Search options (Sivu 9/12)

Etelä-Suomen kausi alkaa lähestyä!  :running:

Kouvolan kisat on siirretty, joten Hauholla lienee seuraava mahdollisuus. Toivottavasti lumia riittää. Verkkovihkossa ei vielä kovin monta nimeä ollut, joten herätys Valtsu, Maukka, Jukka, Markku, Esa, ... Ilmoittautuminen Kouvolaan (AM-keskimatka) pitää tehdä viikonloppuna!

Espoon 550 vuotta kestäneen olemassaolon aikana ovat tainneet paikalliset hiihtokelit kovastikin vaihdella, joten tämäntalvinen tilannekaan ei taida ihan uusi olla; tammikuun alusta alkaen on käytettävissä ollut yksi n. kilometrin mittainen hiihtolenkki. Käyttäjiä on ollut ihan kiitettävästi, Finlandia-hiihdon lähtörytäkkään saisi kyllä hyvää harjoitusta päivittäin Oittaan kuntoradalla!

Onpa värikäs ja kesäinen kuva, oikein piristävää näin synkkänä syyskautena!

Jep jep!

Kokoonnutaan sunnuntaina 23.11.2008 klo 11.00 Vääntämän alueen sorakuopalla (ehkä se sieltä vielä löytyy vanhasta muistista). Nyt saa tuntumaa taas vanhaan kunnon Vääntämän karttaan, joka jo aikoinaan niin kovasti loi mielipiteitä. Varustus perinteinen sauvakävelysuunnistusharjoitusvarustus, tai joku muu maastoon soveltuva asustekokonaisuus.

Voisiko joku, jolla on rastilippuja, tuoda niitä kymmenkunta kappaletta Maukalle seuran kokoukseen tai kauden päättäjäisiin mennessä?

Terveh!

Syksy on pitkien ja rauhallisten lenkkien aikaa. Näkyypä niitä monet tehneen (mm. Jorma tunneleissa ja Runneri wihaisesti taas täyden satasen). Minäkin kävin köpöttelemässä maratonin sen synnyinseuduilla Kreikan maalla.

Tänä vuonna Kunnon Rakentajat suuntasivat Ateenaan kokemaan "alkuperäisen" maratonin tunnelmaa. Sama reitti oli käytössä 2004 olympialaisissa. Kyseessä ei ole lenkki, vaan kisa alkaa Marathonin kylästä ja päättyy Ateenaan vanhalle olympiastadionille eli Marmoristadionille. Tällä kyseisellä urheilupyhätöllä pidettiin ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset 1896, ja vuoden 2004 kisoissa kuulantyönnön mitalit ratkottiin myös tällä perinteikkäällä stadionilla.

Lähtöpaikalla paloi tuli olympiasoihdussa, ja viileähkössä aamutuulessa n. 4500 juoksijaa lähti taivaltamaan Feidippideen jalanjäljissä kohti Ateenaa. Reitti tosin oli noista Marathonin taistelun ajoista huomattavasti siloittunut, sillä koko matka oli asfalttipäällysteistä, pääosin moottoritietä. Lähdön jäleen aamun viileys vaihtui nopeasti matkalämpöön ja pieneen hikeen, auringon paistaessa ilman lämpötila oli parinkymmenen asteen paikkeilla. Siis erinomainen juoksukeli. Reittiä ei pidetä mitenkään nopeana, sillä siinä on korkeuseroa aika tavalla, ja lähtöpaikkakin on selvästi alempana kuin maalipaikka. Nousut ovat loivia ja pitkiä, pisin ylämäki alkoi n.18km kohdalta ja jatkui yhtämittaisesti lähes 32km kohdalle. Siitä maaliin asti olikin sitten alamäkeä, mikä helpottikin huomattavasti viimeisten kilometrien taivallusta.

Omalta osaltani juoksu meni hyvin, mitään varsinaisia vaikeuksia ei ollut. Huolto matkan aikana toimi loistavasti, juotavaa oli runsaasti tarjolla, paikoin jopa CocaColaa! Lähdin matkaan rauhallisesti, ja samaa kyytiä pystyin pitämään loppuun asti; toinen puolikas meni vain 36 sekuntia hitaammin kuin ensimmäinen. Loppuaikani oli 3.39.16, mihin olen tyytyväinen, sillä takana on varsin huono harjoitteluvuosi.

Kolmen ja puolen tunnin raja jäi tältä kesältä saavuttamatta (tämä oli ainoa maraton, jonka juoksin, sillä Helsingin aikoihin minulla oli käsi kipsissä), joten ensi kesälle on tavoitetta. Kunnon Rakentajat suuntaavat ensi syksynä Venetsiaan, ehkä minä taas siellä joukossa mukana. Kovimpana kärkenä rakentajilla oli tällä kertaa sarjan H45 hallitseva Suomen mestari Jari Uusitalo, jolta juoksu vei 2.53.27. Ensi kesänä Jarilla on tähtäimessä veteraanien MM-mittelöt. Meillä muilla onkin sitten hieman maltillisemmat tavoitteet!

Hyvää ja ahkeraa lenkkeilysyksyä kaikille!

Terve?

Tänään poistettiin kipsi kädestä ja neljän viikon lihotuskuuri on sitten ohitse. Tosiaan, vaikka kipsi fyysisesti oli vain kädessä, niin henkisesti sitä oli kaikkialla muuallakin, ja liikunta väheni entisestäänkin. Muutaman kerran kyllä yritin lenkille lähteä, mutta ei siitä oikein mitään tullut, kun käsipakettia ei saanut kastella. Ja on se tuollainen käsipuolena kenkuttaminen sen verran epätasapainoista, että siitä saattaa lopulta olla vain haittaa.

Nyt kuitenkin tossut jalkaan ja baanalle! Iltarastejakin varmaan kohta kokeilen, kunhan metsään vain tohtii mennä (käsi on nyt tuhottoman arka ja kipeä, mutta kyllä sen rasitusta pitäisi jo kestää).

Halikkoon olisin varmaankin lähdössä, näillä näkymin ei muutakaan mutapainia kyseisenä viikonloppuna ole tarjolla. Joten Halikko mielessä mennään syyskuun harjoitukset!

Näin eksoottinen kuva kyllä kaipaa hieman selitystä. Elikkä mistä on moinen foto näpsäisty?

Mor!

Minä saanen matkaan suhteellisen hyvän lampun ja akun. Välttämättä en sitä itse tarvitse (kolmososuus), etenkin jos jostakin löytyisi ledi.

Mukavasti on Karkkilan mies vetäissyt, näyttöjä riittäisi vaikka olisi tiukempikin kamppailu ykköseen. Ja Tangon esitys on ilahduttava luonnollisestikin.

Itse olen enempikin *:n linjoilla, eksymisvaara on huomattavasti pienenpi näissä kuntoiluhölkissä. Huonojakin puolia suunnistukseen verrattuna toki on: jos vatsa alkaa syystä tai toisesta elämöidä kesken kisan, on asia huomattavasti helpompaa, ainakin nopeampaa, hoitaa kondikseen jänkhällä kuin Lahdessa Sibeliustalon edustalla! Onneksi sentään reitti kulki hiihtostadionin katsomon kupeessa, joten asia saatiin päiväjärjestyksen sivistyneellä ja katsojaystävällisellä tavalla. Nippa nappa.

Hienot oli kelit ja kaikki muukin PäijRa:n kevätleirillä, aivan A-luokkaa! Söderkullassa haastavia maastoja riittää, ja karttaa on kilometreittäin lähes joka ilmansuuntaan. Tuossa ylimmässä kuvassakin istuskellaan harjoitusten lähtö- ja maalipaikassa (siis Paten terassilla).

Leirien ja harjoitusten järkkääminen on tunnetusti aikaa vievää ja vaivaa tuovaa, ja samalla vaivalla olisi tarpeellista treeniä saanut suurempikin harrastelijajoukko, mutta tietenkin realiteetit on tunnustettava. Palkkiokseen ratamestari ja harjoituksen pitäjä saa ainakin nelinkertaiset kiitokset. Tällainen maasto sopii harjoitteluun lähes milloin tahansa, ja ainakin näin kauden alkajaisiksi (kerran olin käynyt suunnistamassa tätä ennen) paljon kohteita ja luettavaa sisältävä kartta oli juuri passeli. Kartanluku parani selkeästi päivän aikana. Ruoka maittoi, ja kahvi kruunasi makuhermojen hemmottelun!

Rauhallista on!

Minä olen tulossa kumpanakin päivä. Koko kevät on mennyt sairastellessa, toivottavasti olo tästä paranee.

Herätys kaikki, nyt puhutaan kauden tärkeimmistä harjoituksista!

Viestit on viety perille, ja viestinviejät palailleet kotikulmilleen. Aamusella oli etelänmiehille tarjolla yllätys, kun talvi näytti saavuttaneen jo kehäkolmosen; maassa oli  uutta lunta lähes 10cm ja keli mukavasti muutaman asteen pakkasella. Kovin kitsaasti oli uutta keväthankea kuitenkin jaettu, sillä Riihimäen kulmille sitä oli riittänyt vain sentin verran, Lahdesta itään ei lainkaan. Luumäen Taavetissa siis sujuteltiin edellispäivältä tutuilla lumilla ja urilla, jotka toki aivan kelpo kunnossa olivatkin, tämän talven uriksi aivan erinomaisia.

Kehnot harjoitteluolosuhteet kantavat veronsa, ja monella seuralla oli varmaan vaikeuksia kasata kolmihenkisiä viestijoukkueita. PäijRa toki sai kaksi vakioporukkaansa jalkeille. Markun ja Jukan esityön täydensi Olavi Erkkilä, joka ankkuroi kokeneemman herratrion alueen hopealle seitsemän minuuttia LS-37:n jälkeen. Antti, Esko ja Maukka saattoivat tällä kerralla ilman suurempia paineita sujutella oman sarjansa radat mestaruusmitalin arvoisesti.

Hisun am-mitalit on tältä kaudelta jaettu, sillä normaalimatka taitaa jäädä ratkomatta kokonaan. Yrityksen puutteesta ei aluetta voi moittia, sillä kisaa on yritetty pitää jo kolme kertaa, mutta jokainen tapahtuma on turhan kesäisten olosuhteiden vuoksi jouduttu perumaan.

Seuran mitalisaldona näiltä hangilta ja pälviltä on kaksi kultaa ja kaksi hopeata.

Kyllä kait se ruljanssi pitää taas paikan päällä kokea, on se niin paljon elävämpää kuin telkkarin kautta.

Kunhan nyt saataisiin tämä hiihtosuunnistuskausikin ensin alettua ja lopetettua, niin sitten sitä voisikin jo nastareita haeskella.

Tervetuloa maahan ja mantereelle, Tim!

Sinun onkin varmaan ihan hyvä vähän ulkoilla täällä Suomessakin, kun olet suhteellisen pitkään ollut pää alaspäin siellä Telluksen alapinnalla.
Hiihtosuunnistajien kokoontumispaikkana toimii ampumarata. Katsotaan sitten, miten sinne sekaan mahtuu. saattaahan siellä olla muutakin toimintaa samanaikaisesti. Maukka hoitaa paikalle karttoja ja rastilippuja, joten liputkin viedään maastoon vasta harjoituksen alkajaisiksi.

Kesäkausi on takana, ja lumia odotellaan. Hisukisoja on taas tarjolla tammi-helmikuun vaihteessa vakiintunut määrä.

Harjoitellakin pitäisi, ja perinteisestihän kausi on avattu sauvakävelysuunnistusharjoituksella. Minulle sopisi varsin hyvin esim. sunnuntai 18.11.07 tai sitä seuraava. Miltä tuntuu Valtsu, Maukka, Antti, Jukka, Markku, Esa, Timo, Juha, Ari ... onnistuisiko esim. Taruksen hyväksi koetussa maastossa?

Budapestissä kävin hölkkäilemässä, mutta kunto on nyt työkiireiden vuoksi varsin surkea, ja se kyllä näkyy maratonilla. Heti alusta huomasin, että juoksu ei ole helppoa. Puolimatkaan menin normaalia vauhtiani, ja sitten piti kyllä jo helpata. Kolmeenkymppiin juoksu kulki jotenkuten, mutta sitten ei enää ollenkaan. Loppu oli vaikeaa, mutta oli tas mahtavaa päästä maaliin ja urakka oli ohi.

Keli oli hieno, reilut parikymppiä mittarissa ja aurinko räkitti pilvettömältä taivaalta. Ihan hyvin tarkeli shortseissa ja rispaantuvassa reikäpaidassa. Taisi keli olla petollinen pohjolan miehille, lähes kaikki meidän porukasta valittivat, että loppu oli tuskaa. Moni jäi tuon saman 20min omasta tasostaan kuten minäkin.

Harjoittelua vain lisää, siitä se paranee. Ensi kesänä olisi ainakin 3 hienoa maraa kirmaistavana ...

82 450 Jussila Esko Ala-Porasan Pirkat Miehet 45v 10 km 0:51:28 1:46:19 30 km 2:31:17  3:35:58  3:35:16

Tulipa taas vaihteeksi tehtyä kestävyysharjoittelua, eli XXVII HCM on takana. Olosuhteet suosivat paremmin kuin viime kesäisessä tapahtumassa, joka käytiin aikamoisessa hellekelissä. Nyt taisi elohopea kohota johonkin 20 asteen paikkeille, ja vaikka aurinko koko ajan paistoikin, ei se juuri haitannut. Aukeissa kohdin tosin joskus tuuli riepotteli hervottomia hölkkääjiä, mutta tuskin kukaan sen vuoksi reitiltä suistui.

Viimekesäiset loppumatkan krampit olivat tuoreessa muistissa, joten jo useamman viikon olin terästänyt ruokavaliotani vahvalla magnesiumlisäkkeellä. Ja selvästi siitä oli apua. Jos ensimmäisen HCM:n viimeinen kymppi oli yhtä tuskaa ja irvistystä, oli meno tällä kertaa siihen verraten suorastaan juhlaa. Maaliin päästiin ilman kävelyaskeleita, saati sitten seisoskeluja. Vasta siinä vaiheessa, kun olympiastadionin nurtsilla makoillessani yritin ottaa kenkiä jalasta, alkoi pohkeissa tuo ärräpäitäkin helposti ilmoille saattava elämöinti. No mikäs kiire niillä kengillä enää oli, ja kyllä se kremppakin siitä sitten ajan myötä tokeni.

Juoksu meni kohdaltani hyvin, sen tuo nettoaika 3.35.16 osoittaa. Etukäteen arvelin mahdolliseksi ajaksi tuollaista 3.45.00. Mutta mikäs siinä, kyllä tämä kelpaa. Puolimatkan väliaika 1.46.19 vähän tuotti viilentäviä väreitä selkäruotoon, sillä luulin sen olevan väliaika 20km kohdalta. Hölköttely meni kevyehkösti suunnilleen 25km, sitten alkoi jaloissa, lähinnä etureisissä, jo tuntua. Kokemuksesta viisastuneena hellitin hieman tahtia tässä vaiheessa, mistä johtunee se, että toinen puolikas vei lähes 3 minuuttia pidempään. Varsinaisesti vaikeuksia ei ollut lopussakaan, mutta kyllä väsymys jo painoi, ja stadikan torni ei tuntunut lähestyvän sitten millään. Mutta lopulta kuitenkin maratonportista sisään, ja parisataa viimeistä metriä tartanilla. Ja sitten saa laittaa KÄVELYKSI. Heti maaliviivan jälkeen punaisella juoksuradan pinnoitteella oli näytillä useammankin jo maaliin tulleen hölkkääjän vatsalaukun sisältö, mutta eipä ainakaan minulla siinä tilanteessa enää ollut mielenkiintoa tutkia nopeampien kilpaveikkojen ruokavalioita.

Koista ja Pate olivat myös pääkaupungin asvalttia tallaamassa. Loppumatka on heillekin ollut ilmeisen vaativa, etenkin Pate on tainnut kokea kovia viimeisellä kympillä. Vvi oli jälleen seuran virallisena tilannetarkkailijana reitin varrella useammassakin paikassa.

Uskoisin pääseväni paikalle, toivottavasti jopa hyvissä ajoin perjantaina, niin saisi kuvia valmisteluistakin.

En toki sanonut tämänvuotista Jukolaa täysin epäonnistuneeksi, vaan ainoastaan alakanttiin menneeksi. Eihän tuo sija 277 vielä mikään huono ole, paljon heikomminkin olisi voinut mennä, jos oikein huono ura olisi kohdalle osunut jo kirkonkellon kumahduksesta alkaen. Mutta otaksun, että sijoitus ei varmaan tyydytä ainakaan kaikkia joukkueen jäseniä. Joten, jos ensi kesänä halutaan tuosta parantaa, niin jotakin kannattaa valmistautumisessa tehdä toisin.

On luonnollisesti selvää, että jokainen teki kisassa sen mihin siinä tilanteessa pystyi, parhaansa mukaan. Vaativia ja raskaita osuuksia oli tarjolla, ja jokaiselle osuudelle löytyi viestinviejä. Ainakin omalta osaltani voin todeta, että paremminkin olisi voinut tapahtumaan valmistautua. Kovien lenkkien tuomaa rutiinia olisi tarvittu Simpsiöllä, ja aivan varmasti sille on käyttöä myös ensi kesänä Kaanaalla.

Mielestäni tärkein asia, mihin pitäisi nyt paneutua, on joukkuehengen luominen. Olemme jo useamman kerran saaneet Halikkoon 2 joukkuetta, joten potentiaalia kyllä on. Hajanaisuus pois, järjestelmällisyyttä ja sitoutumista vielä hieman lisää, ja niin on ensi keväänä helppoa valita joukkueet ja osuudet sellaisesta porukasta, jonka kuntopohja ja suunnistustaitotaso on hyvin tunnettu useiden yhteisharjoitusten myötä.

Kyllä kehityskeskustelu kannattaa aloittaa nyt heti, Halikon jälkeen on jo aika myöhäistä. Jukola on selkeästi aina koko kauden päätavoite, ja tämän tason harrastelijoilla kaikki liikunta lopulta kuitenkin palvelee kuntopohjan parantamista ja siten vauhdittaa suoritusta Kaanaan korvessa.  :running:

Joukkueet Lapualla 16.-17.06.2007 olivat miesten osalta siis tällaiset:

PäijRa1 Sij 277
1 Pasi Nieminen
2 Pietari Sorri
3 Juha Villa
4 Vesa Tähtinen
5 Heikki Pelkonen
6 Kimmo Vänni
7 Juha Nieminen

PäijRa2 Sij 614
1 Niko Nättinen
2 Esko Jussila
3 Veikko Virkki
4 Heikki Tanhua
5 Jari Lahtinen
6 Hannu Lahti
7 Ilpo Märkjärvi

PäijRa3 Sij 988
1 Niklas Colliander
2 Mauri Piltt
3 Timo Maaranen
4 Pekka Valtonen
5 Seppo Törmä
6 ?
7 Ari Lahtinen

Nyt voisi aloittaa kehittävän spekuloinnin ensi kesän päätapahtumaa ajatellen.

VVi on lämmitellyt Simpsiön rinteitä varten Tukholman hölkkäkisassa. Lienee lämmin keli ollut sielläkin, loppua kohden ovat vitosen väliajat selvästi kasvaneet. Mutta maaliin on tultu, ajassa 3.50.58, joten Koistan viimekesäinen rykäisy kesti haasteen. :running:

Kevään 2005 leiri järjestettiin 23.-24. huhtikuuta, joten ajankohta on aika lailla sama tämänkertaisen  ensimmäisen vaihtoehdon kanssa. Valo- ja muistikuvien mukaan maasto oli silloin aivan suunnistettavassa kunnossa. Nythän näyttäisi tuo talvi jo otteensa hellittäneen, joten tuskinpa kevät ainakaan toissavuotisesta myöhäisemmässä on.

Tietysti, onhan meillä se sääprofessorisammakkomies Vara-Antti siellä Kullasvuoren kupeessa, eiköhän sieltä saada täsmäennustetta kevään leirikeleistä!

Itse olen tuon ensimmäisen viikonlopun kannalla.

Kevät se tulla jolkuttelee, ja lumet saavat kyytiä. Nyt lienee ajankohtaista pähkäillä perinteisen kevätleirin aikaa ja paikkaa.

Eräs vaihtoehto olisi pitää treenisessioita pääkaupunkiseudun metsissä ja vainioilla aikalailla toissakevään formaatilla. Täältä löytyy karttoja ja majoitusvaihtoehtoja (ainakin vielä tuntuisi tilaa olevan, mutta ei varmaan kannata pitkittää asioita tarkoituksellisesti). Simpsiönvuoren tapaista rinnettä (vrt Himos) ei täältä taida löytyä, mutta erinomaista maastoa muutoin kyllä on tarpeeksi.

Ajankohtana on alustavasti ollut esillä lähinnä kaksi mahdollista viikonloppua:

28.-29.04 huhtikuun viimeinen vkl, todennäköisesti maasto on jo täysin lumeton, muutama viikko on ollut kisoja ja iltarasteja

19.-20.05 Helatorstain jälkeinen vkl, kisakausi on jo täysillä käynnissä, maasto täysin kuiva ja kesäinen

Nopeita kannanottoja asian tiimoilta palstalle, niin treenivastaava voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin!

Viikonloppuna 24. – 25.02.07 hisuteltiin Tuuloksessa henkilökohtaisten matkojen am-kisat. Kumpanakin päivänä oli kevättalvisen kirpeä pakkaskeli, elohopeapatsaan yläreuna pysytteli kymmenisen astetta nollaviivan alapuolella. Aurinkoista oli kumpanakin päivänä, valkoisena kimmeltelevä hanki suorastaan häikäisi silmiä. Tuuloksen koulukeskuksen ympäristömaastossa ratkottiin hiihtosuunnistuksen SM-titteleitä vuonna 2002, ja sama maasto oli käytössä nytkin. Jo viime talvena oli tarkoitus pitää kisat tässä paikassa, mutta silloin kova pakkanen pilasi tapahtuman, joten se tavallaan siirtyi vuodella eteenpäin. Tällä kerralla kaikki sujui hienosti, joskin lauantain lähtöjä siirrettiin tunnilla eteenpäin kaiken varalta.

Lauantaina kisailtiin keskimatkaa. Reitit risteilivät varsin pienellä alueella. Urasto oli pääosin hyvin vauhdikasta. Hyväpohjainen kangasmaasto mahdollisti oikomiset, joita syherökohtiin paljon tulikin. Loppupään lähtijöille nämä aiheuttivat sekä iloa että harmia. Esa Klinga oli alueella sarjassaan omaa luokkaansa, ja pokkasi mestaruuden lähes kuuden minuutin erolla hopeamitalistiin. Muita PäijRalaisia ei tällä kerralla sarjassa matkassa ollutkaan. Esko Jussila kuittasi sarjassaan hopeaa. Suoritus oli varsin tasainen, mutta syherikköstrategia oli selvästikin väärä näiille urille. Alkumatkasta RaVa:n Markku Hämäläinen oli jo minuutin verran perässä, mutta tarkalla ja sujuvalla suunnistuksella ero pieneni, ja maaliin ehätti Markku 16 sekuntia paremmalla ajalla. Antti Aalto jäi sarjansa voittajasta vain 1.57, mutta kun siihen väliin ryykäsi vielä kaksi muuta miestä, niin nyt jäi Antti neljänneksi. Tiukkaa sekuntipeliä, marginaalit ovat pienet, mutta niinhän ne keskimatkalla (ent. pikamatka) saavat ollakin.

Sunnuntaina kisapaikalle körötellessä nousi kisafiilis yhdistetyn Sapporon joukkuekisaa kuunnellessa. Kirpeänraikas pakkassää jatkui, ja vuorossa pitkät matkat. Ratamestari oli rytmittänyt ratoja muutamalla selkeällä ja pitkällä siirtymävälillä, joten hiihtovoimaa pääsi käyttämään, jos sellaista omasi. Korkeuserojakin löytyi mukavasti, ja vaativia kartanlukuvälejä ja reitinvalintaakin löytyi. Edellisen päivän huilanneet Markku Salo ja Jukka Luukko rynnivät vahvasti mitalikantaan. Markku voitti sarjansa reilun kolmen minuutin erolla kakkoseen, josta Jukka jäi 11 sekuntia saaden pronssia. Esa antoi kohteliaasti muillekin osansa sijoittuen viidenneksi. Esko Jussila teki taas tasasaisen suunnistuksen, ja nyt osat Markku Hämäläisen kanssa vaihtuivat, ja Markku jäi hopealle parin minuutin marginaalilla. Antti Aalto jäi nyt voittajalle (taas Reima Liikkanen LTH) 3.06, mutta jälleen samat kaksi karpaasia (Henry Nyberg ja Jorma Varkila) rujasivat siihen väliin, ja taas oli Antti neljäs. Hieman lisää vauhtia ja kovuutta, niin mitalitili alkaa taas kasvaa!

Miesten pääsarjassa oli mitalikolmikko kumpanakin päivänä sama: Timo Sarkkinen, Pasi Lehtonen, Juha Villa. Kaikki LamSä, paitsi Juha myös APP (siis Ala-Porasan Pirkat).

Nyt on am-kisat kisailtu, edessä vielä SM-tapahtumat. Kärkitason kyytiä Tuuloksessa esitteli mm. Anssi Juutilainen, joka voitti Kaakon alueen mestaruuden kumpanakin päivänä sarjassa H45. Lauantaina pääsin baanalle 2 minuuttia Anssin edellä, ja jännityksellä odottelin, koska tämä ohitse suhahtaa. Reilun neljänneksen radasta ehdin taivaltaa, kolmosrastilla leimasimme samaan aikaan. Eipä tuo punainen hiihtopuku kauaa sen jälkeen sitten enää näköpiirissä viipynytkään. Noin seitsemän minuuttia nopeammin veti Anssi tuon keskimatkan radan, mutta yllättäen ero myös sunnuntaina normaalimatkan radalla oli tuon saman seitsemän minuuttia.

Näin jää kisoista hyvä maku: Ja reilusti sinappia!

(Osa kuvista on kopioitu kisajärjestäjän Hauhon Sisun nettisivuilta)

... kyllä on siinä määrin pahaenteisen keskittyneen näköisiä ruutiukkoja rynnärin kahvassa kiinni, että en aivan pienen asian takia menisi noille patruunoita (ainakaan kovia) tarjoamaan!