Uusi viesti

Hisutalvi on paketissa. Kuusi kisaa, kuusi kertaa poodiumilla. Ei hirveetä mielihyvää, kun on vanhin sarja ja vähän osallistujia. Miltei pokkaamalla saa mitalin. Pitänee olla enemmän mielissään, että vielä pystyy radat kiertämään. Pari Nivalan kisakumppania oli syksyllä menehtynyt, kerrottiin, kun kyselin kuulumisia. Saas nähdä vieläkö meikä ensi talvena.

Hisutalvi on paketissa. Kuusi kisaa, kuusi kertaa poodiumilla. Ei hirveetä mielihyvää, kun on vanhin sarja ja vähän osallistujia. Miltei pokkaamalla saa mitalin. Pitänee olla enemmän mielissään, että vielä pystyy radat kiertämään. Pari Nivalan kisakumppania oli syksyllä menehtynyt, kerrottiin, kun kyselin kuulumisia. Saas nähdä vieläkö meikä ensi talvena.

Kevät voitti pohjanmaan järkkärit, ja Seinäjoen/Lehtimäen kisat on peruttu. Siis keskimatkan ja sprinttiviestin mitalit jäävät tältä talvelta jakamatta.
Hetki on nyt rospuuttoa, sitten nastarit ja neopreenisukat esille.

Talvi alkaa kohta olla menneen talven lumia. En onnistu laittamaan foorumille uutta otsikkoa kesälle (liekö tila serveriltä loppunut liian vilkkaan keskustelun vuoksi ...).

Hiljaa hiihtelee jo 85 sarja. Jos tekee vähän virheitä niin miltei pokkaamaan pääsee. Luumäellä taktikoin, ehkä eka kertaa. Lähdin viimeisenä ja sain poikia kiinni. Hiihdin "viimeisillä voimillani" kaverien ohi ja löin liinat kiinni. Pudotin vauhdin ja huilasin hengityksen kuntoon. Kaverit hiihtivät kiltisti perässä. No lopussa joku meni ohi, mutta annoin mennä, kun tiesin pärjääväni ajassa.

Eipä reissua ilman mitalia. Tänään tarttui Jukalla vaatteisiin pitkien matkojen SM-kulta Luumäeltä. Siellä on varmasti ollut kisan arvoiset maastot ja radat, luntakin lienee niillä kulmin ainakin kohtalaisen hyvin. Omalta kohdaltani voin todeta että oli lopulta hyvä että en sinne ilmoa laittanut, sen verran kehno olo on ollut tämän viikon. Ruudustahan nyt on voinut kaikenlaisia kisoja seurata vähän raihnaampikin.

Tuo kartan otto on kuitenkin niitä helpoimpia asioita hiihtosuunnistuksessa ... pitäisi saada eforttia lisää joihinkin muihin osa-alueisiin, esim. tasatyöntöön kapealla uralla. Näillä lumilla olen kyllä jonkin verran hiihtelyä harrastanut, ja jonkinlaista edistymistä olen huomaavinani! Aivan kunnossa ei paikat vielä ole, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Sen kyllä huomaa että hisu ei ole pelkästään leveällä luistelu-uralla kiitämistä vaan paljon monipuolisempaa suksimista!

Siinä kun ikää sulle Esko kertyy, niin ämpärit vähenee ja tilanne kartan otossa helpottuu. Minä otan jo viimeisestä ämpäristä. Se on helppoa. Ämpäreiden asettajilla on krooninen vika. Ämpärit laitetaan liian lähekkäin. Ämpärit pitäisi laittaa aina niin, että kumartuessa ämpärille ei voi ottaa karttaa kuin yhdestä ämpäristä. Mutta tärkeintähän on harrastus ja oman kunnon hoito. "Näillä mennään", sanoi Virtasen Pertti, kun remppaa oli jos jonkinlaista.

Käväisin Valkeakoskella jo varsin tutuiksi tulleilla Korkeakankaan urilla rasteja etsimässä. Lauantaina oli kaksi sprinttilähtöä, ne menivät varsin mukavasti. Pakkasta oli kyllä lähes kakkosella alkava lukema, mutta keli oli aivan tyyni ja aurinkokin ajoittain näyttäytyi, joten yllättävän mukavasti ulkona kuitenkin pärjäsi, toki kalsareita ja puseroita oli huomattavasti normaalia enemmän käytössä! Tosin jälkimmäiseen lähtöön odotellessa oli hieman ikävä tuntu kun kengät ja muu varustus oli jo hieman nihkeä, mutta lähtöpiippauksen jälkeen tällaiset murheet unohtuivat (kun eteen tuli uusia).

Toisena päivänä oli tarjolla keskimatka. Siinä tein useita virheitä urilla, mutta ratkaisevan källin tein jo 15 sek ennen lähtöä, kun otin kartan väärästä ämpäristä. Sellaista tyräystä en ole aikaisemmin tehnytkään, ehkä muistan tämän opetuksen tulevaisuudessa.

Kisapaikalle narisevassa lumessa kävellessäni minut yllättäen bongasi Geza, joka oli paikalla Pian huoltajan ominaisuudessa. Itse ei mies rasteilla hiihdä, mutta ladulla kyllä sanoi viihtyvänsä. Oli oikein mukava jutella vanhan tutun kanssa pitkästä aikaa!

Pisti silmään Hakunilan ratoja katsellessani uusi ratamerkki: ruskealla värillä piirretty ura! Sellaista ei ole kohdalle osunut. Taitaa tarkoittaa sellaista uraa jolta ei saa poistua, siis umpihangen kautta ei saa oikaista jos tällaiselle uralle on mennyt.

Eipä reissua ilman mitalia tee Jukka! SM-pronssia oli tuomisina viikonloppuna Hakunilasta sprinttimatkalta. Hieman reilu 2 minuuttia erotti nyt mestaruudesta. Ykkönen on tehnyt vaikeata, siinä on takkiin tullut lähes 3 minuuttia. Muut välit sitten onkin menty tarkasti ja vauhdilla, pääsääntöisesti parasta tai toiseksi parasta kyytiä.

Hienoa, oli varmaan sekä suunnistusteknillisesti, hiihtoteknillisesti että fyysisesti vaativa vartti kipakassa pakkaskelissä!

Vantaan Hakunilassa hisusteltiin SM sprintti. H85 kuusi pappaa ilmoittautuneita. Startissa viisi. Mokailin ykköselle mennessä. Ei ollut uraa, vaikka karttaan oli piirretty. Oli tallattua pellon laitaa hiihtämäni uran varrella sillä kohtaa missä urien piti haarautua. Siinä häkellyin, katselin karttaa missä olen ja hiihtelin varmuudeksi lähtöön päin. Sama takaisin ja tallattua koiran kuljetus reittiä rastille.  No loppu meni virheittä ja olin mielissäni, että parin minuutin virheellä saa pronssia. Pakkasta oli 18 astetta, mutta en palellut.

Vantaan Hakunilassa hisusteltiin SM sprintti. H85 kuusi pappaa ilmoittautuneita. Startissa viisi. Mokailin ykköselle mennessä. Ei ollut uraa, vaikka karttaan oli piirretty. Oli tallattua pellon laitaa hiihtämäni uran varrella sillä kohtaa missä urien piti haarautua. Siinä häkellyin, katselin karttaa missä olen ja hiihtelin varmuudeksi lähtöön päin. Sama takaisin ja tallattua koiran kuljetus reittiä rastille.  No loppu meni virheittä ja olin mielissäni, että parin minuutin virheellä saa pronssia. Pakkasta oli 18 astetta, mutta en palellut.