Skip to forum content

Ilmoitustaulu

Päijät-Rasti ry:n virallinen keskustelufoorumi ja ilmoituskanava

Et ole kijautunut foorumille. Kirjaudu tai luo käyttäjätunnus.

Uusi viesti

Uusi viesti

Kirjoita uusi viesti viestiketjuun

You may use: BBCode Images Smilies

All fields with bold label must be completed before the form is submitted.

Required information for guests


Required information

Topic review (newest first)

5 Post by tm

[size=2]Pöydän ääressä pohdittua[/size] (Joka kuitenkin unohtuu metsässä...)

Seuraavalle rastille lähtö ja meno:

1) Tarkista suunta, johon täytyy lähteä...

2) Kulkeneeko polku/tie rastillepäin (ilman kauheita kaarroksia)? Matkalla kannattaa käyttää kasvillisuusrajoja, kuten hakkuualueiden ja pöheikköjen reunoja hyväksi. Rantaviiva on siinä mielessä parempi kuin hakkuuaukea, että sen rajat eivät muutu ja rannalla kulkee usein polku, jota ei ole kartassa.

ÄLÄ juokse pöheikköön! Tarkista, josko se on merkitty karttaan ja kierrä sen reunaa pitkin. Eräänkin kerran juoksin (kerrankin älykkäästi) suoralta suunnalta linjaa pitkin sata metriä kaakkoon välttääkseni pöheikön ja juoksin sen reunaa rastin läheisyyteen ja löysin rastin oitis. Jokin kilpailevan seuran kovakuntoinen nuori paineli edelläni pöheikköön kokemattomuuttaan. Olin kuitenkin rastilla ennen häntä roll (muistaakseni), vaikka kiersin sen ylimääräiset reilun sata metriä. Pöheikössä on paha liikkua. ja pöheikkö on usein merkitty karttaan VIHREÄllä.

Ja kun Padasjoen viimeinenkin metsä on kohta kaadettu, niin silloin on hyötyä kiikareista! Nikonin CF-III ovat aika hyvät (7x suurennos ja hyvin kevyet) tongue

3) Onkos tuossa välissä mäkiä, valtavia kiviä, polkuja, teitä tai mitään, mistä voi matkalla tarkistaa olevansa osapuilleen oikeassa paikassa (tosin voi ajautua viereisellle mäelle ja noi kivet ja polut on epäluotettavia).

JOS käy hyvä tuuri, on rastin takana leveä polku, järvi, sähkölinja, hakattu rajalinja tai jokin muu maastossa ja kartalla selvästi havaittava "takaraja", jonne tullessa tietä juosseensa rastista ohi. NO, tässä tapauksessa vaan täysillä oikeaan suuntaan ja "takarajalta" lyhyt paluu rastille, jos ei sitä aiemmin ehtinyt havaita. Luultavasti tämä säästää aikaa hyväkuntoiselta menijältä.

4) Tarkista aina välillä, että kartta on oikeinpäin ja kuljet siihen suuntaan, johon sinun pitäisikin kulkea. Kun ylität polun, tarkista, että se menee siihen suuntaan johon sen pitäisi mennä. Ja jos juokset polkua pitkin, niin tarkista heti, että menet oikeaan suuntaan, äläkä ihmettele, että kummasti tää polku vetelee länteen, vaikka se on kartalla piirretty menemään pohjoiseen...


Ja kun sitten kaikki ei olekaan kohdallaan, olet eksynyt suunnitelmasta! Silloin kannattaa:

Öööö...?

4 Post by Eki

Jep jep. Toinen, yhtä legendaarinen metodi treenaamiseen on tämä:

Jos lenkkiin on aikaa käytettävissä vain tunti, niin kannattaa ensin vetää puoli tuntia täysillä, ja sitten loppuun ottaa vetoja!

Oman kokemukseni myötä on muodostunut sellainen mielikuva Jukolasta (etenkin ankkuriosuudelta ja yhteislähdöstä), että rastityöskentelyssä kannattaa olla määrätietoinen, suorastaan röyhkeä. Kun tulee leimauslaanille (siis rastille), pitää olla selkeästi tiedossa se suunta, johon rastilta lähdetään. Ja sitten vain vahvasti tässä suunnassa viimeisenä olevalle leimasimelle, joka on vapaana. Leima korttiin, ja eteenpäin. Kun rastille tultaessa on käytetty kyynärpäitä ja kiirehditty, niin nyt saa ottaa vaikka rauhallisemmin, kunhan vain osaa heti lähteä oikeaan suuntaan (sadesäällä siis osaa valita sen oikean rapakkouran). Jos joku menee kovempaa, niin menköön ohi pöpelikön kautta!

Tällä tavoin voi periaatteessa ottaa hyödyn letkasta rastivälillä ja rastille tultaessa, ja rastilta lähtiessä voi jättää junan taakseeen ja vetää taas kiinni edellä oleva letka. Toimii niin kauan, kuin juoksu vain kulkee. Ja kulkeehan se, jos sitä on reenattu!

3 Post by mr. *

hi dudes!

ehkä legendaarisin 'neuvo' kuuluu jotakuinkin näin...

* kun menet puskaan, katso kummalta puolelta menet *  

tällä ohjeella mä olen koettanut vedellä siellä sun täällä. :kumarran:

*

ps. jos joku muistaa asian tarkemmin voinee kertoa lisää.

2 Post by JV

tm wrote:

4) Korkeuskäyrää pitkinkin voi juosta ja osata rastille.

Joo, mä ainakin aina seuraan maastossa sitä ruskeata käyrää! cool No ihan tosissaan, käyrien lukeminen lienee tärkein, mutta myös vaikeiten opittava asia suunnistustaitojen kehittämisessä. Hyvä harjoitus tähän olisi suunnistaa pelkällä käyräkartalla, eli kartalla, mistä kaikki muu paitsi korkeuskäyrät on karsittu pois. Sopiva paikka tähän reeniin Padasjoen päässä olisi ehdottomasti Harmoisten kartan takarinteet wink

Toi Timon kakkoskohdassa mainitsema kompassin käyttötapa on juurikin se, miten peukkukompassilla suunnistetaan. Pelkän peukkukompassin käyttö opettaa juurikin kartanlukua, eli tällöin järkevin tapa on seurata kompassin kärjellä kartalla kohtaa missä milloinkin on menossa ja suunnalla pelkästään pitää kartta oikeinpäin.

- JV -

1 Post by tm

Jep!

Tulipas mielen, että voitaiskos kerätä tänne meidän sivustolle suunnistusvinkkejä aloitteleville ja miksei kokeneemmillekin suunnistajille? Lyhyitä ohjeita siitä, miten karttaa pidetään kädessä ja mitä kannattaa kartasta katsella, kun alkaa rasti lähestyä ja niin eespäin.

Kantapään kautta opittua

1) Kun tietää, että rasti on jossain sadan metrin säteellä ja on siitä huolimatta olo kuin olisi eksyksissä, kannattaa katsoa tarkasti joka puolelle. Tämän seurauksena joko a) näkee jonkun, joka on menossa rastille tai lähdössä siltä tahi b) näkee yllättäen rastilipun siintelevän jopa huikean viiden metrin päässä takavasemmalla. No muussa tapauksessa kannattaa ... ööö - niin mitä?

2) Näppärä temppu on huolehtia aina siitä, että kulkipa minne suuntaan tahansa, niin kartta on käsissä siten, että kompassin neula näyttää täsmälleen samaan suuntaan kuin kartan pohjoinen. Siis kartta on oikeassa asennossa kädessä. Ja kannattaa tarkistaa, että se on tosiaan oikeinpäin. Eikä niin, että kartan pohjoinen osoittaakin etelään ... nim. kokemusta on!

3) Maasto on täynnä valtavia kivenjärkäleitä, joista vain harvat on merkitty karttaan. Toisinaan joku mitätön stemu on merkitty karttaan. Kiviin ei aina kannata paljoa katsoa, parempi on tuijotella korkeuskäppyröitä ja maaston muotoja - mäkiä ja kuoppia. Ja kannattaa olla tarkka, ettei sekota notkoa mäkeen ja eksy - nim. kokemusta on. :argh1:

Muitten vinkeistä opittua:

4) Korkeuskäyrää pitkinkin voi juosta ja osata rastille. Joskus se on kaikkein helpoin tie. Eli lähtee juoksemaan oikeaan suuntaan ja siten, että ei juokse alamäkeen eikä ylämäkeen, vaan siltä väliltä (toimi ainakin kerran, miksei siis toisenkin kerran? smile. Eri juttu onkin sitten se, että keksii sen korkeuden, jolla rasti sijaitsee hmm. Esimerkiksi neljän notkon ryppäästä löytää sen oikean juoksemalla reittiä, joka kulkee niiden "alta" (ainakin joskus). Oikea on se, jossa on rastilippu...


Ja Jukolaanhan on sitten ihan omat niksinsä... Jatkakaas taitavammat. Jos tässä vielä oppis suunnistamaan.