Search options (Sivu 1/11)

Kohta alkavat vuoden hienoimmat ulkoilukelit olla käsillä. Ympäristö on värikäs, suot tuoksuvat ja muuttolinnut parveilevat. Kun vain kuivaa keliä osuu kohdalle niin mikäs on ulkoillessa!

Jukka, kun siellä Saksalan kulmilla retkeilet niin yritä samalla hieman katsella ja mallintaa peltojen ja niittyjen reunoja ja niiden avoimmuuskuvausta. Ne ovat alkuperäiskartoituksen jälkeen muuttuneet aika tavalla, olisi hyvä niitä hieman päivittää. Aika epämääräistä se tosin kyllä on, ja talvella hankien aikaan tilanne tietysti vielä  aivan eri. Ja, jos johonkin saisi sillan tai jonkin uuden läpimenoreitin niin aina parempi ...

Noista silloista tuli nostalgisesti mieleeni: kuinka ovat kestäneet ne sillat joita tehtiin Kalevan Kierroksen? En itse ole siellä juurikaan sen jälkeen liikkunut joten niiden elinkaari ei ole tutuksi tullut.

Tämänvuotinen Jukolamaasto oli ehdottomasti sieltä skaalan vaativimmasta päästä. Korkeuserot suuret ja rinteet jyrkkiä, kalliota ja kolukkoa runsaasti, vihreatä viitaa paljon tai ainakin niitä oli tehokkaasti käytetty hyväksi ratasuunnittelussa. Hyvää juoksukelpoista kangasta oli vain nimeksi, lähinnä radan loppupuolella. Siinäkin useissa paikoissa oli hakkuujätettä tai muuta roskaa joka hanakasti takertui kenkiin.

Onneksi sentään ratapituudet olivat maltilliset, mutta pitkänpuoleisethan ne ajallisesti olivat sittenkin, sen verran hidasta eteneminen oli jopa kärkiporukalle.

Yhteislähdössä oli porukkaa pilvin pimein, ja kun ykkösrastiväli oli lyhyt ja rasti vihreällä niin sitähän pummattiin oikein kunnolla. Jotenkin ajauduimme porukan kanssa oikealle, tarkoituksella osin mutta aivan liikaa sittenkin. Itse se lippu piti lopulta sieltä esiin kaivaa, eikä massan apuun kannattanut suuremmin luottaa myöhemminkään, sen verran päättömästi siellä mentiin. Kesti muutaman kilometrin ennenkuin pääsin kartan kanssa kunnolla sinuiksi. Rinteitä ylös ja alas mentiin paljon kävelemällä, jonossa kuin ison talon porsaat. Ei ollut minulle mielekkäin tapa edetä, olisi varmaankin mennyt mukavammin ilman yhteislähtöä.

Pitkät oli etäisyydet kisakeskuksessa ja majoituksessa, reppu selässä sai talsia ihan tarpeeksi, ja sen kyllä hartiat tänään muistavat. Mutta keli oli kertakaikkiaan hieno, helle ei aamupäivällä suunnistamisen aikana vielä juurikaan haitannut ja kisakeskuksessakin pöly oli yllättävän vähäistä. Ja mikä parasta, oli mukava nähdä taas oman seuran porukkaa tositoimissa! Hieman vahvennusta pitäisi saada miehistöön, niin että muutamankaan luottopakin poisjäänti ei vaarantaisi täyden joukkueen jalkeille saamista.

Näin jälkeenpäin on taas voittajafiilis. Hyvä että jaksoin sen verran tsempata että mukaan ryykäsin ja matkaan lähdin! Jukola on aina ainutlaatuinen tapahtuma, tällä kerralla se oli tällainen. Laitetaan muistiin!

Tuolla vauhdilla voi tehdä muutaman selvän pumminkin ja silti pysyy porukassa hyvin mukana.

Varsin kesäiseltä alkaa tuntua kun elohopea alkaa jo kahtakymppiä lähennellä. Suunnistuskausi lähes maastossa on avattu kun Leppiksessä kävin Espoorasteja etsimässä. Asfalttiakin tossun alle tuli, mutta enimmäkseen sentään hiekkakangasrinteitä ylös ja alas, niitähän siellä riittää. Rankkaa oli, se pitää sanoa! Nastareita en vielä viime kesän jäljiltä löytänyt, jalkahieltä ja rudalta tuoksahtavat polkukengät sentään.
Ehkäpä se tästä hiljaksiin alkaa, se kesäsuunnistuskausi nimittäin.

Eipä näytä Amandan voittajaa löytyvän, vaikka kuinka haetaan! Taas muutama kulta universiadeista, toinen Niklaksen kanssa pariviestitä. Hieno kokoelma mitaleita tulee tälle talvelle!

Tosiaan, en ole nyt Evolle lähdössä, sen verran huonosti olen päässyt hiihtoa tänä talvena harrastamaan. Aivan keskenkuntoisena hisuttelu on todella rankkaa, paremman vasteen saa kun viikonloppuna ulkoilee kevyemmällä sykkeellä.

Olipa hienoa nähdä noin paljon hiihtosuunnistajia pitkästä aikaa! Suurelle osalle tämä oli varmaan kauden avaus.

Tarkoitus oli tarjota sitä mitä moni hisuttelija varmaan tällä hetkellä kaipaa: kilpailu runsasrastisella radalla, ja sen jälkeen mahdollisuus harjoitella kisamaastossa kisakäytössä olleilla urilla vapaamuotoisesti omaan tahtiin. Lämpötila oli hyvä, mukava pakkaskeli, ja luisto urilla ja urien vieressä hyvä. Lumitilanne toi oman vaativuuslisänsä, uria ja niiden risteyksiä ei kaikin paikoin tosiaan ollut helppo havaita. Mutkien suoraksiveto ja suoranainen oikominen onnistui monin paikoin, mutta se aina tuo mukanaan oman vaatimuksensa kartanlukuun ja kokonaisuuden hahmottamiseen.

Kiitos kaikille mukana olleille, niin kilpailijoille kuin järjestäjillekin! Tästä tämä talvikausi saatiin varsinaisesti käyntiin täällä eteläkulmillakin!

Lunta tupaan ja jäitä porstuaan! Ja kaikki on aitoa, luonnollista.
Maastomiehillä kunto nousee kun hiihtävät uranpaikkoja polveen ulottuvassa hangessa. Hisun kannalta ajateltuna positiivinen ongelma että lunta tulee jo ennen joulua näinkin runsaasti. Kohta saisi kyllä tulla muutaman viikon tauko lumen tuloon, pikkupakkasella kun lämpötila pysyisi niin saataisiin paras lopputulos.

Tervepä terve! Eipä ole Handen ääni hetkeen aikaan näillä sivuilla kuulunut.

Ilmoja sen kun piisaa, kesä ei meinaa loppua sitten millään. Hellekeliä ja -kisaa pukkaa päälle jatkuvasti. Hämärästi muistuu mieleen että keväällä kuitenkin lunta oli niin myöhään että esim. rakentajarastien ensimmäinen tapahtuma peruttiin koska uutta lunta oli maassa parikymmentä senttiä!

Venlat siis juoksivat tässä järjestyksessä sijalle 552:

1  Tessa Tähtinen
2  Riika Pelkonen
3  Marika Liikola
4  Katri Mäntylä

Tässä vielä tulevien tapahtumien estraadit ja järkkärit:

2025 Mikkeli Navi
2026 Kotka Kymin Suunnistajat, Vehkalahden Veikot
2027 Sotkamo Sotkamon Jymy, Vuokatti Sport Resort Oy
2028 Espoo Espoon Suunta

Rauhallista on tunnelma täällä kotisivuilla. Taitavat kaikki olla keskittyneitä harjoitteluun.

Kohta aletaan olla sen verran lähellä H-hetkeä että varauksia ja peruutuksia alkaa nousta esiin. Itse kolhin tällä viikolla polveni kiveen lähes vanhaan malliin (ei sentään niin komeasti kuin Pate kerran pimeäharkoissa). Rusketuksen sekaan tuli mukavasti purppurasävyjä ja meno oli varsin yksijalkaista maaliin asti, mutta hyvin tuo koipi on alkanut sen jälkeen kantaa, siihen en voi enää vedota jos Kauhavan haluaisin kotisohvalta televisiosta kokea. Jotakin muuta on sitten keksittävä.

Tulipa vedettyä rata aika rankassa maastossa, kun eilen rymyttiin metsässä Karkkilan puolessa. Vitosen rataan meni tunti ja vartti, hukkaa siinä oli kymmenisen minuuttia. Ei ollut tietä eikä polkua nimeksikään, eikä maastossa soita lukuunottamatta tasaista paikkaa. Helkkarin jyrkkiä ja kivikkoisia rinteitä riitti, ryteikköä ja tuulenkaatoja samoin. Karvaisia olivat näreet, sen saivat paljaat käsivarret konkreettisesti kokea. No, läpi mentiin rata kuitenkin, mutta ei tuossa kuntopohjassa kehumista juuri ole, selvästi tuntuu jäsenissä näin dagen efter, ja suorastaan janottaa vielä. Muistuu mieleen harjoitus jossa Maukka juoksutti porukkaa Auttoisten maastoissa ja lopuksi käytiin Ilpolla saunassa. Taisivat kilometrimäärät ja vauhtikin olla silloin hieman erilaisia!

Näkyypä iltarastikausi alkaneen myös Padasjoella. Hyvä niin.
Itselläni avautui kausi myös "oikeiden maastojen" osalta kun etsimme rakentajarasteja Tuusulassa. Radat oli tehty Voimaveikkojen vappurasteista, ja pisteet olivat kiitettävän vaativia. Kartalla oli vihreää aika paljon, ja nykykuntoisilla jaloillani eteneminen siinä ei ole varmaankaan mitään kaunista katseltavaa, saati sitten kuunneltavaa. Maltti on valttia, ja tosiasiat pitää tunnustaa. Yllättävän kuivaa maastossa oli, tosin neopreenisukat pitävätkin nilkat ja varpaat mukavan hikoisan lämpiminä hyvän aikaa varsin märkinäkin.
Kevät etenee kovaa kyytiä, kohta on jo iso lehti puussa ja näkyvyys sen myötä heikkenee.

Ei auennut rakentajien rastikausi vielä, ensimmäinen sessio peruttiin lumen takia. Oikeinkin hyvä ratkaisu, eipä siinä myterissä vapaaehtoisesti juuri olisi viitsinytkään ajella. Ensi viikolla uusi yritys Paloheinässä, siellä on varmasti neopreenisukille tilausta.

Paikalliset hisuniilot ovat täynnä virtaa. Parina talvena on nyt könytty erinomaisen vaativilla urilla Petikon ja Keimolan maastoissa, ja ensi talvena näyttäisi sitä nannaa olevan tarjolla lisää. Jopa ihan arvokisatasolla, kun sprintin ja takaa-ajon SM-mitaleista pitäisi kamppailla täällä lumirajan tuntumassa. Tarkempaa paikkaa ei kai vielä ole ilmoitettu.

Pidinpä minäkin kauden toisen hisu-viikonlopun, kun Vantaan Petikossa kisailtiin. Aivan viimevuotisen Keimolan maaston vieressä nyt könyttiin. Paljon olivat järkkärit uraa maastoon vetäneet, ja alueella on kattava osin lumetettukin hiihtourasto. Lunta maastossa oli aivan riittävästi, mutta viikon vesisateet ja suojakelit olivat pehmentäneet urat todella vaativiksi ja raskaiksi. Kelkkauratkaan eivät enää kantaneet vaan suksi upposi helposti 10 ... 20 senttiä, sauva vielä enemmän. Kolme lähtöä, sunnuntain pitkän matkan osalta tehtiin sellainen päätös että ratoja hieman lyhennettiin, muuten olisi ollut liian rankkaa. Aika paljon oli poisjääntejä kuitenkin. Kyllä oli joka paikka täysin märkä maaliin tullessa, hiihtokengätkään eivät olleet vielä maanantai-iltana kuivat vaikka olivat olleet yli vuorokauden lämmityspatterin päällä. Urat ja risteykset menivät paikoin aika huonosti havaittaviksi, mutta oikolatuja ei kukaan tarkoituksella tehnyt, sen verran hankalaa noin syvässä kahlaaminen oli kun lumi ei yhtään kantanut suksen alla!

Loppiaishisussa oli tarkoituksena tarjota kisailijoille kauden avajaisiksi hieman reilunmittainen sprinttikisa, koska tämä varrmaankin oli modelle ensimmäinen kerta rastien metsästystä näillä lumilla. Talvi kuitenkin hieman yllätti rajuudellaan. Lunta on paljon, samoin pakkasta.
Ratoja luonnosteltaessa lumi oli todella luistavaa, ja matala hanki mahdollisti vauhdikkaan luistelun kapeillakin urilla. Viimeisellä viikolla urat jäätyivät todella kantaviksi mutta samalla myös penkat jäätyivät ja luistelu vaikeutui huomattavasti. Samalla myös luisto katosi, ja paikoin meno oli kuin hiekkalaatikossa lykkimistä. K-pisteeltä lähtevän hiihtäjän suksien kitinä kuului selvästi viimeiselle rastille asti! Tuli varmasti ainakin hyvä ja tuntuva kapean uran etenemisharjoitus!

Lunta ja pakkasia odotellessa. Urien ja ratojen suunnittelu ja toteutus on nyt laitettu liikkeelle toden teolla. Tarkoitus on kayttää rasteilla samaa Emit-systeemiä jota käytetään kesälläkin, ei siis kosketusvapaata Emitag-leimausta. Joten, kilpailijoilta vaaditaan hieman innovaatiota tai vanhojen innovaatioiden uudelleen käyttöönottoa leimasinkortin mukanapitoon.

Tulipa seurattua nyt kerrankin sekä Venlojen että Veljesten kisalähetys televisiosta kokonaan alusta loppuun. Hyvin pysyi hereillä, sen verran mielenkiintoista oli lähetys koko ajan. Ratamestarit olivat nyt tehneet ratkaisunsa vahvasti sillä perusteella että porukkaa todella hajoitetaan eikä vain näennäisesti hieman juoksuteta pusikon eri puolilta ja sitten taas vedetä yhteen laumaan. Hajonnat olivat vaativia ja keskenään erimittaisia, jolloin kärjessä jouduttiin tekemään todellista suunnistustyötä eri tasoilla. Ja kuten havaittiin, tekevät ne huiputkin virheitä, ja aikamoisia eroja oli henkilökohtaisissa vauhti- ja taitotasoissa.
Ennätykset on tehty rikottaviksi. Oli oikein mukava seurata samalla myös oman seuran etenemistä, ja aika hyvinhän sieltä jokainen osuudeltaan vaihtoon tai maaliin pääsi. Yhteislähdön huumaa ja tunnelmaa saatiin varmasti kokea.

Hiljaista on.
Ainakin minun puolestani on lopulta hyvä että emme kakkosjoukkuetta jalkeille saaneet. En ole neljään viikkoon pystynyt juoksemaan yhtään kertaa, jaloissa on sen verran tuntemuksia. Mm kantapää on niin arka että ei ole aamulla meinannut kenkää jalkaan saada. Liekö plantaari fasciitti vai jotakin muuta, turkasen kipeä ainakin on eikä tavalliset Mobilatit tai Buranat pure siihen yhtään
Eilen oli jo pakko käydä hieman maastossa kokeilemassa, ei se vieläkään helppoa ollut mutta sentään radan läpi pääsin. Eikä jalka aamulla ollut juurikaan sen huonompi kuin mitä se nyt viimeiset pari viikkoa on ollut. Joten ehkä tässä taas kuitenkin päästään pikkuhiljaa trikoita risukoissa repimään. Täytyy kyllä sanoa että hengitys on neljässä viikossa mennyt aika lailla tukkoon, lähes veren maku tuli suuhun jo puolimatkassa lähtöpaikalle!
Venloja ja Jukolaa kyllä kovasti odotellaan ja seuranta on kotistudiossa tiivis!

Metsärastikausi on nyt kyllä avattu mutta kehnoissa merkeissä. Kantapää ja akilles on niin huonossa kunnossa että niillä ei tee mitään etenkään maastossa. No eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun tulee karilleajo heti kauden alkajaisiksi. Kylmägeeliä pintaan ja Buranaa huuleen, vappuna pitää tehdä jotakin muuta kuin juoksennella metiköissä ...

Tällaista olisi sitten tarjolla:

Alustavat osuuspituudet                Aika-arvio  Noususumma
1.     12,8 km pimeä                        73 min     270 m
2.     12,8 km pimeä                        76 min     285 m
3.     14,4 km pimeä/hämärä            84 min     365 m
4.     8,2 km hämärä/valoisa             48 min     215 m
5.     9,5 km valoisa                         55 min     270 m
6.     9,3 km valoisa                         54 min     275 m
7.     15,2 km valoisa                       88 min     405 m

Maaston laadusta ei ole einakaan minulla ennakkokäsitystä. Olisiko ajatusta käydä joskus vaikkapa harjoituskartalla (onkohan sellaisia paketteja tarjolla)?