Uusi viesti

Hiihtokausi jatkuu, mutta nyt on aika muuttaa våhitellen harjoittelua kesäisemmäksi. Juoksutaito on kadonnut talven aikana ja sen palauttaminen pitää tehdä varoen ja vähitellen. Varominen koskee eniten akillesjänteiden rasitusta. Siis vältetään loikkimista liian tehokkaita treenejä. Kunto nousee kuulemma suoraviivaisesti kahdeksan viikkoa, joten Juokolaan vielä ehtii.

Hienosti sinetöi Jukka hisukauden, pitkän matkan SM-hopeaa vajaan minuutin erolla kärkeen.
Minulla talvi oli kehno, paraiden kisojen aikana sairastelin sen verran että en paljon harrastaa viitsinyt. Kahtena viikonloppuna tuli sentään kuusi starttia telineen kanssa. Tänä talvena luonto koetteli hisustajia, ensin oli kylmää ja sitten märkää ja upottavaa. Nyt on sivakat jo kesäsäilössä, kohta pääsee kurakengillä jo maastoonkin.

Tuli hiihdeltyä hisukausi päätökseen Kemissä. Markku, Veijo ja Esko päättivät kauden jo aiemmin. 72 kertaa suksilla tähän mennessä tänä talvena. Vielä muutama kerta ainakin kun näyttää lumet riittävän.

Tuli hiihdeltyä hisukausi päätökseen Kemissä. Markku, Veijo ja Esko päättivät kauden jo aiemmin. 72 kertaa suksilla tähän mennessä tänä talvena. Vielä muutama kerta ainakin kun näyttää lumet riittävän.

Kunhan hanget alkavat kantaa, niin käymme, Esko ja Maukka, katsastamassa Saksalan hisukartan laajennusta. Maajoukkue on toivonut keskimatkaa.

Pidinpä minäkin kauden toisen hisu-viikonlopun, kun Vantaan Petikossa kisailtiin. Aivan viimevuotisen Keimolan maaston vieressä nyt könyttiin. Paljon olivat järkkärit uraa maastoon vetäneet, ja alueella on kattava osin lumetettukin hiihtourasto. Lunta maastossa oli aivan riittävästi, mutta viikon vesisateet ja suojakelit olivat pehmentäneet urat todella vaativiksi ja raskaiksi. Kelkkauratkaan eivät enää kantaneet vaan suksi upposi helposti 10 ... 20 senttiä, sauva vielä enemmän. Kolme lähtöä, sunnuntain pitkän matkan osalta tehtiin sellainen päätös että ratoja hieman lyhennettiin, muuten olisi ollut liian rankkaa. Aika paljon oli poisjääntejä kuitenkin. Kyllä oli joka paikka täysin märkä maaliin tullessa, hiihtokengätkään eivät olleet vielä maanantai-iltana kuivat vaikka olivat olleet yli vuorokauden lämmityspatterin päällä. Urat ja risteykset menivät paikoin aika huonosti havaittaviksi, mutta oikolatuja ei kukaan tarkoituksella tehnyt, sen verran hankalaa noin syvässä kahlaaminen oli kun lumi ei yhtään kantanut suksen alla!

Tuli hiihdeltyä Eestin eteläisessä kolkassa Haanjassa. Siellä voitti miesten hisun maailmancupin kilpailun sama mies, joka voitti Padasjoen Loppiaishisun, Eevert Toivonen. Maamme laulu soi.

Laittelin sähköpostiin kannustuksen ja toivomuksen uusien verkkareiden hankinnasta. Puheenjohtaja Marika siihen vastasikin, että "ole rauhallisin mielin". Muutaman vuoden olen asiaa pitänyt esillä. Katselin foorumia. Viime vuoden Jukolan jälkeen kirjoitin tänne 23.6. seura-asujen hankinnasta. Sopii lukea rauhallisin mielin. Marikalle vastasin, että seurassamme ei tapahdu muutoin mitään, jos ei joku nosta kättä pystyyn ja ilmoita, että hän hoitaa. Kuka on se urhoollinen, joka nostaa käden pystyyn? Minä 82 v. vain kannustan.
Nyt alkavalla viikolla yritän pitää seuran hisu menestystä yllä Viron Vörussa.
Siellä kilpailee myös nykyisin Hämeenlinnaa edustava kunniajäsenemme Olavi Erkkilä, joka voitti juuri lauantaina Suomenmestaruuden.

Kokkolassa järjestetään hisukisa Emit leimauksella. Hyvä tieto. Se rohkaisee meitä pitämään kisoja Timon tulospalvelulla ja Emit leimauksella. Ilmaista ja siten talouden kannalta riskitöntä pitää pikku kisoja.

Nyt näyttää siltä, että PäijRa jää tänä talvena ilman SM mitaleita. Ainakin kymmenen vuotta kestänyt mitaliputki katkeaa. Harmi. Kovin vähän meitä on ollutkin sekä harrastajia, että mitaleille tähtääviä. Pärjääminen vaatii ympäri vuotisen harjoittelun ja terveyden. Siinä tärkeimmät pärjäämisen edellytykset.

Talven arvokisat lähestyy. Ensin kuitenkin Hauskin Hisu Evolla. Sen kisaennakossa kerrotaan, että kisoja talkoili 15 miestä. Kyllä on ihailtavaa yhteishenkeä. Neljä kertaa enemmän kuin meidän Loppiaishisussa. No, mehän yritettiinkin saada kisa aikaan pienellä porukalla ja vaivalla. Hienosti meitä oli sitten kisapäivänä paikalla. Eskon kanssa on mietinnässä uusi koitos, saadaanko se aikaan ja minä vuonna jää nähtäväksi.

Polvensa kisassa telonut Sisko Anttila alkaa vähitellen päästä isommista kivuista eroon. Keppien kanssa polvi paketissa menee vielä muutama viikko. Siskolle viestittelin ja kysyin samalla Am mitalien hankkimista. Sisko, pitkäaikainen alueen sihteeri, lupasi hoitaa mitalien tilauksen samalla kun Hauskin kisojen mitalitkin. Semmoinen hieno palvelus. Eli mitalit jaetaan vasta keväämmällä. Sisko niitä varmaan tiputtelee vanhaan tapaansa. Kiitti Sisko!

Seuratoiminnan kannalta mitä parhainta aktiviteettia tällainen kisojen järjestäminen, kunhan ei pääse kuormittavalle tasolle. Osaamista ja kokemusta kyllä löytyy. Kun samaan aikaan viimeisen rastin kulmilla seisoskeli Pekka, Antsa, Hannu, Eero, Eki, Maukka, Jukka ... niin mikäs on tehdessä. Ja etenkin kun on näin hyvin hoidetut suhteet maanomistajaan ja kuntaan.