82 450 Jussila Esko Ala-Porasan Pirkat Miehet 45v 10 km 0:51:28 1:46:19 30 km 2:31:17 3:35:58 3:35:16
Tulipa taas vaihteeksi tehtyä kestävyysharjoittelua, eli XXVII HCM on takana. Olosuhteet suosivat paremmin kuin viime kesäisessä tapahtumassa, joka käytiin aikamoisessa hellekelissä. Nyt taisi elohopea kohota johonkin 20 asteen paikkeille, ja vaikka aurinko koko ajan paistoikin, ei se juuri haitannut. Aukeissa kohdin tosin joskus tuuli riepotteli hervottomia hölkkääjiä, mutta tuskin kukaan sen vuoksi reitiltä suistui.
Viimekesäiset loppumatkan krampit olivat tuoreessa muistissa, joten jo useamman viikon olin terästänyt ruokavaliotani vahvalla magnesiumlisäkkeellä. Ja selvästi siitä oli apua. Jos ensimmäisen HCM:n viimeinen kymppi oli yhtä tuskaa ja irvistystä, oli meno tällä kertaa siihen verraten suorastaan juhlaa. Maaliin päästiin ilman kävelyaskeleita, saati sitten seisoskeluja. Vasta siinä vaiheessa, kun olympiastadionin nurtsilla makoillessani yritin ottaa kenkiä jalasta, alkoi pohkeissa tuo ärräpäitäkin helposti ilmoille saattava elämöinti. No mikäs kiire niillä kengillä enää oli, ja kyllä se kremppakin siitä sitten ajan myötä tokeni.
Juoksu meni kohdaltani hyvin, sen tuo nettoaika 3.35.16 osoittaa. Etukäteen arvelin mahdolliseksi ajaksi tuollaista 3.45.00. Mutta mikäs siinä, kyllä tämä kelpaa. Puolimatkan väliaika 1.46.19 vähän tuotti viilentäviä väreitä selkäruotoon, sillä luulin sen olevan väliaika 20km kohdalta. Hölköttely meni kevyehkösti suunnilleen 25km, sitten alkoi jaloissa, lähinnä etureisissä, jo tuntua. Kokemuksesta viisastuneena hellitin hieman tahtia tässä vaiheessa, mistä johtunee se, että toinen puolikas vei lähes 3 minuuttia pidempään. Varsinaisesti vaikeuksia ei ollut lopussakaan, mutta kyllä väsymys jo painoi, ja stadikan torni ei tuntunut lähestyvän sitten millään. Mutta lopulta kuitenkin maratonportista sisään, ja parisataa viimeistä metriä tartanilla. Ja sitten saa laittaa KÄVELYKSI. Heti maaliviivan jälkeen punaisella juoksuradan pinnoitteella oli näytillä useammankin jo maaliin tulleen hölkkääjän vatsalaukun sisältö, mutta eipä ainakaan minulla siinä tilanteessa enää ollut mielenkiintoa tutkia nopeampien kilpaveikkojen ruokavalioita.
Koista ja Pate olivat myös pääkaupungin asvalttia tallaamassa. Loppumatka on heillekin ollut ilmeisen vaativa, etenkin Pate on tainnut kokea kovia viimeisellä kympillä. Vvi oli jälleen seuran virallisena tilannetarkkailijana reitin varrella useammassakin paikassa.
Kesät talvet, satoi tai paistoi