Uusi viesti

Ensimmäinen kisa ainakin on mennyt hienosti: Jukka Suomen mestari keskimatkalla, Olavi sijalla 6. :ole:

Erikoispitkällä sijat tippuivat yhdellä: Jukka hopeaa, Olli seitsemäs.

Tiukkaa on ollut kärjessä, kun reilun puolentoista tunnin otatuksen jälkeen hopea-Jukalla on eroa kultaan 8 sekuntia ja pronssiin 11 sekuntia!. Nelonen onkin sitten jo reilun viiden minuutin päässä.

Rukalla hiihdetään Lumirastit ja kaksi SM-hisua. Erkkilän Ollin kanssa mennään ylläpitämään perustamamme Päijät-Rastin tunnettavuutta. Katotaan miten lähelle poodiumisijoja ylletään.

Mikaela KLL:n hiihtokisoissa Rovaniemellä sija 15. Ei huono...
Tyttökaveri Heta SM hisussa D16 sija 1.

Lehtisen Meijulle pronssia D16 sarjassa.

Viesti meni pehvalleen. Vain ankkuri Markku hiihti kiitettävästi.

Mutta Rukalla viikon päästä "Uudet Panokset" Klingan Esaa siteeraten.

Hankasalmen SM-pitkältä matkalta on tullut jälleen menestystä. Jukka otti hopeaa, Markku oli viides ja Olavi sijalla 11. :klap:

Mikaelalle viestipronssia Kuopion Hopeasommasta! Onnittelu täältä liveseurannasta!

Nimiä SM-hisuun Hankasalmelle!
Kyytiin mahtuu! Mikaela haetaan kotoa, jos lähdet. Hankasalmi on lähempänä kisailla kuin Rovaniemi !

Onko Rukan SM hisuun, eli Lapin Lumirasteille lähtijöitä?
Laittakaa kisakuntoiset asia mietintään! Mukaan mahtuu!

Kirjoitellaan vielä Tuulos/Hauhon SM hisusprintistä.
Karttateline viestissä oli ahtaampi kuin Ahjolan vastaava ja se oli lähempänä vaihtoa. Karttatelineelle menossa ei vaihtovauhdista ehtinyt hyötyä, kun liinat piti vetää kiinni jo parikymmenen metrin hiihdon jälkeen. Henkilökohtaisessa kisassa karttaämpärit olivat penkkien päällä. Nopea rakentamisratkaisu.
Kartan urakuvauksessa oli yhdeksän pisteviivapätkää. Muistan hyvin miten Mäkipää määräsi meidän ainoan lyhyen pistepätkän lumetettavaksi ja muutettavaksi katkouramerkinnälle. Pidin lumetusta moottorikelkkaleveyteen täysin turhana, kun hiihtolatu olisi aivan hyvin siinä toiminut. Joutsenon kisoissa pisteuraa oli vaikka kuinka pitkälti. Valvojia on toinen toistaan tarkempia... Helmisen Penttiä muistelen lämmöllä, hänen käytännöllisyytensä ja kepsinsä oli tarpeen.
Tuuloksen koulun lattia oli peitetty huopamatoilla, tuolit  noin 250 kpl oli laitettu istuttaviksi. Reput sai tuoda sisään ja kaikki mahtuivat, vaikka muita tiloja ei oltu rakennettu pihalle.

Vastailen Marikan tekstiin....
Itse olin luottavainen järjestelyjen suhteen. Ainoastaan lumen puute jännitti uria hoitavia.
Luulen, että ne toimijat jännittivät, jotka olivat eka kertaa tehtävissään. Keskeisillä henkilöillä oli hommat hallinnassa. Esim. Eerolla radat valmiina pieniä viestiviilauksia lukuun ottamatta jo joulupukkia odotellessa. Joissain alueilla tehtiin turhankin huolellista työtä. Kait sen takia, että oltiin ajoissa liikkeellä.
Seuraava kisa, jos saman tasoinen järjestetään, menee rutiinilla. Ei tarvitse miettiä "formaattia", kun se on ennestään olemassa.
Olen edelleen sitä mieltä, että Päijätrastin profilointi hisu/pyöräsuunnistusseuraksi on helpoin tie tunnettavuuteen.
Kannustakoon viime talven onnistuneet järjestelyt, kisan hyvä taloudellinen tulos ja vuoden urheilutekopalkinto uusiin haasteisiin!

Onnea vaan pojille mainioista Hisu-suorituksista! :kumarran: Hyvä oli ajoitus Hauskilaisillakin; muutama päivä tällaista lämpöaaltoa, niin eiköhän urat ole melko heikossa kunnossa.

Mitä tulee tuohon kisojen järjestelyintoon: Kieltämättä oli rapiat vuosi sitten hieno fiilis, kun kisat olivat onnistuneesti ohi - ja kerrankin oli Padasjoella ollut positiivista pöhinää ja paljon porukkaa! Mutta... Jos en ihan väärin muista, niin melko monella oli kyllä järjestelyjen aikana pinna kiristynyt ja stressiä pukkasi päälle; itseni mukaan lukien. On myös muistettava, että "koneistomme" keski-ikä lienee aika korkea ja lukumäärämme rajallinen: Ei voi tietää millainen on itse kullakin esim. terveystilanne ym. 3-4 vuoden kuluttua ja pohjattomasti ei taida korvaavia henkilöitä löytyä tilalle, jos matkalla tulee odottamattomia käänteitä. Osa porukasta asuu muualla eikä viimeksikään tainnut olla kovin yksinkertaista saada kaikkia osa-aluevastaavia saman palaveripöydän ääreen. Ymmärrän, että ihmisillä on muutakin elämää; työ, perhe, mahdollisen lasten harrastukset jne. joiden keskellä ei vaan pysty repeämään välttämättä enää muuhun "ylimääräiseen".

Itse en virkani puolesta voisi ainakaan olla tekemisissä liikennejärjestelyjen kanssa; sehän tuli vuosi sitten selväksi viikkoa ennen varsinaista H-hetkeä... Kisapäivinä voisin toki talkoilla joukon jatkona, jos tarvitaan. Mutta kyllä minä nyt tarkkaan harkitsisin, saammeko tarpeeksi sitoutunutta talkooporukkaa kasaan. Tämä on toki vain oma mielipiteeni ja hattua nostan niille, joilla intoa ja energiaa riittää puuhata tällaisiä kisoja! Ilman näitä ihmisiä ei olisi tietenkään kisojakaan - missään.

Kesäsuunnistuskautta odotellen,

Marika

Hakee muotoaan vielä jonkin verran myös tämä kosketusvapaa leimaus. Ainakin finaalin viimeisen rastin leimasinta kävi järjestäjä kisan aikana laskemassa alaspäin, ilmeisesti kaikki eivät olleet sille hyvin ylettyneet. Sen jälkeen leimasin siis roikkui selvästi rastilipun alapuolella. Mutta eivät ongelmat ainakaan kokonaan poistuneet: vauhdikas suunnistaja kun huitaisi leimatessaan koko kalikan heilumaan metrin mittaisen narun päässä, niin seuraavilla olikin sitten tekemistä että holtittomasti heiluvasta kalikasta sai leiman korttiinsa eikä otsaansa! Tämä aiheutti useammankin paluuperän ja jonkun nurinmenonkin maaliviitoituksen aluksi.

Ehdottomasti pitäisi leimasimia olla enemmän kuin yksi ainakin sprinttisuunnistuksen viimeisellä rastilla.

Maastossakin oli paikoin aikamoista taiteilua leimaaminen, etenkin kun vastaantulevaa liikennettä oli lähes joka paikassa. Minulla ei ole kummoisia kokemuksia tolpassa olevasta leimasimesta, mutta se tuntuisi siinä mielessä hyvältä, että leimasin ei heilu holtittomasti, ja tasapaino on helpompi säilyttää, kun ei tarvitse kurotella korkealla heiluvaan leimasimeen. Mutta ehdottomasti pitää rastitolppa olla kierrettävissä molemmilta puolilta (näin ei tainnut meidän kisassa joka paikassa olla).

Hauhon printtihisuviesti on takana. H140 joukkue Markku ja Jukka. Sijoitus 14. Joukkueita sarjassa 20 kait.  Vähän oltiin vanhoja ja hitaita. Yhteensä 10 vuotta yli-ikää. Pieniä virheitä tuli. Tarjolla olisi ollut hyvä pistesija, mutta kun haparoitiin.

Hauhon viestin vaihto oli toteutettu tolppien varaan pingoitetun muovinauhan yli tahtuvalla käden kosketuksella. Juuri siten kuin meidän Ahjolan kentällä oli alunperin tarkoitus tehdä. Meillä oli nauhan sijaan laitettu tolppien väliin lauta. Kokko, Mäkipää ja Reitti puratuttivat laudat. Kokko sanoi alkuperäistä vaihtosysteemiämme sääntöjen vastaiseksi. Yritin kertoa, että olen vaihtanut aidan takaa suksilla, pyörällä ja juosten ja
hyvin on toiminut, mutta niin vaan joku aidan purki näiden ulkopuolisten määräyksestä.
Hauhon vaihtosysteemi toimi hyvin, paremmin kuin Ahjolassa. Vaihtoon tullut hiihtäjä ohjautui nauhaa pitkin ilman mutkia tarkistukseen. Toisella puolella nauhaa hiihtäjä hiihti suoraan kartoille ja metsään. Tarkistuksia oli ura haarautuneena kaksi. Ennen tarkistusta oli "portti", jossa mies pidätteli, ettei tarkistukseen päässyt kuin ukko kerrallan.
Hauholaiset onnistuivat olosuhteet huomioiden hyvin järjestelyissään. Ainoa missä oli toivomisen varaa oli urien raivaus. Raivaukset oli jätetty lumille ja ne tehtiin vasta kaksi viikkoa ennen kisaa. Raivauskatkonta oli lumen päältä ja muut kannot olivat katkomatta. Kelkoilla oli ajeltu urat kantojen yli. Lumen alla olevat poikittaiset vanhat maapuut tulivat kelkoilla ja hiihtäessä näkyviin.  .... no hisustelijat ovat tottuneet kannokoihin ja viimeistään viestissä oiottiin, niin että ei tässä nyt mitään poikkeuksellista ollut.
Seuraava kisa on parin viikon päästä Vetelissä. Valkeekoskelaiset joutunevat peruuttamaan kisansa lumen puutteen vuoksi.