Search options (Sivu 1/12)

Kyllähän asia tässä urheiluseuratoiminnassa on juuri niin kuin joku näköradiossa hiljakkoin sanoi (taisi olla joku SM-hiihtojen järjestäjäorganisaatioon kuuluva) että se on kannattavaa niin kauan kuin ei kovin paljoa joudu omaa kuvetta kaivamaan! Työtähän tässä kyllä joutuu tekemään. Tunteja, kilometrejä, puheluita kertyy niin paljon että ei kaikkea tohdi edes itseään varten ylös kirjata.

On toki ilman muuta selvää että kaikki tällainen tekeminen ja työ pitää hyvin jo ennakkoon suunnitella ja jopa budjetoida, vain siten näinkin hajanainen organisaatio voi jollakin tehokkuudella toimia. Kaikki tarvittava pitää tehdä, mutta samalla kannattaa välttää päällekkäisyyksiä ja kahteen kertaan tekemistä.

Eipä reissua ilman mitalia. On se rankkaa hommaa tuo hiihtosuunnistusurilla hiihtelykin, ei siellä keskenkuntoinen tai muutoin vaivainen vauhdikkaasti etene, ja vain parhaille ne mitalit lopulta jaetaan.

Kevät voitti pohjanmaan järkkärit, ja Seinäjoen/Lehtimäen kisat on peruttu. Siis keskimatkan ja sprinttiviestin mitalit jäävät tältä talvelta jakamatta.
Hetki on nyt rospuuttoa, sitten nastarit ja neopreenisukat esille.

Eipä reissua ilman mitalia. Tänään tarttui Jukalla vaatteisiin pitkien matkojen SM-kulta Luumäeltä. Siellä on varmasti ollut kisan arvoiset maastot ja radat, luntakin lienee niillä kulmin ainakin kohtalaisen hyvin. Omalta kohdaltani voin todeta että oli lopulta hyvä että en sinne ilmoa laittanut, sen verran kehno olo on ollut tämän viikon. Ruudustahan nyt on voinut kaikenlaisia kisoja seurata vähän raihnaampikin.

Käväisin Valkeakoskella jo varsin tutuiksi tulleilla Korkeakankaan urilla rasteja etsimässä. Lauantaina oli kaksi sprinttilähtöä, ne menivät varsin mukavasti. Pakkasta oli kyllä lähes kakkosella alkava lukema, mutta keli oli aivan tyyni ja aurinkokin ajoittain näyttäytyi, joten yllättävän mukavasti ulkona kuitenkin pärjäsi, toki kalsareita ja puseroita oli huomattavasti normaalia enemmän käytössä! Tosin jälkimmäiseen lähtöön odotellessa oli hieman ikävä tuntu kun kengät ja muu varustus oli jo hieman nihkeä, mutta lähtöpiippauksen jälkeen tällaiset murheet unohtuivat (kun eteen tuli uusia).

Toisena päivänä oli tarjolla keskimatka. Siinä tein useita virheitä urilla, mutta ratkaisevan källin tein jo 15 sek ennen lähtöä, kun otin kartan väärästä ämpäristä. Sellaista tyräystä en ole aikaisemmin tehnytkään, ehkä muistan tämän opetuksen tulevaisuudessa.

Kisapaikalle narisevassa lumessa kävellessäni minut yllättäen bongasi Geza, joka oli paikalla Pian huoltajan ominaisuudessa. Itse ei mies rasteilla hiihdä, mutta ladulla kyllä sanoi viihtyvänsä. Oli oikein mukava jutella vanhan tutun kanssa pitkästä aikaa!

Eipä reissua ilman mitalia tee Jukka! SM-pronssia oli tuomisina viikonloppuna Hakunilasta sprinttimatkalta. Hieman reilu 2 minuuttia erotti nyt mestaruudesta. Ykkönen on tehnyt vaikeata, siinä on takkiin tullut lähes 3 minuuttia. Muut välit sitten onkin menty tarkasti ja vauhdilla, pääsääntöisesti parasta tai toiseksi parasta kyytiä.

Hienoa, oli varmaan sekä suunnistusteknillisesti, hiihtoteknillisesti että fyysisesti vaativa vartti kipakassa pakkaskelissä!

"Hauskin Hisu 2026 hisustellaan Evolla. Ei ole pitkä matka mennä kisaamaan. Lisenssi vaan ostoon ja menoksi. Itse olen samaan aikaan Bulgarian Batokissa veteraanien MM hisu kisoissa. Eemeli, Esko, Markku, Maukka, Pekka liikkeelle!"

Lisenssi on maksettu ja muutama kerta suksia näillä lumilla ulkoilutettu, joten jos Evolla lumi pysyy niin tarkoitus on seuraa siellä edustaa. Kyllä tuo hiihtokin kovvoo hommoo on, etenkin nämä talven ensimmäiset kilometrit, kyllä sen aamulla huomaa jos on illalla sivakoimassa käynyt. Ikävästi taas on Hakan Pälkäneen kisat samaan aikaan kuin Finlandiahiihto.

Taitaa joutua Jukkakin etelän suuntaan lähtemään jos aikoo lumibaanaa saada suksen alle. Näyttäisi ainakin Oittaalla, Petikossa ja Hakunilassa jonkintasoista baanaa olevan, en ole itse toki vielä sivakoita naftaliinista kaivanut.

Kivi kerrallaan kun pyöritellään maastossa kohdalleen, niin eiköhän maasto ole karttaa vastaavassa kunnossa ensi kesänä. Otolliset kelit maastotyöhön taitavat jatkua edelleen, suosivat meitä tässä mielessä.

Onnittelut Maurille, paljon olen minäkin yhteistyötä rasteilla Maukan kanssa tehnyt! Viikonloppuna satuin kuulemaan kun Maukkaa radiolinjojenkin kautta onniteltiin, taisi olla Miettisen Jussi viestin takana.

Saksalan laidunmaat ovat varman lumitilanteen puolesta varminta aluetta mitä seuran alueelta löytyy, mutta sprintin urasto ei kovin suurta laajuutta välttämättä vaadi. Helpottaisi kyllä huomattavasti jos uraston sydämenä olisi pururata tms ulkoilumaasto johon muutenkin ajetaan kansanhiihtourat heti lumien tultua.

Pitääpä vielä näin jälkikäteen ihaillen mainita tuo meidän Venlojemme luotettava kokoonpano. Rosteri on toiminut luotettavasti jo kunnioitettavan Jukolaputken, toivotaan että sama meininki jatkuu ja jatkuu vain! Meillä konkarimiehillä taitaa kokemuksen painolasti hartioilla ja polvissa tuntua hieman enemmän!

Loppiaishisua kannattaa kyllä edellen miettiä, vaikka paikka ja maasto jo kovin tuttuja kisailijoille olisikin. Kauden avaukseen se on edelleen ihan soveltuva. Joustava tapahtuma ja toimivat puitteet varmasti tiedetään ja muistetaan. Vuodet eivät ole keskenään veljeksiä, alkutalvi voi taas olla aivan minkälainen tahansa riippumatta siitä mitä viime talvena koettiin. Kartoitusta ja maastotyötä kannattaa tehdä jo kesällä. Karttoja ja ratoja kyllä saadaan aikaiseksi!

Täytyypä tunnustaa, että nykyisin aika vahva motivaattori jukolajoukkueeseen ryykäämiselle minulla on se että saisi 40 Jukolaa täyteen. Nyt olisi tulossa numero 39. Viimekesäinen meni juuri niin kuin sen nykyisin soisi menevän, rauhallisesti omassa porukassa ilman sen suurempia paineita ja tavoitteita kuin että läpi pääsisi hyväksytysti.
Jukan saldo lienee seuran ennätys. Komea lukema, niistä reissuista riitää jos jonkinlaista juttua ja tarinaa.

Kävinpä hölkkäilemässä Tuusulanjärven ympäri. Kuiva oli keli, mutta tuulonen oli varsin vilakka. Selviä lumihiutaleita höytäili ajoittain ilmassa. Ihan hyvä ulkoilukeli siis.

Tuloksia kun katselin, niin tulipa vastaan hieno yllätys. Puolimaratonin yleisessä sarjassa kuudenneksi (alun toistasataa maaliintullutta) sijoittui Konsta Vilkman Ala-Porasan Pirkat ajalla 1.27.35! Kova aika ja hieno sijoitus! Itse valitettavasti en nyt tämän tallin nimissä esiintynyt, mutta kausihan on vasta alkumetreillä, joten eiköhän edustuksia tule minullekin.

Kuinkahan moni on Ala-Porasan Pirkkoja edustanut vuosien varrella?

Hienosti vetivät suomalaiset Norjassa maailmancupin avauksessa, nuoret Amanda ja Niklas varsinkin! Hienoa, oli oikein mukava kun hekin hakivat suorituksiinsa vauhtia Saksalan niityiltä!
Kauden jatkoa seurataan mielenkiinnolla.

Tällä hetkellä urien havaittavuus hankikannon vuoksi on varsin heikko, vaikka lunta kauttaaltaan maastossa onkin. Loppuviikosta pitäisi taivaalta sadella uutta lunta, mikä parantaa huomattavasti urien näkymistä. Vesi on korkealla, ja sulavettä on ojissa ja painanteissa reilusti.
Jäisillä urilla luisto on hyvä ja vauhti kova, suksien ja tasapainon hallinta on vaativaa vaikka kovin pahoja tai jyrkkiä alamäkiä ei urilla ole. Toivelistalla oleva uusi pakkaslumi kyllä parantaisi huomattavasti urien hiihdettävyyttä. Vanhanaikainen Emit-leimaus käytännössä vaatii pysähtymään rastilla, mikä osaltaan hillitsee vauhteja. Maasto urien ulkopuolella on risukkoista ja kivikkoista.

Aivan. Jos johonkin voi näissä asioissa luottaa niin Maukkaan!

Taitaapi taas talvi yrittää uutta tulemista. Ei sen kanssa vielä mitään varsinaista kiirettä ole, mutta saisihan sitä lunta jo pikkuhiljaa alkaa tulla maiseman ja mielen valaistukseksi.

Toimintaa varten on seura perustettu! Olisi tosiaan ihan mukavaa hieman miettiä tulevan talven mahdollista toimintaa. Saataisiinko vielä vaikka sauvakävelysuunnistustapahtuma aikaiseksi, vai riittäisikö esim. Saksalan lehmien laidunpeltojen reunojen kiertely ja katsastelu? Jos jotakin toimintaa aikaan saadaan, niin kehäkolmosen takaakin mitä todennäköisemmin ainakin yksi osanottaja löytyisi! Sauvakävelykausi nimittäin on alkanut.

Tärkeämmät jutut kannattaa kirjoitella ensin vaikka Wordilla ja sitten klipata teksti foorumille.

Hyvä kun on lupa operoida kartanoiden mailla suksisuunnistuksen merkeissä. Miten on kartta-alueen laajennuksen suhteen tilanne, onko sitä piirretty tai kartoitettu vielä mitenkään? Entä miten on vanhan alueen päivityksen kanssa, peltojen kuvaus ja reuna-alueet pitäisi kyllä käydä läpi kauttaaltaan.

Voiton puolella jo ollaan, raskas oli viikonloppu mutta kyllä kannatti kokea!

Paluuliikene eteni verkkaisesti kuin veteraanisuunnistaja loppusuoralla. Paluumatka kesti puolitoista tuntia pidempään kuin menomatka, ensimmäiseen 9 kilometriin meni tasan tunti. Vielä Tampereella moottoritien rampilla jouduttiin pysähtelemään. Onneksi kartanlukijan paikalla oli rauhoittavana ja tasapainottavana matkaseurana Tessa, joten aivan vastuuttomasti ei tullut liikennejärjestelyitä ja muita tien päällä kulkevia kritisoitua, ei ainakaan kovaan ääneen. Ajokelikin oli hyvä koko ajan, joten hyvissä voimin lopulta pääsimme mekin kotirasteillemme.

Nyt kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa ilman ajan mukanaan tuovaa kultaista silotetta, olisi varmaankin hyvä laittaa muistiin ja julki ajatuksia oleesta ja myös mahdollisesti tulevasta (Mikkeli, Kotka, ...). Oli todella mukavaa nähdä oman seuran porukkaa taas pitkästä aikaa, ja ykkösjoukkue uusissa vermeissään teki minuun todella hyvän vaikutuksen.

Iivosen Riston kanssa lähtöpuomilla rupattelin hyvän tovin, hänelle tuli siis 50 viestiä täyteen. Tuohon saavutukseen yltäneitä rastiniiloja ei ihan joka päivä vastaan tulekaan!

Tällä viikolla olikin huomattavasti parempikulkuista maastoa tarjolla kun kolusimme Hakunilan urheilukeskuksen lähimaastoja. Monentasoista hiihtouraa oli paljon, myös nousuja ja laskuja. Ja hellettä riitti.

Kauhavalla näyttäisi olevan tiedossa aika mukavaa maastoa kulkea, ainakin mallikartoista saa sellaisen mielikuvan. Pientä kumparetta ja kallionyppylää on paljon, mutta myös ojitettua suota löytyy. Korkeuserot lienevät maltilliset, mutta ehdottomasti pitää huomioida se että kartoissa on käyräväli 2,5 metriä! Se voi olla oudostaan hämmentävää, maaston muodot saattavat vaikuttaa todella loivilta. Jämin Jukola taisi olla samantyyppistä tältä osin.

Harmittavasti meni Tapiolan SM-sprintti förbi, kun olin itse samaan aikaan naapurikylän katuja mittailemassa HCRD-tapahtumassa. Olisi ollut hieno nähdä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joita tuollaisessa kaupunkisprintissä varmasti on tarjolla.

Saatiinpa rastikausi rakentavasti avattua, jopa suorastaan kesäisen lämpimissä olosuhteissa vaikka hiihtäjien seassa seikkailtiinkin. On se vaikeata, teki niin pahaa että tuntui oikeastaan jo hyvältä! Etenkin se maalileimaus, se se oli palkitseva. Suot olivat vielä pohjastaan jäässä, mutta kyllä jalka sinne jo neopreenisukan syvydeltä helposti meni. Kompassin neularasiakin oli talven aikana ruostunut paikalleen niin että ei suostunut kiertymään ilman komentosanoja. Ajatuksena olisi käydä kymmenen kertaa metsässä ennen Kauhavaa, saas nähdä riittääkö into ja kunto!

Karseeta keliä pitelee! Tänään olisi mahdollisuus aloittaa rakentajarastikausi Njurminjärvellä, mutta viime yönä tuli uutta lunta lähes 10cm ja koko ajan sitä tulee lisää, varsin sakeasti vieläpä. Ehkä tuolla iltapäivällä jotenkin pystyisi maastossa vielä kulkemaan (toisten jälkiä seuraillen) mutta eipä tee juurikaan mieli lähteä autolla sompailemaan edes tuota parinkymmenen kilometrin siirtymätaivalta. Vaikka alla vielä nastat onkin, ja nyt myös ohjauspyörä on lämmitettävää mallia (tämä Maukalle tiedoksi). Sivakat on jo kesäkorjuun laitettu, lumiukkojen tekoon tuo uusi kostea lumi saattaisi olla ihan omiaan! Saas nähdä pääseekö ensi viikolla rasteille ilman aurauskalustoa.