Pitkä lenkki (Sivu 2/3)

Mä en voi avata...tai siis kun mä en löydä mun suksia mistää argh2:

Toki kohta voi avata kalenterin...

Eikus lätkästään valkonen A4 eteen. Lumen peitossahan ne käyrät ja käppyrät ja muut merkit maastossakin on... Niinno, ehkä tiet voi merkitä karttaan ja nehän eivät ole muuttuneet miksikään. Niin että kunnossahan se kartta varmaan on. Luulisin.

On muuten vielä tänäänkin lihakset kipeinä. Olihan tuo elämys. Mutta torstaina lisää, jos olen toipunut.

Nummelassakin on 5km valaistu latu aivan loistokunnossa luonnonlumella. Sitä tässä on tullut tahkottua kolmessa päivässä yhteensä 80km. Näkyvät tänään vielä tykittävän kasalle varastoon jotta eipä täälläpäin tule ainakaan lumesta puutetta. Alkaa vaan noi pakkaset kohta haittaa harrastamista. missäs se ilmaston lämpeneminen...?

JV

34 kierrosta vastapäivään kentällä eli kymppi pertsaa eilen. Tämä nettiintulo tällä kertaa ei johdu ikälopun tirkistelyhalusta mitä nuoriso sex..tex..tekstailee, vaan tulipa mieleeni pyytää, että operaattorit asentelisivat Päijran karttoja tänne näkyville kun meikäläisen emäntä korjailee ne aina talveksi pois mun olohuoneen sohvapöydältä ja yhteiseltä keittiönkin pöydältä ja piilottelee ne niin, että  täältä netistä  olisi helpompi ne löytää ja täältä ei muittenkaan mudet niitä taida pois piiloon saada. Zeiel.

Meidän pihassa on lunta 21 senttiä. Pakkasta 23, Jämsässä nyt 25. Silmät jääty Ahjolan kentän kiertämisessä äsken. Pakko lopettaa heti parin kilsan jälkeen.          Se muuten pukki ei taida tänä Jouluna lähteä liikkeelle. Sinne oli Korvatunturille tullut Pukin vieraaksi taas rajan takaa naapurin Pakkasukko pakkasnesteen kanssa. Olivat alkaneet maisteleen. Muorikin hermostunut vallan kun olivat alkaneet ottaneina selvitteleen vanhoja rajariitoja. Meidän Pukki kun haluaisi sen sodissa menetetyn Korvatunturin itäosan takaisin Paliskunta-alueekseen. Siinä rytäkässä oli Petterin aitaustakin kaatunut ja yksin jäänyt Petteriporo oli lähtenyt riijuureisulle Naruskan paliskuntaan. Pukki on jalkaukko nyt. Pysyisi se Pakkasukko Siperiassa pakkasineen ja pitäisi huonot tapansa,  pakkasensa ja oppinsa siellä. Taidan soitella tästä Napapiirin Joulumaan Pukille, että tulisi tänne tuuraaman aattona. Napapiirin Pukki kun on tuttu ukko ja tuntee Padasjoen. Syntynytkin täällä. Asui Osuuspankin yläkerrassa pienenä. Pukin isä kun oli mökkinaapurista Kauttisen rannasta. Kova oli Napapiirin Pukki nuorena hiihtämään. Boodiumilla Finlandiassakin. Pukkia odotellessa...Zeiel

Moi,

Tuli eilen käytyä ekan kerran hiihtämässä perinteistä Puolarmaarista Pirttimäkeen ja takaisin. Kyllä hiihtäessä tuli vanhat kilpailuajat mieleen kun pääsi yksipotkuista tasatyöntä lykkäämään kunnolla. Suksetkin pelasi kuhtuullisesti, eli ei tuo voitelutaitokaan vielä kovin pahasti ruosteessa ollut.
Nyt meinaa nivuset olla hiukan kipeinä, että tarvii harkita tämän päivän liikuntasuoritusta, ehkä uinti, kun kelikin on melkoisen vetinen.

t. Vesa

Moi,

Kyllä mä tuo Evon karjalaistenmestaruussuunistuksen muistan. Mukana oli ainakin Mikko, Juha, Rauno, Ilpo, Jukka sekä Veikko? ja minä.
Jukka on näköjään lukenut, että isänpuolelta meidän sukujuuret on tosiian Valkjärveltä, luin itsekin syksyllä Valkjärven histosiasta kertovaa kirjaa.

t. Vesa

PS. Nivuset vieläkin kipeänä perinteisen hiihdosta!

Nyt kun runneri tältä kesältä korkkasi tämänkin foorumin, niin jatketaan ketjua.

Minäkin avasin maratoonailukauden, mutta hölkötelemällä, oman kuntoni mukaan. Ajankohta oli sama eli 22.05, mutta paikkana Lahti. Eli UusiLahti -juoksussa oli nyt mukana myös täysmatkat. Keli oli hyvä, ja suorituskin kohtalainen, ei varsinaisia vaikeuksia. Jalat oli lopussa aikalailla tönkköinä, mutta kävellä ei tarvinnut eikä kramppeja tullut kuin vasta urheilustadionin ruoholla kenkiä jalasta riisuessa. Aikaa meni 3.45. Reissu juostiin neljänä lenkkinä. Kolme ensimmäistä meni suunnilleen samaa vauhtia, mutta viimeisellä viihdyin sitten reilut viisi minuuttia muita pidempään.

Riika on minullakin kyllä ajatuksissa ollut, ehkä joskus sinnekin voisi mennä. Aika edullista oli tuo Lahdenkin reissu, junamatka Hikiältä maksoi 5.90. Palauttelujuoma kyllä Riikassa on parempaa ja edullisempaa!

Kausi on siis avattu mutta ei suljettu, jokunen startti olisi siis vielä edessä ... ja ulkoilua kyllä pitäisi harrastaa monipuolisesti, että motivaatio kestää tätä hullutusta!

Moi,

Tuli viikonloppuna lauantaina tehtyä uutta lajivaltausta, kun suoritin Finntriahlonin http://www.finntriathlon.fi/ puolikkailla matkoilla (uinti 1.9 km, pyöräily 90 km ja juoksu 21,1km). Aikaa meni miltein viisi ja puoli tuntia, ja lajeista surkeiten ennakolta vahvin lajini, eli juoksu - ei pyörailyn aikana ottamani geelit oikein imeytyneet ja vatsa oli kuin ilmapallo puolet juoksumatkasta, mistä seurauksena tuli pistos. Viimeiset kaksi kierrosta kulki koko ajan paremmin ja paremmin ja viimeisellä lenkillä itsestäkin alkoi tuntua juokseminen jo juoksemiselta. Jaloissa ei vaihto pyöräilystä juoksuun ollut niin paha kuin oletin, mutta oli sitä kyllä harjoittellutkin jonkun kerran. Mutta aloittelijan mokana kokeilin noita käyttämiäni geelejä nyt ekaa kertaa kisan aikana pyöräillessä - sitäkin pitää ensi vuonna testata paremmin.
Nyt palautellaan ja mietitään josko syksyllä jonkun puolikkaan juoksisi ja saisi itselle osoitettua, että ei tässä niin paskassa kunnossa olla kuin juoksuaika tuolta triathlonilta osoittaa.;)
t. Vesa

Laitetaan nyt vaihteeksi juttua vähän tällekin palstalle.

Sunnuntaina 23.09.2012 järjestettiin Espoon rantamaratonin viisivuotisjuhlakisa. Olen ollut aikaisemmissakin tapahtumissa mukana, ja aina on keli ollut mitä parahin syksyinen ulkoilusää, mutta nyt oli kaikki toisin: lämpötila +9 ja koko ajan satoi vettä. Joskus tihuutti, joskus tuli reilummin, joskus pystysuoraan, joskus vaakasuoraan, mutta koko ajan sitä tuli. Auringosta saattoi vain uneksia.

Olin kuitenkin mukaan ilmoittautunut, ja terveystilanne oli sen verran hyvä, että puoleltapäivin lähdettiin taivaltamaan Espoon keskuspuiston hiekkapolkuja kohti rannikkoa ja Kivenlahtea. Lätäköitä oli asfaltillakin, ja kengät olivat likomärät viimeistään vitosen kohdalla. Hiekkapolut ja kivituhkapinnoitteet menivät lähes tuhannen juoksijan alla aikamoiseksi mutavelliksi, ja mieleen tuli paikoitellen lähes Halikkoviestin viitoitukset. Viimeistään puolimatkassa oli joka paikka likomärkä, ja jalat alkoivat hiljakseen kylmettyä. Rantamaratonin reitti ei ole suinkaan tasainen, vaan hyvinkin vaihteleva. Onneksi sentään suurimmat korkeuserot olivat jo ensimmäisellä puolikkaalla, toinen puolikas tultiin enimmäkseen rantaa pitkin melko tasaista uraa. Jyrkät nousut olisivatkin olleet vaikeita, kun jalat olivat jo aikalailla kohmeessa. Viimeisellä kympillä jalkaterät ja kantapäät alkoivat jo aristaa ilmeisesti juuri kylmän takia.

Loppui se matka kuitenkin lopulta, muutaman minuutti ennen neljää tuntia; pysyivät sentään jänikset takana! Ei tarvinnut varsinaisesti kävellä, tosin juottopaikoilla en muki kädessä juossut vaan kävelin sen ajan mitä juominen ja suolakurkkujen syöminen vaati. Maalissa oli tarjolla juhlan kunniaksi torttukahvit, ja kyllä kuuma juoma siinä vaiheessa hyvää tekikin.
Tämä oli ehdottomasti arktisin maraton millä olen mukana ollut. Pitkät juoksutrikoot ja pitkähihainen juoksupaita niinikään pitkähihaisen suunnistuspaidan alla olivat varusteina, samoin käsineet ja lakki, eikä niissä mielestäni ollut yhtään liikaa. Kylä siellä jotkut vetivät kisan lähes kesätamineissa (lyhythihainen paita ja shortsit, jopa hihattomia paitoja näkyi). Kuumaverisitä porukkaa, ei olisi onnistunut minulta!

Eipä ole saunan lämpö pitkään aikaan tuntunut niin hyvältä kuin tämän kokemuksen jälkeen!

Onnea vaan Eki, aika hapekas keli :klap:

Nyt olisi aika Vesankin siirtyä kesäisistä lajeista hisuharjoitteluun. Tavoitteena vähintään hisupiirinmestaruus. Viimeisimmästä pm-voitosta taitaa olla yli 20 vuotta, yökisasta Lammilta. Sauvalenkkiä ja joukkuehenkeä poikien kanssa, että saadaan viestiporukoitakin kasaan. J

Esko kirjoittaa asiaa. Kun pyöräkisa on lähellä, niin tietenkin lähdetään. Aletaan koota Ala-Porasan Pirkkoihin pyöräsuunnistusjoukkuetta ja mennään Vierumäelle joukolla.
Tuli muuten heitettyä pitkä lenkki... mutkin Mannassa... neljä kilsaa 35 minuuttia. Aika nopeeta maastoa niin kuin ajasta voi päätellä. Laivassa jätin yökabareet väliin kun ajattelin nukkua, mutta ei siitäkään meinannut sikeetä tulla kun seinän takana nuoret naiset kikattivat....

Ei hiihtosuunnistuksessa mitään pelkäämistä eikä niksejä ole ja tarvita. Hiihtelet Vesku  vaan latuja pitkin ja kun et poikkee umpeen niin rastit löytyy urilta.

Maukan kanssa puhuttiin peijaisissa, että pyöräsuunnistuskartalle vois tehdä sauvakävelysuunnistuksen. Täytyy miettiä.... J

Kirjoittelen tälle palstalle kartta-asiaa.
Valtosen Pekalla on hoidossa reserviläiskiinteistöt ja toimintaa niiden ympärillä. Sekä Rul että Res myöntävät projektirahaa erilaisille hankkeille. Eli uskon, että heiltä saisi Taruksen kartantekoon avustukset molemmilta. Padasjoen yhdistyksiltä vaan anomus rohkeesti. Res jäsenet, lukekaapa omia sivujanne. Rullin hakemuksien sisäänjättö on tässä kuussa. J

Vaajakosken Terän sivuilla on tieto Pietari Sorrin siirtymisestä Terän "toppatakkiosastolle". Mitähän tämä uutinen tarkoittaa? Pedro on juossut hyvin jyskälän seudun iltarasteilla. Että kunnossa mies ainakin on.

Pitkää lenkkiä harrastetaan myös tänä vuonna. Lauantai-iltapäivällä lähdettiin taas Olympiastadionilta Paavo Nurmen patsaan juurelta vaeltamaan pääkaupungin asfalttia ja noppakiveä. Minä ja reilut 5000 muuta hölkkäilijää. Lähtiessä vettä hieman riputteli, ajoittain reilumminkin, mutta parin tunnin jälkeen ilma kuivui ja oli lopulta oikein sopiva tällaiseen ulkoiluun.

Tällä kertaa tätä auvoa kesti 3.43.28, mikä oli oikeastaan juuri realististen odotusten mukainen aika. Meno oli jotenkin mitäänsanomatonta reiluun kolmeenkymppin, ei ollut oikeastaan minkäänlaista tuntemusta, ei hyvää eikä huonoa. Sen jälkeen alkoivat etureidet puutua, ja askelpituus lyheni ja madaltui selvästi. Mitään ongelmia ei kuitenkaan varsinaisesti tullut, joten maalin asti pääsin vähintäänkin kohtuullisesti ilman kramppeja tai kävelyä.

Toinen puolikas vei 3.54 enemmän aikaa kuin ensimmäinen, sen verran se kangistuminen verotti. Kyllä oli taas mukavaa loikoa stadikan nurtsilla kahvia juoden ja välipalapatukkaa mussuttaen!

Tämä oli kesän toinen maraton minulle. Juhannuksen jälkeen käväisin kokemassa miltä se meno Mikkelissä tuntuu. Siellä kului aikaa 3.47.38, ja loppuosuus oli n. yhdeksän minuutia aikavampi kuin alkuosuus.

Tänä kesänä en ole päässyt tekemään pitkiä juoksulenkkejä niin paljon kuin oli tarkoitus, ja se ilmeisesti näkyy siinä että jalkojen lihakset menevät loppumatkasta tukkoon. Syssymmällä olisi vielä hienoja juoksutapahtumia tarjolla kosolti, joten ehkä lähden vielä ainakin kerran kruisailemaan, katsotaan jos saisi jonkun minuutin tuosta ajasta pois.

Kyllä, lämpötila oli todella sopiva eikä tuo pieni sade muuten haitannut, mutta hiertymiä hieman tuli ilmeisesti varusteiden kastumisen vuoksi. Yllättäen paidan (lyhythihainen suunnistuspaita, ei kuitenkaan rispaantunut hellepaita) saumat hankasivat mm. olkapäitä. Onneksi kuitenkaan kengät eivät hanganneet. Tänä kesänä olen kummassakin juoksussa käyttänyt Newlinen kenkiä, jotka sopivat ainakin minun jalkaani todella hyvin. Etenkin kantapää istuu tiukasti. Jalat mahtuisivat jo vaikka tanssikenkiin, varpaille ei ole tapahtunut mitään, ei edes kynsien mustumista!

Alkukesästä harrastin jonkun verran maastopyöräilyä ja pyöräsuunnistusta, mutta jo muutamana kesänä pyöräily on käynyt aika pahasti selän päälle. Ristiselkä kramppaa, ja tämä on haitannut sitten myös lenkkeilyä. Nyttemmin olen pyöräilyn lopettanut, ja selkäkin on mennyt parempaan suuntaan. En käsitä mistä moinen ilmiö, olenhan aikaisemmin pyöräillyt aika paljonkin ja ilman selkävaivoja.

Kyllä "pitkillä" lenkeilläkin on eroa, sata mailia on jotakin aivan käsittämätönta! Hyvä kun jaksan autolla ajaa Turkusesta Hämeenlinnaan ilman kahvi- ja lepotaukoa. Voin vain kuvitella miten hyvältä maaliin pääseminen ja pysähtyminen on tuntunut!

On nää pojat kovia kunnoltaan ja tahdoltaan. Siinä nimittäin pitää olla kärsivällisyyttä ja tahtoa kun tommosia matkoja juoksee. Odottaa, odottaa, säästää voimia ja odottaa miltä loppumatka tuntuu. Kumpa itse jaksais ees lähteä kevyelle lenkille, mutta kun ajattelee, että jos sitten huomenna...

Taitaa olla juuri tuo sama vaiva minullakin. Olen talvikausina käynyt kuntosalilla, ja sieltä sitä jännitettä on saattanut kerääntyä selkäruodon ympäristöön. Onneksi tässä lähes työpaikalla on fysioterapialaitos, tiedä sitten löytyykö sieltä Parantajan tasoista nikamien niksauttajaa.

Pitipä oikein tarkistaa noiden tossujen merkki, ja kyllä se Newline on. En ole niitä missään liikkeessä muistaakseni nähnytkään, nämä ostin jostakin esittelytilanteesta suoraan konsulentilta. Tossut ovat ulkoisesti varsin vaatimattoman oloiset, muistuttavat jollakin tapaa hieman Karhun ilmatyynyaluksia. Erikoisuutena kannassa ja päkiässä on vaihdettavat vaimennuslevyt, niitä on muutamaa eri kovuusastetta. Myös pohjallisia kengän mukana tuli useammanlaisia. Eikä pakettia ollut hinnallakaan pilattu, joten kokeeksi otin, ja niillä olen tämän kesän enimmäkseen hölkkäillyt, varvasystävällisesti.

Juuri noilla Pacemakereilla minä nyt olen juoksennellut.

Jep, ny pääsen minäkin huutelemaan tänne maratoonareitten otsikkoon

Nuuksio Classic tuli juostua läpi lauantaina, aika on tuo Ekin linkkaama 4:14 ja risat ja sija 31 vajaan 400 juoksijan joukossa. Varovaista 4h30min alitusta lähdin hakemaan ensimmäiselle polkumaratonille, ihan tarkkaa tietoa kun ei tuon reitin teknisyydestä ollut.

Alku vedettiin aika haipakkaa, lähtökiihdytyksessä Suunto Ambit näytti 3:45/km lukemia mutta siitä se sitten pian tasaantui. Alku Siikarannasta oli helpommin juostavaa polkua aina Solvallaan asti, jossa ensimmäistä kertaa meni laskettelurinteen nousussa kävelyksi. Siitä reitti sitten muuttui kokoajan teknisemmäksi ja hitaammaksi kun lähestyttiin Saarijärven ja Suolikkaan kautta Kattilaa. Lopussa onneks muutamat lyhyet soratiepätkät antoi jaloille huilia ja viimeset nousut jaksoi vielä punnertaa katkeamatta. Noususummaa Ambitti kerrytti 880m vaikka järjestäjät lupaili yli 1000m noususummaa.

Hieno kokemus oli, viimeset 10km taistelin alkavia kramppeja vastaan mutta alkukiihdytyksen jälkeinen tasainen rapiat 6min/km vauhti kesti loppuun asti. Ihan kovia selkiäkin tuli 30km jälkeen vastaan, mm kisan viime vuoden kakkonen.

Aikaan olen ihan tyytyväinen, vaikka eroa kärkeen tulikin. Tosin se Monosen Jannen voittoaika tälle vuodelle on kyllä jostain ihan toiselta planeetalta jonka ero kakkoseen, lähes 20min, todistaakin. Eli siihen vauhtiin on vielä vähän tekemistä

JV

Jos sillä oli fillari jossain puskissa piilossa? Tai oikaisi, kun huomasi kakkosen jäävän polun mutkan taa?

nim. "Kysykää minulta, miten menestyä maastojuoksussa"