuttamani legendaarisen neuvon ykkösvälin juoksemisesta: Juokse kahden suurinpiirtein oman rastin suuntaan menevän letkan välistä ja valitse ennen rastia se joka menee oikealle rastille. Tämä onnistuu jos on tarpeeksi kovassa kunnossa ja maasto on avonaista. Tai näin mä ainakin aloitin silloin Asikkalassa. neutral

Nipa wrote:

8. Paras juosta hyvän alkukiihdytyksen jälkeen letkassa ja lukea karttaa, sekä kuunnella koodeja mitä muut huutelevat ja vähän puolivälin (sillä ykkösvälillä) jälkeen kun hengitys on tasaantunut, kysyä edessä menijältä koodia tai todeta, että mulla 131, mikä sulla wink

Kyllä sielä mettässä on tosiaan kuullut monenlaista koodien huutelua ja niihin vastaamista. Monesti vanhemman polven suunnistajat tuppaavat heittämään jotain piikikästä kommenttia näille koodien huutelijoille. parhaat yhteistyöt yleensä syntyy noiden länsinaapureiden kanssa, eli kannattaa opetella ne numerot ruåttiksi. Hetkinen, vieläköhän me kerettäis vaihtaa Nipa aloitukseen big_smile

Nipa wrote:

15. Eli suunnistus on varsin suuripiirteistä ja itse olen ainakin harrastanut sitä, että letkassa kun juostaan, niin on ollut aikaa lukea sitä rastin ympäristöä jo valmiiksi (esim. rastin oikealla puolella on aukko ja enne rastia mennään ojan ylitse tms) ja kun olet K-pisteellä sijalla 200, niin voit olla varma, että ilman virheitä vaihdat noin samalla sijalla, vaikka kunka paljon turoja juoksisi ohitsesi smile

Koko ajan oltava kartalla ja tiedettävä missä mennään. piste. Kyllä ne letkatkin pummaa, esimerkkinä Sulkavan jukolan surullisen kuuluisa ykkösrasti meikäläisen hajonnalla. Siellä sitten pyörittiin ja kartoitettiin yhtä vihreän mäen rinnettä koko letkan voimin ristiin rastiin monta minuuttia.

- JV -

2

Hienoa Nipa! Siinä puhui kokemuksen syvä rintaääni. Toivottavasti aloittajat käy netissä lukemassa.

nimimerkki "onkohan intissä nettiä?"

1

Moro!

Mark Felt tuossa soitteli ja kyseli, että josko tällaset kokeneet aloittaja pystyisivät vähän kertoilemaan omista taktiikoistaan ja tärkeistä tekijöistä aloitusosuuksilla.

Siksipä avasin uuden ketjun ja tähän alle toivoisin jokaiselta aloituksia hoitaneelta hyviä vinkkejä.

Lähtö:
1. Varmasti oma kartta mukaan ja sitä ei saa tiputtaa
2. Kunnon lämmittelyt, jotta paikat ei mee hapoille siinä alkukiihdytyksessä.
3. Tärkeintä päästä kohtuullisille sijoille alussa, koska keulaa jatkaa menoaan.
4. Erittäin tärkeää on ennen K-pistettä katsoa se 1. rastivälin pituus kartalta, onko se 5 cm vai 15 cm.
5. Tärkeää myös kääntää suunta kompassiin.
6. Kaikki letkat menevät viivaa pitkin eli juuri mitään kiertoja ei tehdä, paitsi jos on tie tai järvi tms.
7. Ykköselle juostessa ei kannata hötkyillä jonon vieressä kavereista ohitse, koska silloin vain kuluttaa voimia ja takaa sen, että ei ole hajuakaan omasta sijainnista.
8. Paras juosta hyvän alkukiihdytyksen jälkeen letkassa ja lukea karttaa, sekä kuunnella koodeja mitä muut huutelevat ja vähän puolivälin (sillä ykkösvälillä) jälkeen kun hengitys on tasaantunut, kysyä edessä menijältä koodia tai todeta, että mulla 131, mikä sulla wink
9. Tietty supliikkimies ja hyvät heitot siinä matkalla edesauttavat yhteistyön sujumista (yleensä aikaa tehdä vaihtarit koodeista koko loppuradalle, jolloin saa tietää ns. yhteiset rastit ja hajonnat:)).
10. Jos pummi, niin yleensä olet varsin lähellä omaa rastiasi.
11. Kun ykkönen on löydetty ilman pummia tai pummin kanssa, mennään jonossa kakkoselle (taitaa olla aina sama niillä, kenellä ollut ykkönen sama).
11. tällöin voi käyttää ohituskaistaa ja kelata jonoa rullalle.
12. Myös kolmonen on yleensä sama ja varsin usein kokoontumarasti eli kaikilla sama. Sen kyllä huomaa a) leimasimien määrästä, b) kolmen letkan yhdistymisestä ja nykyään varmaankin siitä, että leimauslaitteista lähtee kaapelit (väliajat).
13. Tän jälkeen letkat sekoittuvat ja pakka jaetaan varsin usein uudelleen ja seuraavat 2-3 rastia ovat taas hajontaa ja ne kyllä huomaa, koska vauhdit ovat jo normaaleja tuolloin.
14. Kaikista tärkein on pitää itsensä kartalla ainakin suurinpiirtein koko radan ajan ja mitään kiviähän ja pieniä kumpareita sieltä ei kannata lukea, vaan selkeät merkit, joista ei voi erehtyä: ojat, järvet, tiet, kärrytiet, isot mäet, pellot, aukot, isot jyrkänteet ja keskikoiset suot sekä teitty isot suot.
15. Eli suunnistus on varsin suuripiirteistä ja itse olen ainakin harrastanut sitä, että letkassa kun juostaan, niin on ollut aikaa lukea sitä rastin ympäristöä jo valmiiksi (esim. rastin oikealla puolella on aukko ja enne rastia mennään ojan ylitse tms) ja kun olet K-pisteellä sijalla 200, niin voit olla varma, että ilman virheitä vaihdat noin samalla sijalla, vaikka kunka paljon turoja juoksisi ohitsesi smile

Tässäpä nämä tällä erää, lisää tulee varmaan viikon mittaan smile

Nipa