Moro!
Ajattelin laittaa oikein joukkueittain, jos vaikka tulisi jokaiselta joukkueelta omat kertomukset historia-arkistoihin.
Yleinen kommentti kisajärjestelyistä on varsin huono, miltei kaikki oli alimitoitettua ja meininki oli kuin huonoissa am-viesteissä konsanaan. Wc:t oli mitä oli, ruoka loppui, makkarat loppui, kisaa ei pystynyt seuraamaan, vaihtoalueella piti kyylätä ja käydä vahtaamassa emit-palikan kanssa, että joko se edellinen on leimannut rastilla 2 km ennen maalia vai ei. Jos oli, niin sitten pitikin alkaa lämmittelemään loppuviitoituksen vierellä ja keskittyminen oli mitä oli. Ei hyvä systeemi todellakaan. Se perinteinen kuulutus olisi ollut vielä erittäin toivottu lisä tuolle emit-touhulle. Sikäli kuitenkin hyvä kehitys. Videotaulu oli mitä oli ja sen sijoitus oli missä oli.
Ja sitten itse asiaan:
Ykkösen juoksujärjestys oli hyvä ja tänäänkin laittaisin täysin saman järjestyksen. Kiitos siitä Heselle. Kuten kaikki tiesimme jo etukäteen, niin joukkueemme vahvuus oli tasaisuus ja se näkyy varsinkin lopussa osuuksilal 4-7. Muilla joukkueilla ei löydy näille pätkille likimainkaan saman tason menijöitä kuin meiltä löytyy!
Oma osuus eli numero 3. Tavoiteaika oli 1 h 34 min, toteutunut oli 1 h 44 min ja risat näköjään. Eli 10 minuuttia tästä jäätiin, tosin jos maailman kenties paras Ja Lakanen juoksee osuuden 23 min nopeammin, niin ehkä tuo 1 h 34 min oli liian kova tavoite jopa minulle. Mutta se siitä.
Pietu sanoi vaihtopuomilla, että tee täysin oma juoksu, älä välitä muista. Se oli hyvä ohje ja tätä noudatin. Ykköselle hirmuisen pitkä matka, sykkeitä seuraten ja karttaa tutkien päästiin hyvin matkaan. Rastille tuli kuitenkin kaikkinensa noin 30-45 s ylimääräistä aikaa käytettyä. Ykköseltä 3:lle meni täysin tuubiin ja porukkaa alkoi tulla näkyviin, jotka pyrin ohittamaan välittömästi. Neloselle mennessä (oli vielä pimeää) edessä näkyi hieno letka, ei muuta kuin kiinni ja ohi ja koko ajan tiesin, että olen oikealla joitakin kymmeniä metrejä, mutta siltikin letkan vaikutus oli se, että pakkohan mun oli pummata sitä vaikeaa rastia noin 40 s muiden mukana, mutta ei onneksi enempää. 4-6 välit olivat helppoja, pelkkää uraa ja TV systeemejä. 6-7 väli oli viestin ikävin. Mentiin läpi vihreä viidakon ja mutaisten jokien ja pusikkoisen aukon. Ja kun itse olin vetämässä letkaa, niin vauhtihan oli mitä oli, rastille tuli vielä sellainen 20 s ylimääräinen varmistus kierto. Pummi mikä pummi. 8 ja 9 oli helppoja, vaikka oli vielä pimeää. Ysiltä säntäsin idioottimaisesti kiinni saamani letkan perään oikealle mäen kiertoon ja sieltä tielle, jotka pitkin pääsi melko lähelle rastia. Kymppiä en pummannut sekuntiakaan tämän kierron ansiosta, mutta ainakin anlyysien mukaan olen hävinnyt tällä välillä monta minuuttia kärjelle, joka meni suoraan (pidin eilen ip meillä banketin Manun kanssa ja hän vahvisti omat tuntemukseni valinnan heikkoudesta). Välillä kertyi arviolta noin 2 min tappiota. 10-14 taisi olla putkea ainakin urien heikkodesta päätellen, ja nämä pätkät olivatkin radan hienoimmat, ei ongelmia sekuntiakaan, mutta muita ei näkynyt kuin pummaamassa. 15-24 olikin ura jumppaa, vuoristokiipeilyä, pusikkoa, siirtymää ja riitti kun kävi koukkimassa omat hajonnat pois kuljeksimasta ja ohitteli porukkaa kaikissa paikoissa missä pystyi, kunnes huomasinkin, että olen yksin omalla hajonnalla ja sitten pääsikin juoksemaan vähän reippaammin ja kyllähän ne tutut selät tulikin vastaan melko nopeasti. Lammpua ei enää tarvinnut edes kartan lukuun rastilta 15 alkaen ja virheitä ei tullut.
Viimeiset 3 rastia olikin sitten jo melkoista tuskaa, mutta onneksi Milan selkä näkyi ja tuli heittämällä vastaan, josta sai vähän lisää energiaa, jotta pystyi tekeen vielä sellaisen 40 sek virheen toiseksi viimeisellä rastilla ja siten pilattua vähän omaa suoristustaan. Ja kuten Tähtisen kanssa todettiin, niin tämä alue oli aikasta kinkkinen.
Ja siten yhteenvetoa. Laskin tuossa, että kaikkinensa multa meni virheisiin ehkä sellaiset 4-5 min eli jokaisella kilometrillä tein siis reilut 16 s virhettä (jos se typerä kierto otetaan mukaan) eli täysin puhtaalla juoksulla olisin juossut lähemmäs 1 h 40 min. Syke taso oli varsin tasainen koko matkan, ehkä hieman liian alhainen eli juoksuvire ei eilen ollut ilmeisesti se paras mahdollinen (aamu yö, jännitys, päivän kävelyt jne). Tietysti jokainen toivoo, että olisi saanut vetoapua jne, mutta tilanne oli mikä oli. Jos vetoapua olisi ollut, niin olisin uskonut omien mahdollisuuksien olleen juuri tuossa 1 h 34 min pinnassa. Toki olisin myös toivonut, että pimeyttä olisi ollut pidempään, jolloin olisin uskonut pystyväni nostamaan sijoja enemmän, koska loppupäässä oli myös varsin vaikeita hienoja rasteja ja hajontoja, joita oli varsin helppo tyriä, jos ei muuten, niin ainakin eksyä väärälle hajonnalle. Kunnosta se ei ollut ainakaan kiinni (tai en sitä myönnä), olisin meinaan pitänyt samaa tasaista vauhtia koko radan 
Loppusija 253 ei tyydytä ainakaan minua. Se 112 oli kova tavoite, mutta ei utopistinen. Uskoisin kuitenkin, että jokainen joukkueen jäsen oli tehnyt voitavansa kovan tavoitteen eteen. Kiitos siitä.
Että se siitä Jukolasta 2005, tavoitteet ja katseet on nyt siirretty vuoden 2006 Jukolaan. Ennen sitä pitäisi kuitenkin kait juosta se elämäni eka maratoni elokuussa ja harjoittelua jatkettava ainakin sinne asti. Mitä sitten tapahtuukaan vuonna 2006, jää nähtäväksi. Suunnistuksissa mua näkee seuraavan kerran EHKÄ Padasjoki-viikon iltarasteilla ja jos hyvä tsäkä käy, niin heinäkuun lopussa myös ja varmaankin am-viesteissä ja SM-viesteissä Karjaalla sekä teitty Haulikko, jos näytöt valitsijoille riittävät.
No niin tai näin, niin ainakin minulla oli hauskaa, toivottavasti myös kaikilla muilla. Ei muuta kuin hauskaa kesää ja nauttikaahan lenkkeilystä enemmän kuin viime kesänä 
Ja jos on tulossa seurasiirtoja negatiiviseeen tai positiiviseen suuntaan, niin pistäkäähän koodia myös näistä! Ylle, Känni?
Nipa(sai juuri varmistuksen ja usutuksen vaimoltaan, että poikain kanssa mukaan vaan juoksemaan sitä maratonia, nyt vain tarvii päättää, että missä leirissä reenataan, aikaan 2 h 30 min tähtäävässä porukassa vai 3 h 56 min porukassa)
Muuten pohjaa oli kertynyt iltarasteilta, joten suunnistuksen sujuvuuden suhteen olin melko luottavainen. Juoksukunto nyt oli mitä oli, mutta tiesin, että se riittää kyllä tavoitesijoilla letkassa roikkumiseen. 
Kakkoselle leimataan jo niukassa johdossa. Kolmosen hajonnalla Kils OK:n Norström pummaa hieman, nelosen ja vitosen varman rastinoton ansiosta Vänni meinaa jo karata. Kutoselle noustaan aluksi ison mäen rinnettä, muut alkavat jo menettää näköyhteyden sujuvasti suunnistavaan Vänniin. Ylistaron Junttila kämmää vitosta ja jää letkan hännille. Jämsän Rantala on ainoa, jolla vielä aukealla on näköyhteys letkan kärkeen. Seiskalla pieni koukku ja Norströn pääsee myös näköyhteydelle kovan vauhtinsa ansiosta. Helppo kasi ei tuo muutoksia letkan järjestykseen. Ysille lähdetään tykittämään suunnalla, Norstömin oikealta kiertävä valinta on hiukka hitaampi. Juomarastille tultaessa Vänni on edelleen kärkessä hyvällä reitinvalinnallaan pusikon läpi. Muut seuraavat kuitenkin yhtenäisenä ryppäänä. Rastilla 11 alkaa dramatiikka, Päijran Vänni ja Jämsän Rantala pummaavat kunnon kiemurat ja muut karkaavat. Rantala saa kuvion vielä kasaan ja lähtee ottamaan letkaa kiinni. Vänni sortuu helppoon virheeseen ampaistessaaan vittuunnuksissaan ajattelemattomasti seuraavalle rastille ja peli on menetetty. Kunniakierrosten aikana muut entivät kevyesti käydä neljä rastia ja juosta vaihtoon... 
Sitten alkoi meidän osuuden rastinotto-osio ja se meni lähes nappiin... toiseksi viimeinen rasti nro 17 (koodi 49) aiheutti isoimmat vaikeudet. Ensin juoksin yhden rastin vierestä, arvelin sen vääräksi, liian alas. Kysyin kaverilta koodia, se sanoi jotain 162...ja kertoi 49 olevan paaaljon ylempänä. Damn! Olin siis juossut oman vierestä. Takaisin ylös ja kappas, koodi oli viiskyt jotain...Hetken päästä sain kiinni ja menin rastilleni...eli taas hiukan alemmas. Sekoilua tuli lähes 1 min 45 sek. Viimeisen rastin löysin ja maalin myös. Virheitä tuli 4 minuuttia. 
