Search options (Sivu 7/12)

Hyvä idea tuo testilenkki! 

Se sitten on eri asia, kuinka moni sen jälkeen pystyy vielä juoksemaan metsässä.

   Kuulumisia Keinukalliolta 

Keravan Urheilijat järjesti Keinukallion hiihtokeskuksen maastoissa sprintin ja sprinttiviestin am-kisan lauantaina. Paikalla oli runsaasti Uudenmaan alueen ulkopuolistakin hisuporukkaa lajituntumaa hakemassa.

Pakkanen oli aamusella tuntuvaa, lähempänä kolmeakymmentä monin paikoin etelässä (jo Jyväskylän korkeudella liikuttiin kymmenen asteen lukemissa). Henkilökohtaisen matkan lähtöjä siirrettiin kahteen otteseen tunti eteenpäin, ja puolenpäivän tienoilla oltiin sen verran lähellä kahtakymppiä, että kisa käynnistettiin, tosin vielä sillä huomautuksella, että pois saa jäädä ja osan ilmoittautumismaksuista voi saada takaisin.

Kylmää siis oli, mutta vaatetta vain lisää päälle ja uralle! Lähtöpaikalle oli kilometrin verran hölkättävää suksia kantaen, ja siinä meinasivat sormet kylmettyä. Muutoin oli kohtuullisen siedettävä olotila, sillä ilma oli aivan tyven ja aurinkokin paistoi, ja sen lämmön tunsi aivan selkeästi.

Kartta oli sprintin luonteeseen sopivasti 1:5000, ja urasto tiheää ja varsin epäselvää, asutuksen lähellä olevaa ulkoilualuetta. Rasteja oli paljon ja lähekkäin. Tarkka kartanluku oli arvossaan.

Jukka teki perushyvän suorituksen ja sillä irtosi tällä kertaa sarjan kärkisija parinkymmenen sekunnin marginaalilla. Hienoa! :klap:

Mikaela veti ratansa läpi tarkasti ja vauhdilla, mikä niinikään riitti sarjan voittoon, mutta nyt ero sarjan kakkoseen oli lähes käsittämättömästi kahdeksan minuuttia!  argh2:  Kerrassaan mahtavaa!    :klap:

Antti ja minä pääsimme ratamme läpi kohtuullisen mukavasti, sijoitus suunnilleen odotusten mukaisesti puolivälin paikkeilla.

Lähtöjen siirron takia parisprintin lähtö oli varsin pian henkilökohtaisen kisan jälkeen, viimeisillä maaliintulijoilla oli väliä ehkä puolisen tuntia. Pakkanen laski koko ajan, ja nyt oltiin jo jonkin verran alle kahdenkymmenen lukemissa. Järkkäreille sattui ilmeisesti jotakin odottamatonta rastien kanssa, kun lippuja kiikutettiin maastoon vasta viestin yhteislähdön jo tapahduttua. Kiirehän siinä tuli, etenkin kun kyse oli osuuden ensimmäisestä rastista! PäijRalla oli matkassa yksi joukkue (Antti & Eki), mutta ykkösrastin epäselvä tilanne aiheutti hylsyn sillekin. Kaikki osuudet kyllä samottiin läpi, joten hyvää tuntumaa kisaan kyllä saatiin.

Kolme starttia saatiin yhdelle päivälle. Kyllä ne etenkin hartioissa tuntuvat, vaikka olivatkin varsin lyhyitä sprinttimatkoja (noin kaksikymmentä minuuttia kukin).

En malttanut hisuharkkoihin lähteä, mutta kisakausi olisi tarkoitus käynnistää Keravan sprintillä 19.01.2013. Siellä onkin jo käytössä EmiTag. Minun upouusi korttini taitaa olla vielä Jukalla. Jukka, oletko lähdössä Keinukallion sprinttiin, niin voisit samalla tuoda kortin. Mikä on kortin numero, sitä tarvitaan ilmoittautumiseen?

Juttelin puhelimessa Antin kanssa. Hän lupautui edustamaan talveksi Päijät-Rastia. Tarkoitus olisi käydä etenkin sprinttejä ja sprinttiviestejä, myös Joensuun SM-pippalot. Näin saadaan tuntumaa siihen mitä tuleman pitää.

Täällä Espoon kulmilla on ollut aika hyvät hiihtelyolosuhteet, mutta nyt vuodenvaihteen kantissa tuli oikein kunnon vesikelit. Muutamaan päivään en ole laduilla käynyt, mutta nastoitetulla lenkkarilla on ollut kohtuullista hölkötellä jalkakäytäviä. Eipä siellä juuri muunlaisella patiinilla pystyssä pysyisikään!

Miten palaveri meni, alkoiko organisaatio hahmottua?

Nyt kun vuosi alkaa taas olla lopuillaan, voi hieman katsoa mennyttä kautta. Itselläni se oli taas aika rauhallista. Kuitenkin tein jotakin uuttakin, nimittäin kesällä kerran menin RiSun iltarasteille rullasuksilla hiihtämällä! En muista nähneni kenenkään toisen tällaisella kulkutavalla iltarasteille tulleen.

Rataa en sentään rullilla kiertänyt!

Hienoa, että anomus on veteissä!

Jos omaa osuuttani noiden geimien järkkäämisessä mietin, niin ehkä se olisi lajikokemuksen vuoksi siellä ratamestaripuolella. Eeron apurina voisin varmaankin parhaiten ja tehokkaimmin aikaani hyödyksi käyttää.

Mutta katsotaan nyt ensin saadaanko mitään järjestettävää!

Aivan oikein meni analyysi.

Tällä kertaa maasto oli aika tasainen. Ilmeisesti vain pisimmät osuudet kävivät muutamassa syheröisessä mäessä, mikä osittain selittänee sen että partiot tulivat vaihtoon varsin tasaisesti. Oli todella hienoa, että viimeinen partio tuli vaihtoon alle minuutin sisällä, ja muutkin erittäin tasaisesti! Se osoittaa sen, että kenelläkään ei ollut huono päivä, ja etenkin sen, että osuusvalinnat onnistuivat hienosti. Onnittelut joukkueen kasaajille!:klap:

Itse pääsin vaativalle osuudelle, ja hyvin se menikin. Pientä sivuunajautumista oli muutamalla rastilla, mutta korjaukset onnistuivat, ja korkeintaan pari minuuttia niihin meni. Jarski lähti perääni, ja ajoitti varvauksensa strategisesti oikein juuri yleisörastille. Ei ollut mitään saumaa hypätä siihen kelkkaan! Hegen seljän näin muutamaan otteeseen matkalla, ja peräkkäin tulimme vaihtoon, jossa Jarski jo nojaili vaihtopuomiin. Ei tarvinnut Merjan pitkään odotella!

Oli taas hienoa olla matkassa tämän porukan kanssa! Leevin ja Veikon osuudet olivat etenkin hienoja, ja lopun yksittäiset Merja ja Juha vetivät taas vakuuttavan varmasti omalla tasollaan.

Kuraista pyykkiä tuli selkärepullinen, mutta kyllä oli sen arvoista!

eki

Alkavat illat sen verran lupaavasti pimentyä, että minäkin avasin sauvakävelykauden eilisiltana. Tuloksena ainakin komea verirakkula kämmenessä ja selkä niin kankea että ei aamulla meinannut ylös päästä! On se tehokas tapa saada itsensä kipeäksi!

Talvikauteen valmistautuminen on siis alkanut. Tilaa hisuporukassa on, joten sen takia ei Vesan ainakaan tarvitse huolta kantaa. Mukaan mahtuu, ja Vesankin hiihtopohjalla kyllä hisu luonnistuu aivan erinomaisesti.

Toinen mielenkiintoinen ja ajankohtainen asia on pyöräsuunnistus. Ensi kesänähän kisoja pidetään ilmeisesti Vierumäen kulmilla, joten on sääli, jos emme Päijät-Rastista saa sinne edustusta useammankin hengen voimin. Itse aion ilman muuta olla viivalla mukana, oli kunto ja harrastuspohja sitten kuinka kapea hyvänsä. Ja viesteihin pitäisi saada joukkueita.

Mukana ollaan, absolutely! Onko mitään ajatusta esim. järjestäjien pukeutumisesta? Saadaanko jotenkin yhtenäisyyttä käyttämällä esim. Päijät-Rastin asuja tai reserviläisasuja? Jonkinlainen yhteinen linja järjestäjien ulkoisessa olemuksessa antaa mielestäni huomattavasti jämäkämmän ja luotettavamman kuvan järjestelyistä. Ei tarvitse olla suuri asia, vaikkapa vain esimerkiksi lippalakki.

Entä onko kilpailukutsu tai kilpailuohjeita julkaistu netissä jossakin osoitteessa, niin että ainakin kaikki järjestäjät ovat ne lukeneet ja tietävät kisasta ehkä jotakin muutakin kuin vain oman tehtävänsä (aika usein kilpailijat kysyvät järjestäjiltä kaikenlaista, asiaa ja asian vierestä, ja on aina hieman noloa jos järjestäjä ei osaa vastata mitään).

Suunnistukseen liittyyvää on tämäkin ...

Jokunen vuosi sitten pidettiin hisun SM-kisat Imatralla Rauhan sairaalan tiloissa, siellä oli PäijRakin hyvin edustettuna. Tämän jälkeen on kyseinen rakennuskompleksi saneerattu ja uudisrakennettu kylpylä-hiotelliksi Holiday Club Saimaa. Tämän kohteen kimpussa olen minäkin vuoden verran rakennesuunnittelua ollut tekemässä, ja nythän se alkaa jo olla valmis. Viime syksynä oli avajaistilaisuus, ja olen siellä senkin jälkeen käynyt pulikoimassa. Lämmintä oli vesi!

Muutaman viikon päästä siis suunnistetaan Vantaan Hakunilassa. Kun sinne kehäkolmoselta kurvataan, niin horisontissa kangastelee nostokurkien ylväitä profiileja. Ne taas ovat tämänvuotinen excuseni tälle kuntotasolleni. Kurjet nimittäin seisovat lämpövoimalatyömaalla, joka nyt on kiivasta tahtia nousemassa, eikä sekään ilman rakennesuunnitelmia tapahdu. Jukolan menoliikenteen aikoihin juuri on valmistumassa kahden viikon yhtäjaksoinen liukuvalu, joten betoniautoja saattaa olla vielä liikenteessä mukana.

Sopu sijaa antaa!

Terve!

Minä olen käytettävissä kisapäivänä (la 22.09.2012) johonkin helppoon hommaan. Minun varaan ei passaa laskea mitään valmisteluja ainakaan tällä hetkellä, mutta ainakin kisapäivänä voin paikalla olla.

Täällä etelärannikolla on jonkun verran lämpimämpää, kun elävä hopea putoaa vain 26 pakkassasteeseen. Pitänee silti sen verran ulkosalla käydä, että saadaan Tarjalle jatkaja valittua.

Parin viikon päästä hisutellaan Miehikkälän/Luumäen maastoissa valtakunnan mestaruuksista. Sinne ei tarvitsekaan viedä vanhoja Emit-kapuloita, sillä leimasimet saadaan järkkäreiltä. Kisassa on nimittäinkäytössä Emit Touch-Free -systeemi. Ei tarvitse leimauskapuloiden kanssa taistella, eikä tule enää kuhmuja päähän narujen varassa heiluvista kalikoista. Mutta eipä siinä rastilla enää ehdi palauttavaa henkostakaan vetämään, kun jo pitää sännätä määrätietoisen oloisesti kohti seuraavaa lippua.

Ilmeisesti tämä kosketusvapaa systeemi on tulossa hisuun laajemmassakin määrin lähiaikoina, joten testataan järjestelmä näin alkuun SM-kisoissa!

Ilmoja pitää ja piisaa! 

Ensi viikonloppuna sitten pitäisi survaista sukset ulos Hauhon urille. Kyllä se tänäkin vuonna kunnon talven kehitti, lunta ja pakkasta on ainakin omiksi tarpeiksi.

Näin oudostaan tuntuu tuo alun toisellakymmenellä oleva pakkanenkin jo aika rapsakalta, mutta vielä rapeampaa on luvassa ensi viikonlopuksi. Tunnetusti hisukisojen perumiskynnys on korkea, joten punaisia poskia ja valkoisia varpaita on varmaan luvassa. Pitänee niitä välihousuja alkaa etsiä hyvissä ajoin, että ovat sitten varmasti saamatteilla, kun viikonloppu koittaa. Viime talvena niille oli käyttöä ainakin Kaipolan SM-urilla.

Lisenssi on 33815. Lisenssiä en varmaan tältä vuodelta ole maksanut, eihän siitä kai ole vielä maksukuittiakaan tullut?

Homma saattaa vielä lähteä pelaamaan minunkin osaltani, sillä systeemi oli sähköpostittanut salasanani työpaikan postiosoitteeseen (mistä lie sen onkin saanut), ja minä eilen räpelsin kotikoneella.

Kyllä nämä lähialueen kisat pitää läpi koluta, jos niitä vain pystytään järjestämään. Valitettavasti tällä hetkellä työ haittaa pahasti harrastuksia, hiihtotuntuma jää muutaman viikonlopun varaan, mutta onhan sitä suksimista sentään tähän ikään jo tehty niin paljon, että ei kai se ihan heti unohdukaan.

... Rajamäki, Virolahti, Vantaa, Jämsä, Kuopio, Paimio, Lappeenranta, Joensuu, ...

Jos meikä Jukolassa noissa paikoissa emittiä nollaa, niin Joensuussa se olisi sitten kolmatta kierrosta! Valtsulla taitaa kolmas rundi pyörähtää jo Paimiossa (Jukan starttilistan kierroksia en tohdi sen tarkemmin arvuutella). Jukolassahan onneksi nimenomaan painotetaan osallistumista ja joukon jatkeena olemista, joten mikään ei ole mahdotonta. Vaikka toisaalta, nykyisin tämänkin tapahtuman näkee todella hyvin suorana lähetyksenä televisiosta!

Välineitä on löytynyt siihen malliin, että matkaan voisi lähteä vaikka olisi lunta ja urat ajettu! Muutaman kerran olen tällä viikolla sauvojakin ulkoiluttanut.

Kellojen rukkaus antaa mukavasti tunnin lisäaikaa aamutoimiin, joten eiköhän sinne Ahjolaan kymmeneksi ehditä!

Sopiihan se, kun raivataan sille tilaa. Asioillahan on prioriteettinsa!

Täytyypä taas etsiä vermeitä viime talven jäljiltä, ja jos ensi viikolla joku ilta kerkiäisi kokeilemaan itse lajiakin niin hyvä olisi. Se kyllä täytyisi aina pitää mielessä, että ensimmäisten kovien sauvakävelylenkkien jälkeen lihakset ovat pari päivää todella kipeinä, kuin myrkyllä voideltuna!

Viime syksynä satoi kodikkaasti räntää, mikä lie keli tänä syksynä?

Unkarin Pécsissä on suunnistettu sprintin MM-finaalit. Luonnollisesti Ala-Porasan Pirkat oli vahvasti edustettuna sarjassa M70. Aivan mitaleille ei ylletty, mutta kansallisesti oltiin vahvasti kärjessä.

Markki Salo nappasi sijan 9 ja Jukka Luukko sijan 18. Edellä ei suomalaisia ollut. Olavi Erkkilän sija neljänneksi nopeimpana suomalaisena oli 22. Koko kolmikko siis kansallisesti kärkinelikossa!

Ter Ve!

Minä olisin tulossa kyyditykseen Lahdesta, jos se onnistaa. Kyytihän lienee siellä joskus vähän ennen yhdeksää. Siellä jossakin.

Rastikausi kehäkolmosen tuntumassa on saatu käyntiin. Viime viikolla ulkoiluvuodenajat löivät sopuisasti kättä toisilleen, kun Paloheinässä suunnistettiin ja hiihdettiin samaan aikaan. Maastosta oli lumen peitossa lähes 50%, ja loput sitten melkeinpä kokonaan raikkaanviileän sulamisveden vallassa. No, luonnollisesti mäenharjanteet olivat jo sentään kokonaan vapaat taakse jäävän talven kahleista. Lumetetuilla pururadoilla oli lunta vielä paikon lähes metrin verran, ja tosiaan, kyllä niitä vielä hiihtoon käytettiin. Tulipa eräs suksija vastaan täysin lumettomalla puru-uralla.

Päijät-Rastin iltarasteille en pääse, mutta samaan aikaan toisaalla järjestetään Rakentajarastit, joille olen menossa. Vielä kerran onnittelut seuran menestyneille hiihtosuunnistajille. Hyvää kesäkautta, sehän on osaltaan myös harjoituskausi tulevalle hiihtosuunnistuskaudelle!

Pitkät sauvat kädessä on tosiaan työlästä nousta ylös, sen havaitsin minäkin Vantaan sprintissä. Lähellä se oli, suorastaan jo tulossa, mutta ... . No varmasti jäi hopeamiehelle hyvä motivaatio harjoitteluun ensi kautta varten! Ja vielä tällekin kaudelle, kausihan jatkuu Mäntsälässä jo tulevana viikonloppuna.

Ei se pieni kaatuminen aina välttämättä aivan katastrofi ole. Eikös se Elmokin kaatunut 100m juoksussa Derwangan kisoissa, mutta niinpä vain tämä monipuolinen urheilija nousi tartanilta ylös ja voitti kisan uudella maailmanennätysajalla! Siinä sitä on mallia meille kaikille. Toki kannattaa kuitenkin ensisijassa pysytellä pystyssä!

Nyt kun on oikein kunnollinen talvi, niin Vantaallakin voitiin pitää kisat! Simonkylässä olivat Niskat ja Jyry loihtineet varsin hyvän, tiheän ja vaihtelevan uraston mukavaan maastoon. Monenlaatuista menouraa oli tarjolla, ja lippuja metsä punaisenaan. Oikein soveliasta sprinttimatkoille.

Aamupäivällä vedettiin henkilökohtainen sprintti, joka samalla oli am-kisa. Kylmää oli, mutta varmaankin alle 20 astetta lähtöjen aikaan. Lähtöjä oli nimittäin siirretty tunti eteenpäin jo aikaisemmin viikolla, yhdeltätoista alkoi suunnistajien urakka.

Jukka otti kultaa, Olavi hopeaa, Markku oli neljäs. Minäkin sain hopeaa, 15 sekuntia Hämäläisen Markulle hävisin. Suuria virheitä en tehnyt, mutta pientä parannettavaa olisi ollut. Kaksi kertaa kaaduin, kun kompuroin risuihin ja väistelin vastaantulijoita kapeilla urilla. Luistelusukset ja -monot jalassa, pitkät sauvat tarroilla käsissä on aika vaikea könytä taas jaloilleen polveen ulottuvassa lumessa. Ilman näitä muutamaa kompurointia olisi tullut sekuntipeli mestaruudesta! Kylmä ilma teki todella häijyä hengitykseen, maaliin tullessa jopa hieman kyseenalaistin iltapäivän startin.

Muutama tunti kun sisällä lämmiteltiin ja kahviteltiin, niin taas oli olo siedettävä. Aurinkokin lämmitti selvästi jo iltapäivällä, ja meno oli itse asiassa aivan normaalia. Am-sprinttiviestissä saatiin kaksi mitalia, kun Markku ja Olavi ottivat hopeaa sarjassa H130 ja Jukka ja Esko pronssia sarjassa H110. Joukkueessa siis oli kaksi suunnistajaa, joilla kummallakin oli kaksi osuutta.

Kisan päättyessä ei kylmä vaivannut lainkaan, auton digitaali näytti lukemaa 13 astetta. Mutta pitää vielä todeta, että kyllä oli varmaan kovaa hommaa viime sunnuntaina vetää osuus SM-viestissä siinä 19 asteen kylmyydessä!

Valkeakosken Korkeakankaalla hisuteltiin oikein mukavassa parin asteen pakkassäässä. Urasto oli vaativaa ja huono reitinvalinta kostautui nopeasti lyhyilläkin väleillä. Kapeata uraa oli suurin osa matkasta, ja kovin oli saatu mutkia matkaan. Minäkin koin kalustotappiota tämän johdosta; uuden hiihtopuseron käsivarteen tuli aikamoinen palkeenkieli, kun jossakin mutkassa sisäkurvin puoleinen käsi hipaisi männynkylkeä ja siinä ollut kuiva oksankara tarttui tekstiiliin kiinni. Sellaista!

Lauantaina lyhyellä matkalla oli Päijät-Rastin kokeneen kaartin isku muita kohtaan jäätävan tylyä: 1. Jukka, 3. Markku, 4. Esa. Mitäpä tuohon sanoisi, kuin että samaa rataa Kaipolassa! Itse vetelin ratani tämäntalviseen tapaani muutamalla virheellä, mutta sujuvaa ei suunnistus oikein ollut. Kohtalainen suoritus kuitenkin.

Sunnuntaina pitkän matkan kisassa Jukka sujutteli sijalle 5. ja Markku sijalle 7. Vajaa minuutti oli miesten välistä eroa, ja viitisen minuuttia kärkeen. Esa sai hylsyn, joten en ole enää ainoa siinä sarjassa tältä talvelta. Kahden päivän yhteistuloksessa Jukka voitti ja Markku tuli kolmanneksi. Minä kolusin ratani läpi taas muutaman virheen sävyttämänä, minkä lisäksi nyt tuli lisämausteena jokunen huono reitinvalinta. Joskus reilu kierto kannattaa, mutta ei aina! Aika kinkkistä oli joskus päättää, miten kannattaisi mennä. Luisto kapeilla urilla oli hyvää etenkin sellaisissa paikoissa, joissa oli edellisenä päivänä hiihdetty paljon.

Radat ja maasto olivat totuttua tasoa, eli hyvät ja vaativat. Pukeutumistilojen taso totuttuun tapaan oli pelkästään vaativa.

Mitaleita tuli pitkiltäkin matkoilta.

Jukka piti pintansa ja paikkansa alueen ykkösenä. Esa Klinga säesti hienosti ottaen hopeaa. Olavi Erkkilä ja Markku Salo jäivät nyt mitalisijojen ulkopuolelle. Maukka oli edelleen hienossa mitalivireessä ja eilisen tapaan nappasi hopeaa.

Omasta suorituksestani ei ole paljoa lapsille kertomista, sen verran raskaasti tuli tyrittyä. Mutta kerrotaan nyt ainakin jotakin. Heti ykköselle mennessä luin väärää väliä, ja koukkasin ulkorataa rastin 14 kautta. Ihmetys ja kummastus oli kuitenkin suuri, kun ykkösen jälkeen sain kantaani eilisen am-kakkosen Liikkasen Reiman, joka oli lähtenyt 4 minuuttia minua ennen. Hän oli tehnyt alussa perusteellisemmin saman töppäyksen kuin minä ja oli kiertänyt rastit 14, 13 ja 12 ennenkuin malttoi kaartaa ykköselle! No siinä sitten mentiin sopuisasti jokunen väli. Pitkällä suopätkällä meikäläisen selkä alkoi tiltata, ja Reiman selkä sitä myöten etääntyä. Keskittyminen hajosi, ja niinpä minulta jäi huomaamatta syherikköön tehty ristiradan lenkki, ja oikaisin kutoselta suoraan ysille! Loppuosuudella oli hieman enemmän luistelukelpoista leveätä baanaa, ja pääsinkin aika mukavasti maaliin, jossa luonnollisesti sitten totuus selvisi. Hylsy! Se siitä siis.

Jos ei ota huomioon surkeata suunnistusta, niin mukavaa oli.

Ps. 19.02.2011 pidetään Vantaalla henkilökohtainen sprintti ja sprinttiviesti, jotka samalla ovat myös am-kisat. Olisin varmaan lähdössä kumpaankin, jos vain viestiin löytyisi kaveri. Onko esim. Valtsu kuulolla?

Kisakausi on nyt avattu. Valkealan hienoissa kangasmaisemissa siis Päijät-Rastista oli paikalla neljä miestä ja minä. Varmaan aika monelle tämä ensimmäisenä kisana oli taas totuttelua tähän lajiin. Hyvä kun kaikki tarvittavat vermeet taas aamusella kesän jäljiltä löysi. Suunnistajan Kaupassakin valikoima iltapäivällä oli jo varsin rajattu, mm. kaikki karttatelineet oli myyty aamupäivän sprinttihiihtäjille.

Maasto oli hienoa kangasta, ja urastot hyviä. Korkeuseroja ei alkupään jyrkkää nousua ja loppupään vähintäänkin yhtä jyrkkää laskua lukuunottamatta juuri ollut. Leveätä luistelubaanaa ei juurikaan päässyt käyttämän, yleensä reitinvalinta meni siitä suoraan yli. Kapeaa kelkkauraa siis pääsääntöisesti mentiin, ja se olikin oudostaan taas aika vaikeaa ja raskasta. Tänä talvena hiihtokilometrejä on jo takana aika mukavasti, mutta ne on kaikki tehty leveällä, hyvällä luistelu-uralla. Kapealla kelkkauralla lykkiminen rasittaa näin alkuun aika tavalla selkää ja hartioita, minkä kyllä huomaa selvästi näin kisan jälkeen. Mutta kyllä siihen paikat aika pian tottuvat. Aamun sprintin jäljiltä alun ja lopun jyrkät mäet oli kaluttu aivan liipalle, ja niinpä minäkin tulin mäen alla olevalle toiseksi viimeiselle rastilleni osan mäkeä mahallani luisuen. No eteneehän se matka alamäkeen niinkin!

Ensi viikonloppu onkin vapaata (siis harjoittelua), mutta seuraava onkin rankaa rypistystä Hauholla, jossa samalla ratkotaan alueen keskimatkat ja pitkät matkat.