Yllättävän raskasta oli maasto Pohjanmaalla ja kartta ei antanut kuvaa maaston haasteellisuudesta.

Mutta taisimme kaikki saada kokonaistuloksen. Saavutus sekin. Nykyisin täytyy ottaa ilo pienistäkin asioista.

http://fin5.galleria.fi/#/kuvat/FIN5+20 … C_6414.JPG

http://fin5.galleria.fi/#/kuvat/FIN5+20 … C_6410.JPG

http://fin5.galleria.fi/#/kuvat/FIN5+20 … C_6947.JPG

http://fin5.galleria.fi/#/kuvat/FIN5+20 … C_6824.JPG

Olipas (taas) vaikeeta. Harvinaisen huonon 'finin' onnistuin rakentamaan. 5 kisaa joista 1. ja 2. ja 3. oli täysiä pannukakkuja. Vaikka periaatteessa maasto oli näissä karkeloissa kun meikäläiselle tehty. Paikoin todella kivikkoista, joka mukavasti estää parempikuntoisten juoksemisen .

4. päivä meni ainoastaan nappiin, mutta yksi hyvä kisa rastiviikolla ei paljon palkitse.

5. päivänä olin tekemessä viikon toista hyvää suoritusta, mutta peliin tuli liikaa muuttujia. Yksi niistä oli pieni oksan pätkä, joka hyökkäsi heti kimppuuni kun kaaduin suolla. Vuosi sitten lähtöpaikalla hakaneula juuttui hetkeksi kieleen, mutta nyt kaatuessani sain oksan suoraan syvälle vasempaan sieraimeen...verta tuli kuin...kuin siasta. Aluksi koetin jatkaa nenääni pidellen, mutta ei se toiminut. Heti kun kevensin otetta kuonosta, verta roiskui joka suuntaan. Jos käänsin päätäni taaksepäin, verta valui jostain suoraan nieluun. Katselin kartaa ja huomasin, että noin puolen kilometrin päässä takanapäin oli ensiapurasti. Päätin keskeyttää ja kävellä sinne. Kolmisensataa metriä käveltyäni, sain verenvuodon jotenkin loppumaan (vai loppuiko veri, kun huulet olivat jostain syystä täysin puuduksissa )ja päätin hölkätä radan loppuun, ettei tule keskeyttäjän mainetta.

Harmi, etten tajunnut kuvauttaa itseäni maalissa, kun oli olevinaan niin kiire ensiapuun. Onneksi seurakavereihin voi aina luottaa, ja nytkin Hese heti muisti, että on sellainen elokuva kuin: "Senkka nenästä".