Uusi viesti

Pitää kirjoittaa tänne pitkän lenkin keskustelupalstalle Marikan ja Mikaelan Unkarin kisailuista. Suunnistus on näyttää sujuneen vaihtelevasti. Mikaelalla sprintissä voitto kotiin. Keskimatkalla ykköselle takertelua, mutta sitten jo keulavauhtia ja viides sija lopputuloksissa. Marika näyttää nautiskelevan juostessaan maisemista, tuloksissa puolen välin viihtyisemmällä puolella. Tsemppiä finaalikisaan!

On nää pojat kovia poikia. Mä olin tossa kunnossa 50 vuotta sitten.
Hollolan rasteille keskiviikkona on autossani tilaa. Mikaelalle ym.....

:klap:   Hieno veto Hannulta!

Minä en itse ole tällä kaudella täyden matkan lähtöviivalle vielä uskaltautunut, mutta ajatuksissa se toki vielä kummittelee. HCM:n aikaan oli polvi niin huonossa kunnossa että laistaminen oli ainoa järkevä vaihtoehto, vaikka ketutus olikin tuntuva. Nyt jalkaa voi jo käyttää juoksemiseenkin, pitkät lenkit tosin ovat vain keväisiä muistoja. Toivon mukaan kuitenkin muutaman parituntisen saisin vielä näin loppukesällä taivallettua, niin sittenhän sitä jo viivalle voisikin lähteä.

Hieno tapa tuo Hannun tapa harrastaa elämysmatkailua (Nykki, Reykjavik, mikä seuraavaksi?), itsekin haluaisin sellaista harrastaa. Tarttis vain laittaa toimeksi ... ensin hieman ulkoilla ja sitten rohkeasti matkaan vain.

Reykjavikin maraton viime lauantaina oli mukava. Lämpöä 13 astetta, helpohko reitti, osanottajia tuhatkunta, maaliin tuli 1061
Aika ei ollut kumma, 4.07.20, mutta ikäsarjan 70- paras (urheilijoita ei kai ollut mukana). Tavoite oli 4.08, joten se alittui. Sija koko joukossa oli reilusti alle puolen välin, alustava 524.
Nähtävyyksiä sai katsella seuraavan päivän kiertoajelulla.

Mehän voitais järjestää vastaava! Pitäis vaan vetää kreppejä reitin merkitsemiseksi... niin tai sitten kartta kouraan, rasteja metsään  ja kulku rastipisteiden kautta. Ai nii, sehän on suunnistusta :argh1: Ja sellaista on joka tiistai.

Minäkin juoksin pitkästä aikaa "pitkän" lenkin, kun taivalsin peräti 8 km paljasjalkatossuilla, tosin ihan paljain jaloin vikat pari kilometriä, kun säästelin tossun pohjia.

Vierumäki Trail Marathon

Polkujuoksu on vahvasti nouseva trendi, suosituimmissa tapahtumissa sarjat täyttyvät alta aikayksikön, joten pitihän sitäkin kokeilla. Vierumäen urheiluopistolla tällainen kisa järjestettiin, joten sinne siis!

Viitisensataa juoksijaa lähti matkaan erinomaisessa kelissä mahtavan kauniiseen soraharju-kangasmaastoon laaditulle reitille. Hieman reilu puolet porukasta taivalsi maastossa täyden maratonin, kun taas loput, minä siinä mukana, vetivät vaatimattomammin 15km reissun. Kyllä sitä siinäkin oli ensikertalaiselle koko rahan ja etenkin kunnon puolesta tarpeeksi! Reitistä suunnilleen kolmasosa oli vedetty "valkoiselle" eli poluttomaan maastoon. Jokunen kosteikkokin matkalle osui, enimmäkseen kutenkin suunnistajalle sopivaa kangasta ja kalliota, tosin sammalpeitteistä ja hieman liukasta. Pieniä kivikkoisia ja idyllisiä polkuja oli hieman vajaa kolmannes, ja loppu sitten hieman isompaa metsätietä. Maisemat olivat kauniit etenkin alussa, kun urat kulkivat poluilla ja lampien tuntumassa.

Maali tuli hyvään aikaan vastaan, puolisen tuntia olisin ehkä samaa vauhtia vielä mennyt, mutta ei sen pidemmälle; puolimaratonin siis olisin ehkä kunnialla nyt saanut kuitattua. Fasiliteetit ja maalin huolto olivat aivan erinomaiset ja tilat väljät. Oli hieno ja positiivinen kokemus!

Pitää nostaa hattua niille sitkeilijöille jotka täyden maratonin tuolla taivalsivat! Lajin luonteeseen nimittäin kuuluu se, että varsinaista huoltoa ei matkan aikana ole, vaan juomat ja syötävät pitää jokaisen kantaa itse mukanaan. Muutama vesipiste matkalla tosin oli, niiltä sai varastojaan täydentää. Kärki oli kova ja tuli maaliin hieman reilussa kolmessa tunnissa. Reilusti alle neljän tunnin saapui maaliin hyväkuntoisen näköisenä Juha Villa. Kovassa kunnossa on Karkki-Rastin mies, se pitää sanoa. Saapas nähdä pääsenkö minä tuohon aikaan enää edes asfaltilla!

Kaikenkaikkiaan kokemuksena hieno elämys, ja laji sopii suunnistajalle erinomaisesti.

Kuumeisena oli Eero pitkän karsinnat juossut. Se selittää aiemmin arvelemani hapuilun. B-Finaali meni jo hyvin, neljäs tila, kun sarjassa oli viitisenkymmentä pappaa. Olli oli H75 A-Finaalissa seitsemäs. Erinomainen sija, vaikka Olli takavuosien Tasmanian maailmanmestarina saattoi hakea vielä parempaa. Ehjä juoksu Ollilta.

Onnitteluni Mikaelalle LC-stipendistä! Vauhdikasta menoa! Loikkari päälle ja huutelet vaan LATUA!

Seikkailuksi meni Eerolla ensimmäinen karsinta. Vaikeeta tulee olemaan A-finaaliin pääsy. Ollilla sentään paremmin eli paras suomalainen H75 sarjassa.

Väliajoista voisi päätellä, että Eero teki kuudella rastilla yhteensä lähes kolme minuuttia haparointia. Nämä pois ja sijoitus olisi ollut kuudes ja vielä ei olisi ollut ihan nappimenoa. Muut kuusi rastia on mennyt Eeron vauhdilla puhtaanlaisesti.
Tänään on juostu pitkän eka karsinta. Palataan siihen kommentein.

Brasilian MM-veteraanikisasta ihan hyvä uutinen. Ainoa PäijRan kisaaja Eero Lampi oli H70 sprintissä sijalla 21.  Ja neljänneksi paras suomalainen. Aika hyvä, vaikka keulaan oli eroa. Sarjassa on noin 150 ukkoa ja tästä määrästä on hyvin ulkoilleita kilpailijoita ainakin kolmannes, joista aina osa tekee puhtaan suorituksen.

Juu, kyllä kateltiin marathonia juorosportista. Jos olis ollu HaHan sipin numero, niin olis voinu kokeilla löytyykö miehen juoksun väliaikaseuranta jostain kisaonlinesta.

New Yorkin maraton on suoritettu. Sää oli viileä ja tuulta noin 9 m/sek. Reitti on aika raskas, noususumma yli 300 m. Alkumatka meni suunnitelmien mukaan mutta puolenvälin jälkeen sillat ja pitkät nousut alkoivat pahasti painaa. Ajalla 4.27.41 ei voi ylpeillä, mutta ikäryhmän 153:n joukossa 18. sija on kelvollinen.
Suomalaisia tuli maaliin 104.