Terveiset Unkarista!
Opintomatkalta on kotiuduttu. Olihan se mielenkiintoinen ja avartava kokemus! Perjantaina oli ohjelmassa BudaSprint Budalinnakukkulan alueella: Minä hitaana ja huonokuntoisena hämäläisenä laahustan luonnollisesti valovuosia muitten perässä, mutta oli se silti tosi hieno kisa! Sprintistä ei ehkä voi puhua, jos minunkin ikänaissarjassani kisamatka optimireittiä oli 4.15 km. Mutta hyvä niin, kun kerran sinne asti oli reissattu! Yhtään keinotekoista aitaa ei alueella ollut, mutta rata oli älyttömän vaativa! Yhdeltäkin rastilta lähtiessäni seisoin paikallani varmaan pari minuuttia ja yritin saada kartasta tolkkua, että miten päästä seuraavalla rastille - kun aina näytti olevan umpiperä vastassa. Paljon oli portaita ja niiden yhteyteen oli karttaan merkattu paikoin punaisia nuolia, joilla pyrittiin vaativimmissa paikoissa selventämään eri tasoilla kulkevia väyliä. Hankalaa se silti oli! argh2: Mikaela lähti kisaan neljä minuuttia ensimmäisten lähtijöitten jälkeen ja heti ykköselle oli ongelmia, kun linnan muurissa ollut portti olikin kiinni, vaikka se oli merkattu karttaan harmaalla läpipäästäväksi kulkuväyläksi. Järjestäjän edustaja oli seissyt "porttikongissa", mutta ilmeisesti miehellä ei ollut isoon riippulukkoon sopivaa avainta... Paikalla olleet kilpailijat olivat ihmetelleet hetken tilannetta, mutta eihän siinä auttanut kuin lähteä etsimään vaihtoehtoista reittiä. Minä käytin vajaata tuntia myöhemmin samaa porttia pariinkin otteeseen ja siihen mennessä se oli saatu auki.
Viikonloppuna oli sitten kaksipäiväinen Spartacus Cup n. tunnin ajomatkan päässä Budapestistä länteen. Kartalla piisasi käyriä. Jos olisi niitä osannut lukea ja fysiikka riittänyt, niin olisi jo pötkitty pitkälle - vaan ei allekirjoittanut osannut eikä riittänyt :hiipii:. Ihmeellistä rapiat polvenkorkuista piikkipuskaa oli paikoitellen ja se oli kampittavan petollista. Puusto oli esim. tammea ja ilmeisesti pohjalla oli useammankin vuotisia vanhoja lehtiä, koska vanhaa lehtimassaa ulottui nilkkaan asti ja jyrkkiä rinteitä alaspäin mentäessä lehdet olivat riivatun liukkaita. 4,8 km radalla oli 230 metriä nousua ja käytännössä se tuntui aika paljolta... Viisas olisi tietysti luovinut laajoja notkomuodostelmia pitkin, mutta usein rastit oli sijoitettu siten, että jossain vaiheessa oli joka tapauksessa kiivettävä rinnettä neliveto päällä.
Jos filosofoidaan, että "kaikki virheet on kerran tehtävä", niin tamän reissun jälkeen toisen meistä ei tarvitse enää lähteä polulla sijaitsevalta K-pisteeltä 180 astetta väärään suuntaan ja etsiskellä sen mukaisesti ykkösrastia. 
Tekevälle sattuu! Ja sama virhe sattui muuten siellä aika monelle muullekin. Kokonaiskisassa Mikaela jäi harmillisen vähän pronssista eli selviytyi mielestäni mainiosti uppo-oudossa maastossa. Minun kannaltani tuloslista olisi ollut ihan kivaa katseltavaa, jos sitä olisi ruvettu lukemaan alhaalta ylöspäin. 
Saatiin ainakin kokemusta kotimaastoihin verrattuna kovin erilaisesta maastotyypistä. Varmaan jos joskus vielä jatkossa osuu samantyyppiseen maastoon suunnistuksen merkeissä, niin on jo helpompaa. Reissun ohjelma oli tiivis, mutta lajiharrastuksen lisäksi ehdittiin parina iltana painajaismaisen isoihin ostoskeskuksiin. Niissä se tuskaisin hiki irtosi! 
Budapest vaikutti kauniilta kaupungilta - voisin mennä toistekin. Ja ilma oli lämmin ja aurinkoinen.
Mukavaa loppusyksyä kaikille! Odotellaan ensi kauden rasteja!
Marika
Keli ei olisi voinut olla parempi ja itse tykkäsin kovasti maastosta; oli paljon hienompaa kuin viime vuonna, jolloin olimme vahvistamassa Asikkalan Raikkaan joukkuetta. Ainakin omalla radallani rastivälit olivat selkeästi edettäviä, mutta rastit pääsääntöisesti hyvin pienipiirteisellä kallioalueilla ja rastit tarkasti otettavia. Parilla rastilla tuli ajettua miinaan, mutta kiva fiilis jäi! Eritoten ilahdutti kolmososuuden poikien ryhdikäs esitys: Ennakkojännityksestä huolimatta pojat lähtivät tekemisen meiningillä osuudelleen ja hoitivat sen tyylikkäästi maaliin; ja sen jälkeen jatkoivat taas tavanomaista häröilyään... :klap: Henri ja Leevi tekivät maastossa hienoa yhteistyötä - hyvä pojat!
Me pakkaamme vielä kerran tällä kaudella Mikaelan kanssa suunnistuskamamme ja etsimme rastilippuja Unkarin maaperällä 5.-8.11. Kyseessä on Spartacus Cup jossakin Budabestin liepeillä. En tiedä, millainen tulospalvelu siellä päin maailmaa on, mutta tsekatkaa silloin, josko netissä olisi nähtävissä Päijät-Rastin naisten edesottamuksia vieraalla maalla! Sen reissun jälkeen pestään nastarit ja laitetaan ne hetkeksi talvilevolle. Nyt pitäisi jatkaa tähän, että sitten kaivetaan sukset esiin, mutta ne on kyllä jo kaivettu ja Miksu on muutaman kymmenen kilometriä näillä lumilla hiihdellyt. Tai viime talvista luntahan se on ollut; jos tarkkoja ollaan.