Ai niin joo tosiaan, tuli retkeiltyä Roineen rannoilla viikonloppuna.
mr. * wrote:...kootut selitykset... :kysymys:
Kisa lähti käyntiin erinomaisesti eli lähdin juosten matkaan! Ensimmäisen kerran näin kilometritolpan neljän kilometrin juoksun jälkeen. Olin noin minuutin edellä aikatauluani. Seuraavaksi huomasin 7 km paalun, minuutin edellä aikataulua, juoksu tosin tuntui kurjalta. 10 km:n kohdalla aika oli liki 52 minuuttia ja kaikki puhti poissa. Tämä puhdittomuus ja voimattomuus jaloissa tuntui muuten aivan alusta saakka (ensimmäisiä muutamia satoja metrejä lukuunottamatta).
Olisin keskeyttänyt, mutta kun piti kuitenkin sinne Tampereelle mennä ilmoittamaan asiasta, niin etenin sinne jotenkin. 11 km:n kohdalla ihmettelin, että kolmannes takana ja jokaisella askelella sattuu oikean takareiden yläosaan. Oikea pohje alkoi tehdä tenää vasta noin 17-18 km kohdalla. Kävelin mäkiä ylös, join mustikkasoppaa runsaasti ja nautiskelin niistä hetkistä, jolloin reitti kulki metsäpolulla. 15 km:n kohdalla jouduin kävelemään, mutta kun reitti kääntyi metsäpolulle aloin juosta ja koska valtaosalla vauhti näyttää hidastuvan metsässä sain edelläolevan jonon kiinni ja juoksentelin jonon perässä kepeästi - jalkaan ei sattunut ja vauhti oli sopiva. Toivoin, että koko loppumatka olisi samanlaista, mutta eihän tuota tainnut olla kuin puolitoista kilometriä. Hiekkatiellä alkoi taas sattua jalkaan. Ja jonkun ajan kuluttua tuntui kaikkia lihaksia kivistävän - olin ihan lopussa. Aika uskomaton fiilis kun ottaa huomioon kesän muut juoksentelut ( Ja tuon lenkin reilua viikkoa aiemmin).
Viimeiset kolme kilometriä juoksin - anteeksi - hölkkäsin - anteeksi laahustin, mutten kävellyt.
Lantio ei toiminut juoksun aikana kertaakaan. Missään vaiheessa juoksu ei lähtenyt sujumaan vaivattomasti ja moka oli oma, kun tuli venyteltyä alkuviikosta... Nyt Jälkeenpäin jalat eivät ole niinkään kipeät kuin oletin, mutta arimmat kohdat ovat vasen etureisi ja oikea pohje.
Valmisteluissa paha virhe
Reilua viikkoa aikaisemmin 20 km helposti ja valtaosa kovalla alustalla. Eipä jalatkaan paljoa kipeytyneet ja siksi ilmoittauduin ja maksoin osallistumismaksun. Tulipa sitten maanantaina kokeiltua venytysliikettä. VIRHE! ko liike pisti taas noi luut epäjärjestykseen. Sen koin tiistaisella lenkillä. Kierros Kirkkolammen ympäri: oikea pohje veti aivan jumiin alle kolmen kilometrin juoksun jälkeen, takareisi veti jumiin, vasen etureisi alkoi temppuilla ja oikeaa kankkua (pakara + alaselkä) alkoi pakottaa. Pohkeessa oleva tiukka "naru" ei ollut poissa keskiviikkona eikä torstaiaamunakaan. Vasta kun oppimestari Holma pisteli lantion suoraan kipu kankusta helpotti ja pohje alkoi pehmetä. Harmillista, että perjantaiaamuna herätessäni huomasin, että lantio ei ole aivan kohdallaan. Olo oli kuitenkin kohtuullinen. No - tänä torstaina pääsen uudestaan käsittelyyn.
Tämä on sitä samaa vaivaa, joka alkoi pari vuotta sitten syksyllä. Vaiva ei oikein siedä suunnistusta ja kaatuilua. Parin hoitokerran jälkeen kropan pitäisi taas pelata kunnolla. Ja onneksi suunnistukausi on nyt takana, joten nivelsiteet saavat aikaa kiristyä uutta kautta varten!
Lopuksi sanoisin, että:
Hyvä fiilis tästä tuli joka tapauksessa. Tuo reissu oli oikein kunnon rääkkäystä! Ensi vuonna uudestaan ja paremmilla eväillä. Kyllä tuo pitäsi mennä 2.45 :een, vaikka siellä muutama mäki onkin. Nyt vaan kun saisi lenkkeiltyä talvellakin, niin hyvä olisi.
