Uusi viesti

Niinhän se on Väiski, että seuratoiminnassa välillä nukuttaa. Tänään ei varmastikaan perustettaisi Päijät-Rastia. Sen verran vähän on suunnistajia ja varsinkin kuntonsa hoitaneita. Seitsemänkymmentä luvulla juoksimme keväällä testijuoksuja Taululta teille Auttoisille. Ei ollut asiaa Jukolan ykkösjoukkueeseen, jos ei ollut juoksukunnosta näyttöä. Parhaina kuukausina harjoittelin 400 kilsaa. Sinä vielä enemmän. Silloin ei pudottu Jukolan letkasta. Haaveena minulla oli tulla ykkösosuudelta ekana. Haaveeksi jäi. Mutta keulaletkassa mentiin. Kaiholla muistellaan aikoja, joilla töppönen vielä nousi.

Vielä muutama kerta käydään hankikannoilla hiihtelemässä, sen jälkeen peitto korville! Siis hisustelijat.

Lueskelin tuossa kerran eräänä iltana vanhoja Pärahduksia, oli oikein hienoja juttuja ja kuvauksia tapahtuneista asioista. Näitä vain lisää, monipuolisesti ja runsassanaisesti! Kuten huomataan, todella nopeasti aika kultaa etenkin hieman kuraisemmat ja hikisemmät muistot.

Moi! Vai on se nyt päijät-rasti alkanut koko kesän ajaksi nukkumaan?

Hisujen jälkeen alkaa nastari juoksut. Kukahan innostuu Jukolan viestijoukkueen rakentajaksi. Käypiä kuntonsa hoitaneita on vähän. Ja ne pitäisi varata joukkueeseen.

Päijät-Rastin hisustelijoita talvella 2022 oli vain viisi . Saimme kulutettua seuran varoja talven aikana 930 euroa.
Menestys ei ollut aivan viime vuosien luokkaa, kun maailmanmestaruuskisoihin Bulgariaan ei lähdetty koronan pelossa. Myös suomenmestaruus jäi saavuttamatta.  Tässä mitalitaulukko
SM 2 kpl hopeaa
AM 2 kpl kultaa
Am 5 kpl hopeaa
Kansallisista kolme voittoa, kaksi kakkossijaa ja yksi kolmossija. SM sekoilut yltivät 7...11 sijoille.

Hienostihan tuo kausi päättyikin, kun Sonkajärveltä SM-pitkältä tuli myös hopeaa, hieman reilu 2 minuuttia kärjen perässä. Markku sijoittui kuudenneksi.

Aurinkoiset hiihtokelit jatkuvat, ja päivä sen kun pitenee. Ensi talvena keskimatkan ja viestin järjestää Hauhon Sisu, sprintin ja sprinttiviestin taas Itä-Päijänten Rasti. Joten, hienoja ja vaativia kisoja on kyllä silloinkin tarjolla lähestulkoon kotimaastoissa.

Hisutalvi päättyi osaltani ja varmaan päijätrastilaistenkin osalta. Tavoitteeni ylittyi, vaikka huonoja hiihtoja oli monta. Palaan kisaraportteihin kunhan tässä on palauduttu kertomiskuntoon.

Niinhän se on että aina ei voi voittaa, ei edes olla mitaleilla tai muuten menestyä. Mutta jokaisesta kisasta tulee kertomuksia ja tarinoita, ne ovat aina uusia ja ainoalaatuisia. Parhaat muistetaan pitkäänkin.

Taidan olla selittelyn velkaa kun seura maksoi osallistumisen ja fanit seuraa menestymistä.
Lähdin kovien nuorten 70-75 v joukkoon ankkuriosuudelle. Repäisin kartan laudasta ja lähdin meneen. Kiinnitysniitti oli isketty kartan reunassa olleen rastin lähelle ja päälle. Niitin alle lautaan jäi paperia ja ainakin rastin lähellä olevia uria. Shokki iski ja hiihto meni pitkäksi. Palasin parin sadan metrin päästä. Vastavirtaan hiihto vei rastille. Mutta shokki jatkui. En saanut rauhoitettua mieltäni. Kolmosrastille mennessä edessäni oli pari ukkoa, ne pysähtyivät rastille, minä kurkoitin leiman ja käännyin ympäri jatkamaan matkaa. Maalissa kerrottin, että olin käynyt väärällä rastilla, joka oli ennen oikeaa rastia. Kurkottaessani leimaa en katsonut koodia, ei se näkynytkään minulle, enkä katsonut perääni, mitä miehet jäivät tekemään. Siinä selitys. Loppumatkan hiihdin yksin ja koodit tuli katsottua.
Mitalia en olisi mitenkään pystynyt hiihtämään, eikä joukkueemme. Olimme yhteensä 21 vuotta vanhoja sarjaan. Veijokin 84 v 75 vuotiaiden kanssa. Kyllä ikäero jo tuntuu.

Viestissä tuli kolmannella osuudella Jukalle valitettavasti hylsy. Aloituksesta on Markku tullut sijalla 9 ja kakkoselta Veijo sijalla 6. Ankkurimme lähtiessä matkaan on eroa pronssiin ollut puolitoista minuuttia, mutta jotakin mielenkiintoista on Jukalle tainnut osua kohdalle kun hyväksyttävää tulosta ei Emitagista maalissa ulos tullut. Näin se edellispäivän mitalimies pudotettiin tylysti ladun pintaan! Sellainenhan tämä laji tuppaa olemaan! Tokihan hisukausi jatkuu ja seuranta samoin.

Iisalmessa on kisailtu keskimatkoilla Suomen mestaruudesta. Sarjassa H80 oli meiltä taas vahva edustus, ja mitalikannassa pysyttiin komeasti kun Jukka Luukko pokkasi SM-hopeaa. Ero kultaan oli selvä 45 sekuntia, mutta kolme rastia ennen maalileimausta oli Jukka vielä selkeästi iivona piikkipaikalla, joten jossittelun varaa kyllä jäi! Marginaali pronssipalliin oli lähes 2.5 minuuttia.
Suurempaakin tunkua palkintopallille toivottiin ja toivoa eläteltiin, mutta tällä kertaa Veijo Tahvanainen tuli sijalle 7 ja Markku Salo sijalle 8, joten heitä ei nyt mitalien jakoon kutsuttu. Näin siis tällä kertaa.
Sunnuntaina on vuorossa viesti. Itse en nyt mukana paikan päällä ole, mutta seuranta toimii.

Valitettavasti minä en pääse Iisalmen kisoihin mukaan lainkaan, samaan aikaan on muuta menoa. Ei ole ollut oikein onnettaren suosiossa tämä viestiprojekti!

Varasin Golden Domesta Markulle ja itselleni kämpän. Esko ja Veijo voisivat tehdä samoin. Katotaan miten jaetaan kämpät.