Search options (Sivu 1/11)

Hienosti vetivät suomalaiset Norjassa maailmancupin avauksessa, nuoret Amanda ja Niklas varsinkin! Hienoa, oli oikein mukava kun hekin hakivat suorituksiinsa vauhtia Saksalan niityiltä!
Kauden jatkoa seurataan mielenkiinnolla.

Tällä hetkellä urien havaittavuus hankikannon vuoksi on varsin heikko, vaikka lunta kauttaaltaan maastossa onkin. Loppuviikosta pitäisi taivaalta sadella uutta lunta, mikä parantaa huomattavasti urien näkymistä. Vesi on korkealla, ja sulavettä on ojissa ja painanteissa reilusti.
Jäisillä urilla luisto on hyvä ja vauhti kova, suksien ja tasapainon hallinta on vaativaa vaikka kovin pahoja tai jyrkkiä alamäkiä ei urilla ole. Toivelistalla oleva uusi pakkaslumi kyllä parantaisi huomattavasti urien hiihdettävyyttä. Vanhanaikainen Emit-leimaus käytännössä vaatii pysähtymään rastilla, mikä osaltaan hillitsee vauhteja. Maasto urien ulkopuolella on risukkoista ja kivikkoista.

Aivan. Jos johonkin voi näissä asioissa luottaa niin Maukkaan!

Taitaapi taas talvi yrittää uutta tulemista. Ei sen kanssa vielä mitään varsinaista kiirettä ole, mutta saisihan sitä lunta jo pikkuhiljaa alkaa tulla maiseman ja mielen valaistukseksi.

Toimintaa varten on seura perustettu! Olisi tosiaan ihan mukavaa hieman miettiä tulevan talven mahdollista toimintaa. Saataisiinko vielä vaikka sauvakävelysuunnistustapahtuma aikaiseksi, vai riittäisikö esim. Saksalan lehmien laidunpeltojen reunojen kiertely ja katsastelu? Jos jotakin toimintaa aikaan saadaan, niin kehäkolmosen takaakin mitä todennäköisemmin ainakin yksi osanottaja löytyisi! Sauvakävelykausi nimittäin on alkanut.

Tärkeämmät jutut kannattaa kirjoitella ensin vaikka Wordilla ja sitten klipata teksti foorumille.

Hyvä kun on lupa operoida kartanoiden mailla suksisuunnistuksen merkeissä. Miten on kartta-alueen laajennuksen suhteen tilanne, onko sitä piirretty tai kartoitettu vielä mitenkään? Entä miten on vanhan alueen päivityksen kanssa, peltojen kuvaus ja reuna-alueet pitäisi kyllä käydä läpi kauttaaltaan.

Voiton puolella jo ollaan, raskas oli viikonloppu mutta kyllä kannatti kokea!

Paluuliikene eteni verkkaisesti kuin veteraanisuunnistaja loppusuoralla. Paluumatka kesti puolitoista tuntia pidempään kuin menomatka, ensimmäiseen 9 kilometriin meni tasan tunti. Vielä Tampereella moottoritien rampilla jouduttiin pysähtelemään. Onneksi kartanlukijan paikalla oli rauhoittavana ja tasapainottavana matkaseurana Tessa, joten aivan vastuuttomasti ei tullut liikennejärjestelyitä ja muita tien päällä kulkevia kritisoitua, ei ainakaan kovaan ääneen. Ajokelikin oli hyvä koko ajan, joten hyvissä voimin lopulta pääsimme mekin kotirasteillemme.

Nyt kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa ilman ajan mukanaan tuovaa kultaista silotetta, olisi varmaankin hyvä laittaa muistiin ja julki ajatuksia oleesta ja myös mahdollisesti tulevasta (Mikkeli, Kotka, ...). Oli todella mukavaa nähdä oman seuran porukkaa taas pitkästä aikaa, ja ykkösjoukkue uusissa vermeissään teki minuun todella hyvän vaikutuksen.

Iivosen Riston kanssa lähtöpuomilla rupattelin hyvän tovin, hänelle tuli siis 50 viestiä täyteen. Tuohon saavutukseen yltäneitä rastiniiloja ei ihan joka päivä vastaan tulekaan!

Tällä viikolla olikin huomattavasti parempikulkuista maastoa tarjolla kun kolusimme Hakunilan urheilukeskuksen lähimaastoja. Monentasoista hiihtouraa oli paljon, myös nousuja ja laskuja. Ja hellettä riitti.

Kauhavalla näyttäisi olevan tiedossa aika mukavaa maastoa kulkea, ainakin mallikartoista saa sellaisen mielikuvan. Pientä kumparetta ja kallionyppylää on paljon, mutta myös ojitettua suota löytyy. Korkeuserot lienevät maltilliset, mutta ehdottomasti pitää huomioida se että kartoissa on käyräväli 2,5 metriä! Se voi olla oudostaan hämmentävää, maaston muodot saattavat vaikuttaa todella loivilta. Jämin Jukola taisi olla samantyyppistä tältä osin.

Harmittavasti meni Tapiolan SM-sprintti förbi, kun olin itse samaan aikaan naapurikylän katuja mittailemassa HCRD-tapahtumassa. Olisi ollut hieno nähdä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joita tuollaisessa kaupunkisprintissä varmasti on tarjolla.

Saatiinpa rastikausi rakentavasti avattua, jopa suorastaan kesäisen lämpimissä olosuhteissa vaikka hiihtäjien seassa seikkailtiinkin. On se vaikeata, teki niin pahaa että tuntui oikeastaan jo hyvältä! Etenkin se maalileimaus, se se oli palkitseva. Suot olivat vielä pohjastaan jäässä, mutta kyllä jalka sinne jo neopreenisukan syvydeltä helposti meni. Kompassin neularasiakin oli talven aikana ruostunut paikalleen niin että ei suostunut kiertymään ilman komentosanoja. Ajatuksena olisi käydä kymmenen kertaa metsässä ennen Kauhavaa, saas nähdä riittääkö into ja kunto!

Karseeta keliä pitelee! Tänään olisi mahdollisuus aloittaa rakentajarastikausi Njurminjärvellä, mutta viime yönä tuli uutta lunta lähes 10cm ja koko ajan sitä tulee lisää, varsin sakeasti vieläpä. Ehkä tuolla iltapäivällä jotenkin pystyisi maastossa vielä kulkemaan (toisten jälkiä seuraillen) mutta eipä tee juurikaan mieli lähteä autolla sompailemaan edes tuota parinkymmenen kilometrin siirtymätaivalta. Vaikka alla vielä nastat onkin, ja nyt myös ohjauspyörä on lämmitettävää mallia (tämä Maukalle tiedoksi). Sivakat on jo kesäkorjuun laitettu, lumiukkojen tekoon tuo uusi kostea lumi saattaisi olla ihan omiaan! Saas nähdä pääseekö ensi viikolla rasteille ilman aurauskalustoa.

Hienosti sinetöi Jukka hisukauden, pitkän matkan SM-hopeaa vajaan minuutin erolla kärkeen.
Minulla talvi oli kehno, paraiden kisojen aikana sairastelin sen verran että en paljon harrastaa viitsinyt. Kahtena viikonloppuna tuli sentään kuusi starttia telineen kanssa. Tänä talvena luonto koetteli hisustajia, ensin oli kylmää ja sitten märkää ja upottavaa. Nyt on sivakat jo kesäsäilössä, kohta pääsee kurakengillä jo maastoonkin.

Seuratoiminnan kannalta mitä parhainta aktiviteettia tällainen kisojen järjestäminen, kunhan ei pääse kuormittavalle tasolle. Osaamista ja kokemusta kyllä löytyy. Kun samaan aikaan viimeisen rastin kulmilla seisoskeli Pekka, Antsa, Hannu, Eero, Eki, Maukka, Jukka ... niin mikäs on tehdessä. Ja etenkin kun on näin hyvin hoidetut suhteet maanomistajaan ja kuntaan.

Aika kylmää kisatapahtumassa varmaan on, mutta matkathan ovat lyhyitä sprinttimatkoja, joten kovin pitkään yhtäkyytiä ei ulkoilla tarvitse. Toiminta lähtöpaikalla ja maalissa on myös nopeatempoista, niissä ei juurikaan tarvitse seisoskella odottelemassa. Lömmin tila on lähellä, lähtö ja maali sijaitsevat parinsadan metrin säteellä kisakeskuksesta.
Maastotyötä tehtäessä urilla luisto oli erinomainen, mutta nyt tämä kylmyys on parhaan terän luistosta syönyt. Pitkiä vauhdikkaita laskuosuuksia ei maastossa ole, jokunen lyhyempi ylä- ja alamäki kyllä löytyy. Kisamaasto on aika avointa, joten mahdollinen tuulen viima voi tuntua varsin kylmäävältä. Verryttelyurilla saa varmaan hyvän mielikuvan kisaolosuhteista.

Vain muutos on pysyvää!
Minä olen juuri aloittanut sauvakävelyn tältä syksyltä, Leppävaaran hiihtourilla on hyvät baanat ja mukavan vaihtelevaa maastoa. Löytyy pitkää tasamaata mutta myös vaativia ja jyrkkiäkin nousuja ja tietysti sitten myös alamäkiä. Sauvakävely on mukavaa vaihtelua hölkkäilyn sekaan, vaikuttaa selvästi enemmän ristiselkään ja ylävartaloon muutenkin. Sitäpaitsi, kolottavilla ja natisevilla nivelillä on varsin paljon mukavampaa lähteä kävelylenkille kuin juoksulenkille.

Kaikki näkyminen ja julkisuus on positiivista. Aina kisoissa ja kisamatkoilla edustetaan seuraa, ja etenkin omissa kisoissa edustetaan omaa seuraa ja se pitää myös näyttää. Aivan varmasti autoilijat ja muut laittavat merkille värikkäässä paidassa hölkkäävän henkilön tai porukan, ja seuran logoa tai nimilyhennettä arvuutellaan jos se ei heti ahaa-elämystä tuottaisikaan.
Seuran vaatetusta voisi varmaan taas päivittää, kyllä asuja kaupaksi menee kunhan vain tieto kiirii. Pitää tosin sanoa että nykyisin suunistusasut ja lenkkitamineet säilyvät ehjänä ja käyttökelpoisena varsin pitkään, samoin kuin kengät. Uusi kuosi tuo kyllä uutta intoa mukanaan, muistan hyvin kun näin punavalkoisen raitapaidan ensimmäisen kerran Paten päällä iltarasteilla. Nyt voisi uusi sukupolvi tuoda omaa näkemystään seuran outlookiin.

Kyllä ilmojen haltijat nyt suosivat suunnistajia, kyllä se helle varmasti parempi on kuin sade ja kylmyys. Itse tosiaan seurailen menoa kotistudiossa tiiviisti neljän seinän sisällä ja koronaa parannellen.
Tuttuja nimiä on paljon joukkueissa, eiköhän tuolla kokemuksella löydy vastauksia ja neuvoja ensikertalaisten mahdollisin kyselyihin! Toivotan hyvää menestystä sekä Venloille että Veljille, tavoite lienee kummallakin joukkueella päästä hyväksytysti läpi ilman että kenellekään viestinviejistä tulee kohdalle lenkki "pitkän hajonnan" mukaan. Maasto ja kartta lienee varsin tekninen, kartanlukua ja kartalla pysymistä painottava.

Olisipa kommeeta jos meilläkin olisi Ulkomaalaisvahvistus! Siinä saisi manazeri puhujanlahjansa ja sanavarastonsa varmaan tyystin käyttää että meille sellaisen värvättyä saisi.

Kauden ensimmäinen hölkkä Länsiväyläjuoksu oli sunnuntaina. 17.5 km, 1.35 meni aikaa. Coopervauhtina 2210m. Semmoinen on kunto nyt, eikä se siitä juuri kummoisemmaksi muutu tällä harrastuksella. Kesemmällä on toki tarkoitus juosta oikeakin cooper, vaikka se onkin aina yhtä tuskaa alusta loppuun asti.
Tiistaina on tarkoitus avata suunnistuskausi Rakentaja-rasteilla. Yhtään kertaa en ole suunnistamassa vielä käynyt, muutaman kerran sentään Leppiksen lumen alta paljastuneita hiihtobaanoja juoksennellut. Jos ovat ne mäet suksilla rankkoja, niin sitä ne ovat myös sulan maan aikana!

Tämähän oli hyvä uutinen! Nyt on pari kuukautta aikaa valmistautua koitokseen, paljonkin ehtii tehdä. Onko leiriviikonlopusta ollut mitään kaavailuja? Parin viikon päästä etelässä on maastot jo täysin käytettävissä, ja etenkin pienipiirteiseen maastoon ja karttaan kannattaa nyt varmaan hakea tuntumaa jos Porvoota ajattelee.
Entäs sparraajat eli kakkosjoukkue? Löytyisikö siihen mahdollisia nimiä Hannun ja minun lisäksi? Hege, Vesa, Vesa, Veikko, Maukka, Hande, Pate, Timppa, Ippe, The Vahvistus, Henkka, Enska ... ketä meitä nyt olikaan! Kuinka hyvin on talvehdittu koronakausi?

Puro sanoo puli puli. Kalliot ja etelänpuoliset rinteet alkavat olla paljaina lumesta, kuin odottaen nastareiden muokkaavaa vaikutusta pintaansa. Vielä ei eteläsuomessakaan (ilta)rastikausi ole toden teolla käynnistynyt, mutta sitä varten kannattaa jo kyllä valmistautua. Pöly asvalttipintaisilla kevyen liikenteen väylillä on suorastaan hampaissa tuntuva, mutta paremman puutteessa niitäkin kannattaa hyväksi käyttää.
Olisi hieno juttu jos Jukolaan ja Venloihin joukkueet mukaan saisimme. Itse ajattelin sen verran asiaa harrastaa että tohtisin tarvittaessa mukaan lähteä jos vain selkä suunnistusjuoksun sallii. Juoksukunto nyt on varsin heikko, mutta tavoitteethan ne antavat motivaatiota lenkille lähtöön!

Tärkeintä ei ole voitto vaan kaksoisvoitto. Näin taisivat ajatella Jukka ja Markku kun aamusella sprinttikisaan lähtivät. Ja niinhän miehet hommain hoitivat. Minä itse tulin kolmanneksi, järjestys se olla pitää! Radat olivat varsin rankat, korkeuseroa oli paljon ja kapeaa uraa mentiin rinnettä ylös ja alas. Hartiat olivat varsin tyhjät maalissa vaikka kisa kesti vain vajaat parikymmentä minuuttia.

Iltapäivällä hisuiltiin keskimatka, jossa miehet tulivat nyt sijoille 4 ja 5, minä sijalle 4. Sprintti tuntui vielä selvästi jäsenissä, ja radan loppuosuudet menivät samoihin rinteisiin kuin sprintti, rankkaa oli. Piti jopa ottaa kerran sukset jalasta ja mennä mäki kävellen (ei siis juosten) ylös, muuten ei olisi päässyt. Ainakin Markku joutui turvautumaan samaan etenemistapaan.

Markku ja jukka eivät enää sunnuntain pitkille matkoille lähteneet. Markku epäili että radat olisivat rankat, kun koko maasto on käytössä, ja oikeassapa oli. Minä sitkeilin radan läpi ja tulin kolmanneksi. Sääli taitaa olla sairautta ratamestarin skaalassa. Edellinen päivä painoi aika tavalla jo lähtöviivalla, ja täysipainoista suunnistusta oli edessä 24 rastin verran. Muutama virhe tuli selkeästi väsymisen vuoksi, oikoja oli aika paljon ja niiden kanssa piti olla hyvin tarkka. Väsynyttä porukkaa näkyi maastossa. Keskeytyksia tai hylsyjä tuli aika paljon, uskon että osa ei yksinkertaisesti rataansa jaksanut läpi lykkiä.

Erinomaiset kelit sattuivat näihin geimeihin, ja suunnistus oli vaativaa. Am-kisoja kaikki olivat, avoimia sellaisia, joten en osaa mitalien määrää sanoa mutta jokunen niitä tuli tällekin porukalle.

Nyt on luksusta kun hisukisa on vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä! Tätä ei ole hetkeen aikaan tapahtunutkaan.

Aika yksinkertaisesti voidaan hyviäkin kisoja järkkäillä, Joutsassakin oli maasto ja urasto varsin selkeä, kaksi lähtöä samasta lähtöpaikastakin, joten turhaa työtä ei siellä juuri tehty. Ja aivan erinomaiset kisat olivat.

Kausi on nyt avattu Luumäellä. Jukka ja Veijo siellä hisustelivat myös.
Kovvoo hommoo on oudostaan tuo "kovaa" hiihtäminen kapeilla metsäurilla. Kyllä siinä pito loppui hartioista hyvissä ajoin ennen loppuviitoitusta vaikka aivan hurjia tasoeroja ei kangasmaastossa nyt ollutkaan. Ristiselkä ja jalat myös ilmaisivat selvästi että kovempaa olisi jo harjoituslenkeillä saanut vetää noita Leppävaaran nousuja. No, nyt on ensimmäiset kartat kuitattu. Kisojahan on kyllä mukavasti tarjolla jos vain lunta piisaa, jopa Keimolaan on kaavailtu kaksipäiväisiä kolmen startin kisoja. Ja SM-kisat sitten Evolla.