ps. vai pitiks tässä lajissa ottaa ne kivet pois taskusta...

Muistan joskus kuulleeni tai lukeneeni tuollaisen lausahduksen, mutta nyt vasta ymmärrän että mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tähän asti olen luullut tietäväni mitä suunnistusmaasto voi huonoimmillaan olla. Kun on saanut suunnistusopit Padasjoen puskissa ja opiskeluvuosina useampaan kertaan Pirkkalan rytöp**kamaastoissa (Eikä Karkkilakaan mitään herkkua ole) olen ollut melko varma ettei pahempaa voi enää olla olemassa. Nyt joudun korjaamaan käsityksiäni: Kytäjä on jotain aivan muuta.

Vetää aika nöyräksi puskea kävellen parin kilometrin rastiväliä maastossa, jossa on jokapuolella sikin sokin kaadettuja rankoja polven korkeudella - lantioon asti ulottuvan heinän ja suopursun tjsp lisäksi, tietämättä yhtään missä on kartalla menossa. Ainoa lohtu on, että tätä ei tarvitse tehdä 45 asteen vartalokulmalla, eli ylämäkiä ei juurikaan ole. Ei voi kuin ihmetellä miten nuo _oikeasti_ kovat sällit vetää tuossa samaisessa maastossa seitsemää minuuttia kilometrillä kun itse pääsee tuskin kymmentä.

No jokatapauksessa tämänvuotinen SM-pitkä oli erittäinkin ikimuistoinen kokemus. Läpi päästiin suurinpiirtein hengissä ja itseasiassa sunnuntain örkkifinaalissa meno oli jo hieman parempaa kuin lauantain karsinnassa. Sijoituksista ei kuitenkaan paree puhua mitään. Nyt alkaa sitten keskittyminen yökisoihin, eli keskiviikkona vedän täällä Karkkilassa uudenmaan AM-yön ja perjantaina sitten Orimattilassa Lahden alueen vastaavan.

- JV -

Jukalla  taisi olla vain yksi pummi, mutta niin suuri (9 min?), että siinä meni niin mitalit kuin koko kärki.