Metsässä tuli mieleen kotoinen Kullasvuori ja talviset hiihtolenkit:Ylämäkiä ei jaksa kiivetä ylös ja alamäkiä ei uskalla enää laskea alas... Samanlaiset fiilikset oli Lohjan metsissäkin. Ja tuli sitten torstaina kompuroitua ihan kirjaimellisestikin - vähitellen alkaa arvet parantua. Sarjaa valitessa päätettiin Riikan kanssa, että suunnistetaan nyt sitten koko rahan edestä ja niinhän siinä (valitettavasti) sitten kävikin... Onneksi seurassa näyttää olevan innokkaita nuoria tulossa; heillä tossu nousee komeasti. Kuinkahan saataisiin into säilymään ja kenties jotain organisoitua treeniäkin kehiteltyä?
Mutta kivaa oli! Ja hienoa, kun Päralaisia oli sankoin joukoin mukana eli loppusuoralle riitti aina kannustusta. :klap: Jos muut sattuivatkin olemaan metsässä, niin Kaijan kannustukseen saattoi aina luottaa - KIITOS! Toivottavasti pääsemme ensi vuonnakin mukaan!
Marika
]]>
